Affektitehdas. Työn rationalisoinnin historiallisia jatkumoita

Abstract

Affektit, kapitalismi ja työn rationalisointi yhdistyvät toisiinsa erottamattomasti. Nykykeskusteluissa työstä ja työelämästä rationalisointi jaetaan usein tekniseen fordistiseen rationalisointiin ja sitä tunteellisempaan postfordistiseen rationalisointiin. Tämä tutkimus osoittaa, affektiivisen rationalisoinnin käsitteen kautta, että työn vanhat ja uudet tieteet asettuvat jatkumoon. Työn tieteissä tietoa työläisestä tuotetaan asettamalla ominaisuuksia aina uudelleen määriteltävään työläisen luokittuneeseen ja sukupuolittuneeseen affektiiviseen figuuriin. Tiedon tuottamisen näkökulmasta muun muassa tayloristiset työn tehostamisen fantasiat, ihmissuhdekoulukunnan ideologiat sekä uuden työn autonomiset järjestykset sisältävät yhtenäisiä piirteitä.

Tutkimuksen pääkysymys on: miten affekteja rationalisoidaan työssä, työn tieteissä ja niiden kerrostumissa. Tutkimuksessa kysytään myös, miten affekti kiinnittää luokittuneet ja sukupuolittuneet subjektit työn rationalisoinnin aatteeseen ja millaisia mahdollisuuksia työläiseksi tulemiseen niissä tarjotaan. Kysymystä lähestytään monipuolisen aineiston ja lukuisten teemojen kautta. Aineistoina toimivat muun muassa rationalisoinnin klassikko-teokset, operaismo-vaikutteisen prekariaattiliikkeen pamfletit, ajatushautomoiden uuden työn visiot, self-help-teokset uranaisille sekä Helsingin Sanomien työelämäkeskustelut.

Tutkimuksen monipuolista aineistoa lähiluetaan ja tulkitaan siihen luodun erityisen metodologian kautta, joka koostuu kolmesta osa-alueesta: historiallistaminen, paikantuminen ja figuurit. Kaksi ensimmäistä korostavat kontekstien ja position merkitystä tiedon tuotannossa, kolmas osoittaa tiedon tuottamisen valtasuhteita. Työn tieteiden visiot ideaalityöläisestä materialisoituvat figuurien kautta negaatioina kuvaten sitä, millainen ideaalityöläinen ei ole. Väitöskirja aineistoineen paikantuu Suomeen, mutta se osoittaa työn tieteiden ja affektiivisen rationalisoinnin globaaliutta sekä sidonnaisuutta Yhdysvaltoihin, sen yrityskulttuuriin ja esimerkiksi työtehotutkimuksiin Hawthornen elektroniikkatehtaalla vuosina 1924–1933.

Väitöskirja tuo uusia näkökulmia nykykeskusteluun työstä, työläisistä, kapitalismista ja affekteista. Se osoittaa, että itsen tuntemisen ja kertomisen tieteitä, kuten psykologiaa, tarjotaan usein ratkaisuksi kapitalistisen tuotannon aiheuttamiin suuriin ja pieniin kurjuuksiin, vaikka terapeuttinen tunnekulttuuri itsessään on muodostunut osana rationalisoinnin ja kapitalismin ambivalentteja kehiä. Tutkimus myös muistuttaa, että työn järjestyksien keskiössä säilyy työläisen ja affektitehtaan konflikti silloinkin, kun fordistinen imperatiivi ”älä!” vaihtuu postfordistiseen kehotukseen ”tunne”.

Affect Factory: Rationalisation of Labour in Historical Continuums

Affects, capitalism and the rationalisation of labour are inextricably linked. In contemporary discussions of labour, however, rationalisation is often divided into scientific rationalisation and to post-Fordist ‘emotional’ rationalisation. This doctoral dissertation argues that old and new sciences of work exist on a continuum and are not each other’s opposites. The argument is formulated through the notion of affective rationalisation that describes how classed, gendered and affective figures of workers are produced within the sciences of work by using technologies of attribution. Hence, from the point of view of knowledge production, Taylorist fantasies of scientific management, the ideas of the human relations school and post-Fordist autonomous imaginaries share similar genealogies.

The main research question of this study is how are affects rationalised at work and in the sciences of work? Further, this study seeks to find out how affect attaches classed and gendered subjects to these sciences and their genealogies, and what kind of conditions of possibilities of becoming a worker they offer. The question is addressed through various research materials and themes. The data consists for instance of classic texts of scientific rationalisation; the pamphlets of the Finnish precariat movement influenced by Italian operaismo; the visions of new work by Finnish think tanks; self-help books for career women, and last but not least, of contemporary discussions of labour markets in national newspaper Helsingin Sanomat.

The data is analysed and contextualised through a specific close reading methodology developed for this study. It consists of three approaches: historicising, politics of location and figures. The first ones highlight the importance of contexts and locations within knowledge production. The latter is a way to investigate how ideal workers are materialised through figures and their negations. The figures and discussions in this dissertation are situated in the Finnish context. However, the aim of the study is to combine close reading of the specific cases to extensive structural questions and complex histories which point out that affective rationalisation is a transnational phenomenon that can be located, for instance, to the US corporate culture and to the classic studies of industrial relations such as the Hawthorne experiments conducted at the Western Electric between 1924 and 1933.

The dissertation brings forth new perspectives to the current discussions of labour, affects and capitalism. It shows that the sciences of telling and knowing oneself, such as psychology, are often offered as a solution for the miseries of contemporary capitalism, although therapeutic culture itself is formed as a part of the affective cycles of capitalist rationalisation. The study also prompts to consider, how the core question within rationalisation is the conflict between the worker and the affect factory – even though the Fordist imperative “Do not!” here morphs into the post-Fordist formulation, “Feel”.