Glycosylation and Glycodiversification in Polyketide Antibiotics: Unraveling Biosynthetic Steps in Nogalamycin Formation
Siitonen, Vilja (2016-08-12)
Glycosylation and Glycodiversification in Polyketide Antibiotics: Unraveling Biosynthetic Steps in Nogalamycin Formation
Siitonen, Vilja
(12.08.2016)
Turun yliopisto Annales Universitatis Turkuensis A I 543
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6544-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6544-1
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Maaperässä esiintyvät Streptomyces-suvun bakteerit tunnetaan niiden kyvystä tuottaa biologisesti aktiivisia yhdisteitä. Nogalamysiini on potentiaalinen syöpälääke, joka on solumyrkyllinen ja aktiivinen ihmisen topoisomeraasi I:tä ja II:ta vastaan. S. nogalater -kanta tuottaa sitä. Nogalamysiini on antrasykliinipolyketidi, joka koostuu nelirenkaisesta aromaattisesta rungosta ja siihen C7-asemaan liittyneestä neutraalista sokerista sekä aminosokerista, joka on liittynyt sekä O–C-sidoksella asemaan C1 että C–C-sidoksella C2- ja C5´´-aseman välillä. Yhdisteen rakenne on hyvin mielenkiintoinen, sillä aminosokeri on kiinnittynyt hyvin epätyypillisellä tavalla ja on omalta osaltaan vastuussa nogalamysiinin biologisesta aktiivisuudesta, sillä se auttaa molekyylin sitoutumisessa DNA:han. Myös yleisellä tasolla sokeriosat ovat usein vastuussa polyketidien biologisesta aktiivisuudesta. Yhdessä rakenteen epätavallisuus sekä sokeriosien tärkeys ovat tehneet nogalamysiinin tutkimisesta olennaista.
Sokeriosien kiinnittämisestä vastaa tyypillisesti sokerinsiirtäjäentsyymi glykosyylitransferaasi. Tämä entsyymi käyttää substraatteinaan kahta molekyyliä, aktivoitua sokeria ja vastaanottajamolekyyliä, johon sokeri liitetään. Työni kirjallisuuskatsaus keskittyy sokerien liittämiseen polyketideihin sekä mahdollisuuksiin muuttaa näitä sokerointimalleja.
Omat tutkimustulokseni liittyvät nogalamysiinin biosynteesiin, jonka yksittäisiä askeleita olemme tutkineet selvittääksemme, mistä yhdisteen lähes ainutlaatuinen rakenne johtuu. Siirsimme nogalamysiinin biosynteesistä vastaavan geeniklusterin heterologiseen isäntään, S. albukseen, kosmidin ja plasmidin avulla. Kun siirsimme isäntäkantaan ainoastaan kosmidin, joka sisälsi suurimman osan klusterista, mutta ei kaikkia geenejä, havaitsimme kannan tuottavan uusia yhdisteitä. Työssä mittasimme uusien yhdisteiden bioaktiivisuuden ihmisen topoisomeraaseja I:tä ja II:ta vastaan, ja niissä huomattiin olevan aktiivisuutta.
Biosynteesiin liittyvien geenien ilmentäminen heterologisessa isännässä mahdollisti inaktivointimutanttien teon. Työn aikana pystyimme selvittämään kahden sokerinsiirtäjäentsyymin, SnogE:n ja SnogD:n, toimintaa sekä SnogD:n rakenteen. Lisäksi löysimme uudenlaisen C1-aseman hydroksylaatiosysteemin, joka koostuu SnoaW:stä ja SnoaL2:sta, sekä kaksi homologista hemitöntä α-ketoglutaraatti- ja rauta2+ -riippuvaista entsyymiä: SnoK:n ja SnoN:n. Osoitimme, että SnoK on vastuussa epätyypillisen hiili–hiilisidoksen muodostumisesta, kun taas SnoN on epimeraasi. Entsyymien toiminnan yksityiskohtien selvittämiseksi käytimme sekä in vivo- että in vitro -tekniikoita. Proteiinikristallografian avulla selvitimme kolmen entsyymin kolmiulotteiset rakenteet, joiden avulla pystyimme ymmärtämään entsyymien reaktiomekanismeja paremmin. Lisäksi rakenteet helpottavat proteiinien muokkausta.
Sokeriosien kiinnittämisestä vastaa tyypillisesti sokerinsiirtäjäentsyymi glykosyylitransferaasi. Tämä entsyymi käyttää substraatteinaan kahta molekyyliä, aktivoitua sokeria ja vastaanottajamolekyyliä, johon sokeri liitetään. Työni kirjallisuuskatsaus keskittyy sokerien liittämiseen polyketideihin sekä mahdollisuuksiin muuttaa näitä sokerointimalleja.
Omat tutkimustulokseni liittyvät nogalamysiinin biosynteesiin, jonka yksittäisiä askeleita olemme tutkineet selvittääksemme, mistä yhdisteen lähes ainutlaatuinen rakenne johtuu. Siirsimme nogalamysiinin biosynteesistä vastaavan geeniklusterin heterologiseen isäntään, S. albukseen, kosmidin ja plasmidin avulla. Kun siirsimme isäntäkantaan ainoastaan kosmidin, joka sisälsi suurimman osan klusterista, mutta ei kaikkia geenejä, havaitsimme kannan tuottavan uusia yhdisteitä. Työssä mittasimme uusien yhdisteiden bioaktiivisuuden ihmisen topoisomeraaseja I:tä ja II:ta vastaan, ja niissä huomattiin olevan aktiivisuutta.
Biosynteesiin liittyvien geenien ilmentäminen heterologisessa isännässä mahdollisti inaktivointimutanttien teon. Työn aikana pystyimme selvittämään kahden sokerinsiirtäjäentsyymin, SnogE:n ja SnogD:n, toimintaa sekä SnogD:n rakenteen. Lisäksi löysimme uudenlaisen C1-aseman hydroksylaatiosysteemin, joka koostuu SnoaW:stä ja SnoaL2:sta, sekä kaksi homologista hemitöntä α-ketoglutaraatti- ja rauta2+ -riippuvaista entsyymiä: SnoK:n ja SnoN:n. Osoitimme, että SnoK on vastuussa epätyypillisen hiili–hiilisidoksen muodostumisesta, kun taas SnoN on epimeraasi. Entsyymien toiminnan yksityiskohtien selvittämiseksi käytimme sekä in vivo- että in vitro -tekniikoita. Proteiinikristallografian avulla selvitimme kolmen entsyymin kolmiulotteiset rakenteet, joiden avulla pystyimme ymmärtämään entsyymien reaktiomekanismeja paremmin. Lisäksi rakenteet helpottavat proteiinien muokkausta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2852]