Elän makeeta elämää, päällä parempaa Seppälää. Ulkonäköpääoman merkitykset ikäryhmien ja ammattiasemien perusteella

Abstract

Tämä pro gradu – tutkielma tarkastelee ulkonäköä yhtenä pääoman muodoista. Sekä julkisessa keskustelussa että tieteessä on pohdittu, onko ulkonäön merkitys noussut. Pierre Bourdieun (1984) mukaan pääomilla voidaan saada haluttuja asemia ja etuuksia elämässä, ja ulkonäön ajatellaan nykyisin toimivan samaan tapaan pääomien kentillä kuin esimerkiksi taloudellisen varallisuuden tai korkean koulutuksen. On myös arveltu, että etenkin työelämän saralla ulkonäkö tuo mukanaan etuuksia. Toisaalta puutteellinen ulkonäkö voi myös toimia esteenä työpaikkojen saannissa tai uralla etenemisessä. (Johnson et al. 2010; Sarpila 2013; Kauppinen & Anttila 2005.)

Tutkielman aineistona käytetään Arkielämä ja ulkonäkö 2016 – tutkimusprojektissa kerättyjä ulkonäköelämäkertoja. Aineisto kerättiin Emil Halosen säätiön rahoittaman kolmivuotiseen ulkonäköön keskittyvän tutkimusprojektin osana. Tutkielmassa pureudutaan havainnoimaan sitä, miten suomalaiset kokevat oman ulkonäkönsä eri vaiheissa elämäänsä. Lisäksi tutkielmassa pureudutaan ulkonäön ja työelämän suhteisiin.

Aineiston pohjalta voidaan havaita, että suomalaisittain ulkonäköön suhtaudutaan elämänkaarellisesti niin, että nuoruudessa ulkonäön merkitys on suurin ja aikuisuudessa se laskee. Ikääntymisen mukanaan tuomat merkit aiheuttavat vastaajille haasteita tulla sinuiksi muutoksessa olevan ulkonäkönsä kanssa. Nuoruuden ihannetta tarjoavassa yhteiskunnassa ikääntyminen voi toimia kielteisenä tekijänä, joka laskee yksilön ulkonäköpääomia itsessään (vrt. Kinnunen 2008).

Ulkonäköasenteet opitaan pitkälti lapsuudessa kotoa, ja sekä vanhempien että muiden kommentit vaikuttavat siihen, miten hyvältä kukin kokee näyttävänsä. Lisäksi elämäkertakirjoitusten pohjalta saadaan pientä osviittaa siitä, että ulkonäön merkitys olisi suurempi nykyisille nuorille sukupolville kuin mitä se oli aiemmin. Nuorten kirjoituksissa toistuu selkeä oman ulkonäön ongelmalliseksi kokemisen narratiivi aivan eri mittakaavassa kuin vanhemmilla kirjoittajilla.

Aineistoa tarkastellaan tutkielmassa työelämänäkökulmasta olettaen, että keskiluokkai-sissa ammattiasemissa ulkonäön merkitys olisi suurempi kuin muissa. Aineistosta käy ilmi, että tämä pitää ainakin joissain määrin paikkansa. Valtaosa vastaajista kokee, että ulkonäkö ei ole vaikuttanut heidän työllistymiseensä missään määrin eikä auttanut uralla etenemisessä. Keskiluokkaisissa, jossain määrin edustamista vaativissa työtehtävissä toimiville laittautuminen ja ulkonäköön panostaminen näyttäytyy sekä itselle varmuutta tuovana toimintana että vastauksena yleisiin odotuksiin siitä, miltä kussakin asemassa toimivan tulee näyttää. Aineiston työväenluokkaisissa tehtävissä toimiville ulkonäön merkitys töissä on olemattoman pieni, ja syytä laittautumiseen ei nähdä.