Korkeimman oikeuden vuosina 2010–2016 antamista seksuaalirikostuomioiden perusteluista
Naumanen, Mia (2017-06-22)
Korkeimman oikeuden vuosina 2010–2016 antamista seksuaalirikostuomioiden perusteluista
Naumanen, Mia
(22.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielman keskiössä on sen tarkasteleminen, miten korkein oikeus on vuosina 2010 – 2016 perustellut antamansa ennakkoratkaisut, jotka ovat koskeneet raiskausta, törkeää raiskausta, seksuaalista hyväksikäyttöä tai pakottamista sukupuoliyhteyteen. Tutkielman aineistoon kuuluu kuusi oikeustapausta, joista kaksi käsittelee raiskausta. Kolme ennakkoratkaisua koskee seksuaalista hyväksikäyttöä, ja yksi pakottamista sukupuoliyhteyteen, joka on rikosnimikkeenä poistettu voimassaolevasta rikoslaista. Tutkielmassa on kiinnitetty huomiota seksuaalisen väkivallan sukupuolittuneeseen luonteeseen.
Tutkielman lähtökohtana ja metodina on diskurssianalyyttinen lähestymistapa, jonka avulla tarkastellaan sitä, millaisella kielenkäytöllä korkein oikeus on tehnyt ennakkoratkaisut ymmärrettäväksi yleisölle sekä asianosaisille. Diskurssianalyysin valitseminen menetelmäksi edellyttää lähtökohdaksi käsitystä, jonka mukaan tuomioistuimen käyttämä kieli ei ole automaattisesti objektiivisempaa kuin muukaan viranomaiskieli. Keskeisellä sijalla ovat optimaalisten perustelujen tunnusmerkit ja se, miten nämä piirteet toteutuvat aineistoon kuuluvissa ennakkoratkaisuissa. Tutkielman aineistoon kuuluu keskenään hyvin erilaisia ennakkoratkaisuja. Korkein oikeus on pääsääntöisesti perustellut aineistoon kuuluvat ennakkoratkaisut laadukkaasti, seikkaperäisesti sekä rationaalisesti käyttäen pro et contra-argumentointia. Perustelut täyttävät lainsäädännön tuomion perusteluille asettamat vähimmäisvaatimukset ja ratkaisukäytäntö on muovautunut rikoslain esitöitä vastaavaksi.
Joiltain osin korkeimman oikeuden kannanotot tarpeettomasti ylläpitävät patriarkaalista ideologiaa, mutta kokonaisuudessaan korkein oikeus puolustaa koherentilla tavalla yksilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Pääsääntöisesti korkein oikeus luo johdonmukaisen perustelujen ketjun argumentoinnillaan. Perustelujen narratiiviin jäävät epäjatkuvuuskohdat ovat ainoastaan yksittäisiä. Korkeimman oikeuden soisi tulevaisuudessa antavan myös avoimen arvosidonnaisia kannanottoja koskien rangaistuskäytäntöä seksuaalirikoksissa.
Tutkielman lähtökohtana ja metodina on diskurssianalyyttinen lähestymistapa, jonka avulla tarkastellaan sitä, millaisella kielenkäytöllä korkein oikeus on tehnyt ennakkoratkaisut ymmärrettäväksi yleisölle sekä asianosaisille. Diskurssianalyysin valitseminen menetelmäksi edellyttää lähtökohdaksi käsitystä, jonka mukaan tuomioistuimen käyttämä kieli ei ole automaattisesti objektiivisempaa kuin muukaan viranomaiskieli. Keskeisellä sijalla ovat optimaalisten perustelujen tunnusmerkit ja se, miten nämä piirteet toteutuvat aineistoon kuuluvissa ennakkoratkaisuissa. Tutkielman aineistoon kuuluu keskenään hyvin erilaisia ennakkoratkaisuja. Korkein oikeus on pääsääntöisesti perustellut aineistoon kuuluvat ennakkoratkaisut laadukkaasti, seikkaperäisesti sekä rationaalisesti käyttäen pro et contra-argumentointia. Perustelut täyttävät lainsäädännön tuomion perusteluille asettamat vähimmäisvaatimukset ja ratkaisukäytäntö on muovautunut rikoslain esitöitä vastaavaksi.
Joiltain osin korkeimman oikeuden kannanotot tarpeettomasti ylläpitävät patriarkaalista ideologiaa, mutta kokonaisuudessaan korkein oikeus puolustaa koherentilla tavalla yksilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Pääsääntöisesti korkein oikeus luo johdonmukaisen perustelujen ketjun argumentoinnillaan. Perustelujen narratiiviin jäävät epäjatkuvuuskohdat ovat ainoastaan yksittäisiä. Korkeimman oikeuden soisi tulevaisuudessa antavan myös avoimen arvosidonnaisia kannanottoja koskien rangaistuskäytäntöä seksuaalirikoksissa.