Toimijuus ja taloudellinen eriarvoisuus – nuorten kokemuksia ja käsityksiä toimijuudesta taloudellisesti eriarvoisessa arjessa
Isoaho, Kaija (2017-07-31)
Toimijuus ja taloudellinen eriarvoisuus – nuorten kokemuksia ja käsityksiä toimijuudesta taloudellisesti eriarvoisessa arjessa
Isoaho, Kaija
(31.07.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan nuorten kokemuksia ja käsityksiä toimijuudesta taloudellisesti eriarvoisessa arjessa. Tavoitteenani on selvittää, kokemusten ja käsitysten lisäksi, minkälaisia keinoja haastatelluilla nuorilla on käytössään heidän kohdatessaan tilanteita, joissa taloudellinen eriarvoisuus tulee esille. Ja miten nuoret omalla toimijuudellaan ennaltaehkäisevät, lieventävät tai poistavat taloudellisen eriarvoisuuden vaikutuksia.
Teoreettinen viitekehys muodostuu lapsiperheköyhyystutkimuksesta sekä yleisesti toimijuudesta ja lasten köyhyystutkimuksissa havaituista toimintastrategioista, jotka voivat olla näkyviä tai salaisia. Tutkielman aineistona on 17 kahdeksasluokkalaisen nuoren avointa teemahaastattelua, jotka on kerätty vuonna 2011. Tutkimusmenetelmänä käytän laadullista sisällönanalyysiä aineisto- ja teorialähtöisesti. Sijoitan tutkimukseni laajemmin lapsinäkökulmaisen tutkimuksen alle, mikä tarkoittaa lapsinäkökulmaisuuden ja lapsilähtöisyyden huomioimista. Lapset ymmärretään itsenäisiksi toimijoiksi ja osaksi yhteiskuntaa.
Haastatellut nuoret toivat esille käsityksiä ja kokemuksia toimijuudesta, etenkin liittyen sosiaalisiin suhteisiin, esimerkiksi ryhmäytymisen tai kiusaamisen kautta. Nuoret toivat esille myös selkeitä toimintakeinoja, kuten pullojen keräämistä, rahan säästämistä, kesätyön tekemistä ja ajattelumalleja, kuten itsensä kieltämistä kuluttamasta tai edes haaveilemasta kuluttamisesta. Keskeisenä tuloksena on, että taloudellinen tilanne vaikuttaa nuoren elämään kokonaisvaltaisesti, mutta nuorella on mahdollisuus omalla toimijuudellaan, niin salaisilla kuin näkyvillä keinoilla, vaikuttaa siihen minkälainen merkitys sille omassa elämässä annetaan. Tutkimustani ei voida laadullisen tutkimuksen tapaan yleistää kaikkiin Suomen nuoriin, toimintastrategioita on varmasti niin monia kuin on nuoriakin. Tutkielmassani ei tarkastella varsinaisesti köyhiä nuoria, sillä nuorten perheiden taloudellinen tilanne ei ole tiedossa.
Teoreettinen viitekehys muodostuu lapsiperheköyhyystutkimuksesta sekä yleisesti toimijuudesta ja lasten köyhyystutkimuksissa havaituista toimintastrategioista, jotka voivat olla näkyviä tai salaisia. Tutkielman aineistona on 17 kahdeksasluokkalaisen nuoren avointa teemahaastattelua, jotka on kerätty vuonna 2011. Tutkimusmenetelmänä käytän laadullista sisällönanalyysiä aineisto- ja teorialähtöisesti. Sijoitan tutkimukseni laajemmin lapsinäkökulmaisen tutkimuksen alle, mikä tarkoittaa lapsinäkökulmaisuuden ja lapsilähtöisyyden huomioimista. Lapset ymmärretään itsenäisiksi toimijoiksi ja osaksi yhteiskuntaa.
Haastatellut nuoret toivat esille käsityksiä ja kokemuksia toimijuudesta, etenkin liittyen sosiaalisiin suhteisiin, esimerkiksi ryhmäytymisen tai kiusaamisen kautta. Nuoret toivat esille myös selkeitä toimintakeinoja, kuten pullojen keräämistä, rahan säästämistä, kesätyön tekemistä ja ajattelumalleja, kuten itsensä kieltämistä kuluttamasta tai edes haaveilemasta kuluttamisesta. Keskeisenä tuloksena on, että taloudellinen tilanne vaikuttaa nuoren elämään kokonaisvaltaisesti, mutta nuorella on mahdollisuus omalla toimijuudellaan, niin salaisilla kuin näkyvillä keinoilla, vaikuttaa siihen minkälainen merkitys sille omassa elämässä annetaan. Tutkimustani ei voida laadullisen tutkimuksen tapaan yleistää kaikkiin Suomen nuoriin, toimintastrategioita on varmasti niin monia kuin on nuoriakin. Tutkielmassani ei tarkastella varsinaisesti köyhiä nuoria, sillä nuorten perheiden taloudellinen tilanne ei ole tiedossa.