Photopolymerization of light curing adhesives used with metal orthodontic brackets and matrices
Kilponen, Leeni; Uusitalo, Erika (2017-08-01)
Photopolymerization of light curing adhesives used with metal orthodontic brackets and matrices
Kilponen, Leeni
Uusitalo, Erika
(01.08.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, pystytäänkö oikomishoidossa käytettävien adhesiivien konversioastetta parantamaan erilaisin keinoin. Konversioaste eli polymerisoituneiden monomeerien osuus korreloi adhesiivin kovettumisen ja oikomiskojeiden kiinnittymislujuuden kanssa. Adhesiivien konversioaste mitattiin tavanomaisen valokovetuksen jälkeen, ja kovettumisastetta vertailtiin erilaisissa olosuhteissa, esimerkiksi käyttämällä lasikuituverkkoa. Lisäksi mitattiin dentiinin valonläpäisevyyttä.
Tutkimuksessa testattiin kahta adhesiivia (Transbond XT ja Enlight). Adhesiivit kovetettiin braketin ja neljän erikokoisen (4-8 mm) metallilevyn alta. Tutkimus toistettiin myös lasikuituverkon kanssa. Konversioasteet mitattiin FT-IR-spektrometrillä: pieni määrä adhesiivia applikoitiin spektrometrin sensorille, minkä jälkeen metallilevy asetettiin tiiviisti adhesiivin päälle. Adhesiivia kovetettiin 20 sekuntia braketin/matriisilevyn kummaltakin sivulta. Kun käytössä oli lasikuituverkko, se asetettiin adhesiivin ja braketin/matriisilevyn väliin. Dentiinin valonläpäisevyyttä mitattiin eripaksuisten (0,5-4 mm) leikkeiden läpi. Mittauksessa käytettiin käsikäyttöistä valokovetinta ja MARC-laitetta, joka mittaa keskimääräistä säteilytysvoimakkuutta.
Tutkimuksessa selvisi, että lasikuituverkko paransi adhesiivien konversioastetta. Käytettäessä lasikuituverkkoa tulokset olivat johdonmukaisempia kuin ilman verkkoa. Konversioaste nousi kaikissa ryhmissä, joissa lasikuituverkkoa käytettiin, ja nousu oli braketin/matriisilevyn koon mukaan n. 4-30 prosenttiyksikköä. Adhesiivit erosivat toisistaan siten, että Enlightin konversioaste oli keskimäärin korkeampi kuin Transbondin, mutta keskihajonta oli kuitenkin suurempi. Dentiinin valonläpäisevyyttä mitattaessa havaittiin, että dentiinileikkeet päästivät jonkin verran valoa läpi. Säteilytysvoimakkuus väheni dentiinileikkeiden paksuuden kasvaessa, ja paksuin 4 mm ryhmä ei päästänyt lainkaan valoa läpi.
Tutkimuksen mukaan lasikuituverkko parantaa adhesiivien konversioastetta. Korkeampi konversioaste johtaa parempaan oikomiskojeen kiinnittymiseen ja vähentää haitallista monomeerien vapautumista. Tämän vuoksi lasikuituverkkoa olisi hyödyllistä käyttää sekä brakettien että isompien oikomiskojeiden alla. Dentiinin valonläpäisevyystutkimuksen perusteella oikomiskojeiden kiinnittymistä voi parantaa ohuiden etuhampaiden läpi tapahtuvalla valokovetuksella.
Tutkimuksessa testattiin kahta adhesiivia (Transbond XT ja Enlight). Adhesiivit kovetettiin braketin ja neljän erikokoisen (4-8 mm) metallilevyn alta. Tutkimus toistettiin myös lasikuituverkon kanssa. Konversioasteet mitattiin FT-IR-spektrometrillä: pieni määrä adhesiivia applikoitiin spektrometrin sensorille, minkä jälkeen metallilevy asetettiin tiiviisti adhesiivin päälle. Adhesiivia kovetettiin 20 sekuntia braketin/matriisilevyn kummaltakin sivulta. Kun käytössä oli lasikuituverkko, se asetettiin adhesiivin ja braketin/matriisilevyn väliin. Dentiinin valonläpäisevyyttä mitattiin eripaksuisten (0,5-4 mm) leikkeiden läpi. Mittauksessa käytettiin käsikäyttöistä valokovetinta ja MARC-laitetta, joka mittaa keskimääräistä säteilytysvoimakkuutta.
Tutkimuksessa selvisi, että lasikuituverkko paransi adhesiivien konversioastetta. Käytettäessä lasikuituverkkoa tulokset olivat johdonmukaisempia kuin ilman verkkoa. Konversioaste nousi kaikissa ryhmissä, joissa lasikuituverkkoa käytettiin, ja nousu oli braketin/matriisilevyn koon mukaan n. 4-30 prosenttiyksikköä. Adhesiivit erosivat toisistaan siten, että Enlightin konversioaste oli keskimäärin korkeampi kuin Transbondin, mutta keskihajonta oli kuitenkin suurempi. Dentiinin valonläpäisevyyttä mitattaessa havaittiin, että dentiinileikkeet päästivät jonkin verran valoa läpi. Säteilytysvoimakkuus väheni dentiinileikkeiden paksuuden kasvaessa, ja paksuin 4 mm ryhmä ei päästänyt lainkaan valoa läpi.
Tutkimuksen mukaan lasikuituverkko parantaa adhesiivien konversioastetta. Korkeampi konversioaste johtaa parempaan oikomiskojeen kiinnittymiseen ja vähentää haitallista monomeerien vapautumista. Tämän vuoksi lasikuituverkkoa olisi hyödyllistä käyttää sekä brakettien että isompien oikomiskojeiden alla. Dentiinin valonläpäisevyystutkimuksen perusteella oikomiskojeiden kiinnittymistä voi parantaa ohuiden etuhampaiden läpi tapahtuvalla valokovetuksella.