Improvisaatiolla rohkeutta esiintymiseen? Opettajaksi opiskelevien kokemuksia improvisaatiokurssilta.
Novak, Johanna (2017-08-09)
Improvisaatiolla rohkeutta esiintymiseen? Opettajaksi opiskelevien kokemuksia improvisaatiokurssilta.
Novak, Johanna
(09.08.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa halutaan selvittää, voiko improvisaatiolla saada helpotusta opettajaksi opiskelevien esiintymisjännitykseen, ja onko improvisaatiokoulutukselle tarvetta opettajankoulutuksessa. Tutkielman aihe syntyi omasta esiintymistä haittaavasta jännityksen kokemuksesta, johon improvisaatioharrastus on tuonut apua. Tutkimusta varten järjestettiin improvisaatiokurssi, joka oli avoin kaikille Turun yliopiston aineen- ja luokanopettajaksi opiskeleville. Tutkimus perustuu 16 opettajaksi opiskelevan opiskelijan antamaan laajaan tutkimusaineistoon. Kurssi käsitti 10 kertaa kaksi tuntia (yhteensä 20 h) kontaktiopetusta sekä käynnin improfestareilla. Sisällöltään kurssi vastasi hyvin improvisaation peruskurssia. Kurssilla keskityttiin leikilliseen toimintaan, toisten kuuntelemiseen ja hyväksymiseen. Teoriaa kurssilla käsiteltiin vain vähän.
Tutkimus toteutettiin mixed method -tyyppisesti käyttäen sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä, jotka tukevat toisiaan. Pääaineisto koostuu alku- ja lopputilanteissa sekä viivästetysti yhdeksän kuukautta myöhemmin tehdyistä kartoituksista, jotka perustuvat Likert-asteikollisiin väittämiin. Kartoitukset mittasivat opiskelijan arvioiman esiintymisjännityksen ja esiintymisvarmuuden määrää sekä itsetunnon vahvuutta Rosenbergin itsetuntomittarin avulla. Laadullinen aineisto käsittää opiskelijoiden kokemuksia improvisaatiokurssilta monella tavalla kerättynä. Tutkimusaineistossa on myös tietoa esiintymis- ja vuorovaikutuskoulutuksen määrästä ja tarpeesta opettajankoulutuksessa, sekä opiskelijoiden antamia konkreettisia kehitysideoita niiden kehittämiseksi.
Improvisaatiokurssi oli erittäin onnistunut. Tulosten mukaan improvisaation avulla voidaan helpottaa esiintymisjännityksen kokemusta, lisätä esiintymisvarmuutta ja parantaa itsetuntoa. Improvisaatiokurssilla oli opiskelijoiden mukaan lukuisia positiivisia vaikutuksia, ja vain hyvin vähän mitään negatiivisia seurauksia, jos ollenkaan. Opiskelijat kokivat saaneensa opettajankoulutuksessa riittämättömästi apua esiintymisjännitykseen ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen. Erityisesti aineenopettajaopiskelijat kokivat, ettei aiheeseen kiinnitetty pedagogisissa opinnoissa juurikaan huomiota. Improvisaatiokurssin käytyään opiskelijat kokivat improvisaation olennaisen tärkeäksi osaksi opettajankoulutusta, jota he haluaisivat tarjota kaikille opettajaksi opiskeleville jopa pakollisina opintoina.
Tutkimus toteutettiin mixed method -tyyppisesti käyttäen sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä, jotka tukevat toisiaan. Pääaineisto koostuu alku- ja lopputilanteissa sekä viivästetysti yhdeksän kuukautta myöhemmin tehdyistä kartoituksista, jotka perustuvat Likert-asteikollisiin väittämiin. Kartoitukset mittasivat opiskelijan arvioiman esiintymisjännityksen ja esiintymisvarmuuden määrää sekä itsetunnon vahvuutta Rosenbergin itsetuntomittarin avulla. Laadullinen aineisto käsittää opiskelijoiden kokemuksia improvisaatiokurssilta monella tavalla kerättynä. Tutkimusaineistossa on myös tietoa esiintymis- ja vuorovaikutuskoulutuksen määrästä ja tarpeesta opettajankoulutuksessa, sekä opiskelijoiden antamia konkreettisia kehitysideoita niiden kehittämiseksi.
Improvisaatiokurssi oli erittäin onnistunut. Tulosten mukaan improvisaation avulla voidaan helpottaa esiintymisjännityksen kokemusta, lisätä esiintymisvarmuutta ja parantaa itsetuntoa. Improvisaatiokurssilla oli opiskelijoiden mukaan lukuisia positiivisia vaikutuksia, ja vain hyvin vähän mitään negatiivisia seurauksia, jos ollenkaan. Opiskelijat kokivat saaneensa opettajankoulutuksessa riittämättömästi apua esiintymisjännitykseen ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen. Erityisesti aineenopettajaopiskelijat kokivat, ettei aiheeseen kiinnitetty pedagogisissa opinnoissa juurikaan huomiota. Improvisaatiokurssin käytyään opiskelijat kokivat improvisaation olennaisen tärkeäksi osaksi opettajankoulutusta, jota he haluaisivat tarjota kaikille opettajaksi opiskeleville jopa pakollisina opintoina.