Työhyvinvointia työterveysyhteistyössä : Tapaustutkimus työhyvinvoinnin ja työterveyshuollon suhteesta.
Rehula, Linnea (2017-09-05)
Työhyvinvointia työterveysyhteistyössä : Tapaustutkimus työhyvinvoinnin ja työterveyshuollon suhteesta.
Rehula, Linnea
(05.09.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Työhyvinvointi nähdään tyypillisesti osana yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia. Siihen panostamisella on voitu osoittaa olevan positiivisia vaikutuksia muun muassa työstä suoriutumiseen ja työssä jaksamiseen. Työhyvinvoinnin edistäminen ja siihen liittyvät motiivit vaihtelevat organisaatioittain. Voidaan kuitenkin nähdä, että osa työhyvinvointiin panostamisesta perustuu lainsäädäntöön – työterveyshuollon palveluiden järjestämiseen ja siten työterveyshuollon kanssa tehtävään yhteistyöhön. Työterveyshuolto toimii organisaation rajapinnassa havainnoiden sen toimintaa terveydellisestä näkökulmasta. Muun muassa tämän vuoksi organisaatioissa työhyvinvoinnin johtamisesta päävastuulliset henkilöt hakevat työterveysyhteistyöltä lisäarvoa työhyvinvoinnin edistämisen tueksi.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä tavoin organisaatiot hyödyntävät työterveyshuollon asiantuntemusta työhyvinvoinnin tukemiseksi. Tutkimus tarkastelee sitä, millä tavoin työterveyshuolto voi toimia organisaation henkilöstön työhyvinvoinnin edistämisen tukena sekä millä tavoin työterveyshuollon asiantuntemus kattaa nykyaikaisen, laaja-alaisen työhyvinvointikäsityksen eri osatekijät? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii työhyvinvointi, työterveyshuoltojärjestelmä sekä työterveysyhteistyö. Työhyvinvointi on käsitteenä sidonnainen muun muassa aikaan, kulttuuriin sekä tarkasteltavaan kontekstiin. Tutkimuksessa työhyvinvointia lähestytään siten kahdeksan eri osatekijän kautta, jotka huomioivat käsitteen laaja-alaisuuden. Tutkimuksen tieteenfilosofisena lähtökohtana on subjektivistisuus, jota tukee ajatus sosiaalisesta konstruktiosta eli tiedon ja todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastatteluin haastattelemalla työterveyshuollon ammattihenkilöitä ja asiantuntijoita sekä asiakasorganisaatioiden työterveyshuollon yhteyshenkilöitä, työhyvinvoinnin johtamisesta päävastuullisia henkilöitä.
Tutkimus antaa viitteitä siitä, että työterveyshuolto nähdään monissa organisaatioissa tärkeänä organisaation ulkopuolisena tahona työhyvinvoinnin edistämisessä. Työterveyshuollon asiantuntemus työhyvinvointiin liittyen painottuu vahvasti terveydelliseen näkökulmaan. Tutkimuksen tuloksena syntynyt käsitteellinen työterveysyhteistyön malli kuvaa työterveysyhteistyön piirteitä työhyvinvoinnin kontekstissa: työterveysyhteistyö perustuu yhteistyölle määriteltyyn rooliin sekä yhteistyösuhteessa kehittyviin erityispiirteisiin – vastuuseen, luottamukseen sekä asiantuntemukseen. Työterveysyhteistyö ilmenee erilaisina toimenpiteinä eri auttamissuhdemallien kautta. Malli luo työterveysyhteistyölle teoreettisen ja käsitteellisen pohjan, jonka avulla organisaatioissa työhyvinvoinnin johtamisesta päävastuulliset henkilöt ja toisaalta myös työterveyshuollon edustajat voivat tarkastella ja kehittää yhteistyösuhdetta.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä tavoin organisaatiot hyödyntävät työterveyshuollon asiantuntemusta työhyvinvoinnin tukemiseksi. Tutkimus tarkastelee sitä, millä tavoin työterveyshuolto voi toimia organisaation henkilöstön työhyvinvoinnin edistämisen tukena sekä millä tavoin työterveyshuollon asiantuntemus kattaa nykyaikaisen, laaja-alaisen työhyvinvointikäsityksen eri osatekijät? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii työhyvinvointi, työterveyshuoltojärjestelmä sekä työterveysyhteistyö. Työhyvinvointi on käsitteenä sidonnainen muun muassa aikaan, kulttuuriin sekä tarkasteltavaan kontekstiin. Tutkimuksessa työhyvinvointia lähestytään siten kahdeksan eri osatekijän kautta, jotka huomioivat käsitteen laaja-alaisuuden. Tutkimuksen tieteenfilosofisena lähtökohtana on subjektivistisuus, jota tukee ajatus sosiaalisesta konstruktiosta eli tiedon ja todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastatteluin haastattelemalla työterveyshuollon ammattihenkilöitä ja asiantuntijoita sekä asiakasorganisaatioiden työterveyshuollon yhteyshenkilöitä, työhyvinvoinnin johtamisesta päävastuullisia henkilöitä.
Tutkimus antaa viitteitä siitä, että työterveyshuolto nähdään monissa organisaatioissa tärkeänä organisaation ulkopuolisena tahona työhyvinvoinnin edistämisessä. Työterveyshuollon asiantuntemus työhyvinvointiin liittyen painottuu vahvasti terveydelliseen näkökulmaan. Tutkimuksen tuloksena syntynyt käsitteellinen työterveysyhteistyön malli kuvaa työterveysyhteistyön piirteitä työhyvinvoinnin kontekstissa: työterveysyhteistyö perustuu yhteistyölle määriteltyyn rooliin sekä yhteistyösuhteessa kehittyviin erityispiirteisiin – vastuuseen, luottamukseen sekä asiantuntemukseen. Työterveysyhteistyö ilmenee erilaisina toimenpiteinä eri auttamissuhdemallien kautta. Malli luo työterveysyhteistyölle teoreettisen ja käsitteellisen pohjan, jonka avulla organisaatioissa työhyvinvoinnin johtamisesta päävastuulliset henkilöt ja toisaalta myös työterveyshuollon edustajat voivat tarkastella ja kehittää yhteistyösuhdetta.