Kaksi naista ja kuolema : Nekrofilia ja autassassinofilia kuoleman erotisointina 1900-luvun lopulla
Vuorela, Eleonoora (2017-09-12)
Kaksi naista ja kuolema : Nekrofilia ja autassassinofilia kuoleman erotisointina 1900-luvun lopulla
Vuorela, Eleonoora
(12.09.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkielmani aihepiirinä ovat nekrofilia ja autasassassinofilia. Pyrin kuvaamaan ja ymmärtämään aiheita, ja antamaan niille myös ihmisen kasvot. Nostan esille kaksi saman ikäistä naista, nekrofiili Karen Greenleen ja autassassinofiliaa harjoittaneen Sharon Lopatkan. Nekrofiliaa ei ole ymmärretty hyvin aiemmassa tutkimuksessa ja tuon esille, miten kuva siitä on muodostunut vääristyneeksi. Pyrin lisäksi luomaan Karen Baradin agentiaalisen realismin avulla tarkastelutapoja, jonka avulla voi ymmärtää ja kuvata paremmin monimuotoisia ja vaikeasti ymmärrettäviä seksuaalisuuden muotoja. Lisäksi valotan jonkin verran tutkielmani tieteellistä ja ajallista kontekstia. Ajallisesti tutkielmani sijoittuu pääosin 1970- ja 1990-lukujen Yhdysvaltoihin. Tuon esille myös vähän ilmiöiden taustaa.
Metodeina käytän mikrohistoriallista lähestymistapaa ja agentiaalista realismia. Taustoitan myös aihetta. Lähteinä mikrohistorialliseen lähestymistapaan ovat Adam Parfreyn Apocalypse Culture -kirjassa julkaistu Karen Greenleen haastattelu, sekä molempien tapausten osalta ajan lehtikirjoitukset. Agentiaalisen realismin osalta keskeisenä metodiin liittyvänä kirjallisuutena on Karen Baradin Meeting the Universe Halfway: Quantum Physics and the Entanglement of Matter and Meaning.
Pääasiallisena tuloksena tutkielmassa syntyy näkemykset nekrofiliasta ja autassassinofiliasta kahden naisen kokemana. Nekrofiliasta romanttisena ja/tai eroottisena viehättymisenä ruumiita kohtaan, sekä autassassinofiliasta äärimmäisenä sadomasokismin muotona. Suuri osa aiemmasta nekrofilian tutkimuksesta on ollut vääristynyttä. Agentiaalinen realismi mahdollistaa nekrofilian kuvaamisen lomittumisena ruumiisiin ja samalla kuolemaan liittyviin materiaalisiin diskursseihin. BDSM:ään ja fetisismiin liittyviä seksuaalisuuksia voi ymmärtää agentiaalisen realismin avulla ilmiönä ilman varsinaista objektia tai subjektia, ja lisäksi seksuaalisuudet voivat lomittua muiden asioiden kanssa. Karen Baradin agentiaalinen realismi soveltuu esimerkiksi sadomasokismin ymmärtämiseen ilmiönä, jossa toimijat muokkaavat roolejaan yhdessä. Suurempi vastuullisuus ja osallisuuden ymmärtäminen lisäisivät sellaisten toimijoiden turvallisuutta. Nekrofiliaa ei tule pitää eettisesti vääränä, jos siihen on ihmisen eläessään antama suostumus.
Metodeina käytän mikrohistoriallista lähestymistapaa ja agentiaalista realismia. Taustoitan myös aihetta. Lähteinä mikrohistorialliseen lähestymistapaan ovat Adam Parfreyn Apocalypse Culture -kirjassa julkaistu Karen Greenleen haastattelu, sekä molempien tapausten osalta ajan lehtikirjoitukset. Agentiaalisen realismin osalta keskeisenä metodiin liittyvänä kirjallisuutena on Karen Baradin Meeting the Universe Halfway: Quantum Physics and the Entanglement of Matter and Meaning.
Pääasiallisena tuloksena tutkielmassa syntyy näkemykset nekrofiliasta ja autassassinofiliasta kahden naisen kokemana. Nekrofiliasta romanttisena ja/tai eroottisena viehättymisenä ruumiita kohtaan, sekä autassassinofiliasta äärimmäisenä sadomasokismin muotona. Suuri osa aiemmasta nekrofilian tutkimuksesta on ollut vääristynyttä. Agentiaalinen realismi mahdollistaa nekrofilian kuvaamisen lomittumisena ruumiisiin ja samalla kuolemaan liittyviin materiaalisiin diskursseihin. BDSM:ään ja fetisismiin liittyviä seksuaalisuuksia voi ymmärtää agentiaalisen realismin avulla ilmiönä ilman varsinaista objektia tai subjektia, ja lisäksi seksuaalisuudet voivat lomittua muiden asioiden kanssa. Karen Baradin agentiaalinen realismi soveltuu esimerkiksi sadomasokismin ymmärtämiseen ilmiönä, jossa toimijat muokkaavat roolejaan yhdessä. Suurempi vastuullisuus ja osallisuuden ymmärtäminen lisäisivät sellaisten toimijoiden turvallisuutta. Nekrofiliaa ei tule pitää eettisesti vääränä, jos siihen on ihmisen eläessään antama suostumus.