Yhtiöön, Yhtiöön! : Lapsiperheiden arki Forssan tehdasyhteisössä 1950–1970-luvuilla
Vanha-Similä, Maria (2017-10-28)
Yhtiöön, Yhtiöön! : Lapsiperheiden arki Forssan tehdasyhteisössä 1950–1970-luvuilla
(28.10.2017)
Suomen Muinaismuistoyhdistys
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-6655-06-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-6655-06-2
Tiivistelmä
Väitöskirjan aiheena on arki Forssan tehdasyhteisössä 1950–1970-luvuilla. Forssa oli pitkään tunnettu vuonna 1847 alkaneesta tekstiiliteollisuudestaan. Tekstiiliteollisuudella ja Finlayson-Forssa Oy:llä oli iso vaikutus moneen alueen perheeseen. 162 vuoden jälkeen tekstiiliteollisuus tuli tiensä päähän vuonna 2009.
Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat arki, perhe, yhteisö, luokka ja sukupuoli. Tutkimuskysymyksiä ovat: Millaista lapsiperheiden arki tehdasyhteisössä oli ja miten ihmiset elämänsä tekstiiliteollisuudessa kokivat? Poikkesiko naisten ja miesten arki toisistaan? Miten tehdasyhteisössä lastenhoito järjestettiin? Ja mikä oli isien osuus arjen sujuvuudessa? Entä millaista arkea perheet viettivät yhtiön asunnoissa ja vapaa-ajantoiminnassa?
Tutkimuksen lähdeaineistoina ovat haastatteluaineistot sekä Forssan museon arkistomateriaalit. Haastattelut koostuvat tutkijan tekemistä haastatteluista sekä Museoviraston haastatteluaineistoista. Tutkimuksessa hyödynnetään myös valokuvia ja kenttätyöpäiväkirjaa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii muistitietotutkimus. Tutkimus keskittyy arkeen ja muistitietotutkimus antaa tietoa ihmisten jokapäiväisestä elämästä ja kokemuksista. Aineiston analysoinnissa on hyödynnetty lähilukua.
Monissa perheissä tekstiiliteollisuudessa työskenneltiin sukupolvesta toiseen. Naiset olivat enemmistönä useilla osastoilla, mutta tekstiiliteollisuus tarjosi paljon töitä myös miehille. Jos vanhemmat tai muut sukulaiset työskentelivät tehtaalla, monet nuoret seurasivat heidän jalanjälkiään. Tekstiiliteollisuus ei välttämättä erityisesti kiinnostanut heitä, mutta se näyttäytyi ainoana vaihtoehtona paikkakunnalla, jossa ei ollut juuri muita merkittäviä työnantajia.
Naiset usein jatkoivat työssäkäyntiä myös avioliiton solmittuaan ja äitiyslomat olivat lyhyitä. Perheen taloudellinen ja sosiaalinen tilanne vaikutti äitien työssäkäyntiin. Yhtiö perusti oman lastentarhan vuonna 1902. Se oli hyvin tärkeä monille perheille, erityisesti yksinhuoltajille. Lastentarha oli tärkeä myös työn perässä Forssaan muuttaneille perheille, koska heillä ei ollut paikkakunnalla sukulaisia auttamassa lastenhoidossa. Joissakin perheissä isovanhemmat tai muut sukulaiset tai lastenhoitajat huolehtivat lapsista.
Yleensä molemmat vanhemmat työskentelivät tekstiiliteollisuudessa. Vuorotyö oli yleistä, ja joissakin perheissä vanhemmat kävivät töissä eri vuoroissa. Tämä oli hyvin tyypillinen järjestely lastenhoidon järjestämiseksi. Vanhemmat vaihtoivat työvuoroja, mutta myös siirtyivät osastolta toiselle lasten johdosta. Isän työajat vaikuttivat merkittävästi lasten kanssa vietettyyn aikaan. Äidin työssäkäynti lisäsi jonkin verran isän lastenhoidon aktiivisuutta, mutta vuorotyö oli tärkein tekijä isän osallistumisessa kotitöihin ja lastenhoitoon. Perheet tasapainoilivat paremmin palkatun vuorotyön ja lastenhoidon kannalta helpomman päivätyön välillä. Isyys on usein esitetty yhtenäisenä, mutta tutkimus osoittaa, että arki oli monipuolisempaa tutkimusajankohtana. Esimerkiksi työväenluokkaisillä miehillä oli vuorotyöperheissä aktiivisempi rooli lastenhoidossa, mutta syy tähän oli enemmän käytännöllinen kuin ideologinen. Lastenhoitotavat vaihtelivat perheestä toiseen mutta myös elämäntilanteiden muuttuessa.
Monet perheet asuivat työnantajan omistamissa, tehtaiden lähellä sijaitsevissa asunnoissa. Vanhempien koulutus, työtehtävät ja perheen koko määrittelivät, millaisen asunnon perhe sai. Yhtiö tarjosi myös paljon erilaista vapaa-ajantoimintaa, johon usein myös perheenjäsenet saivat osallistua.
Vuosien kuluessa tuhannet ihmiset työskentelivät Forssan tekstiiliteollisuudessa. Se tarjosi elannon moneen perheeseen. Työ jätti jälkensä työntekijöiden kehoon. Luokka määritteli työntekijöiden ja heidän perheidensä jokapäiväistä elämää. Tekstiiliteollisuus on päättynyt Forssassa, mutta tehdassalit ovat uudelleen käytössä kulttuurin, opetuksen ja liike-elämän keskuksina. To the firm, to the firm! The everyday life of families who worked in the Forssa textile industry from the 1950s to the 1970s
This doctoral dissertation looks at everyday family life in the Forssa textile industry from the 1950s until the 1970s. The town of Forssa was well known for this industry. Indeed, Forssa`s textile industry dates back to 1847. The textile industry and especially Finlayson-Forssa, Ltd., affected many families. In 2009, however, after 162 years, the entire textile industry in Forssa ended.
Key concepts discussed include everyday life, family, community, class, and gender. The main research questions concern the everyday lives of these families and their feelings. Were women and men`s daily lives different? How did employees arrange for childcare while they worked? What was the role of fathers? Did the families live in their employer’s apartments, and if so, what were their lives like? How often did they take part in leisure activities?
The main sources for the research were interview materials and the Forssa Museum`s archived material. Interviews were undertaken by the researcher and those with the National Board of Antiquities. The study also uses photographs and a fieldwork diary. The theoretical framework was thus the oral history of daily life, a methodology that gathered information about people’s everyday lives and experiences. The materials then received a close reading for analysis.
In many families, members worked in the textile industry generation after generation. The majority of workers were women although there were a lot of jobs for men. If parents or other relatives worked in the factory, many young people naturally followed in their footsteps. Work in the textile industry might not have been particularly interesting, but for many, it was the only option in a town where there were few other major employers.
Women often continued to work after marriage, and maternity leaves were very short. The economic and social circumstances of a family contributed to the mother’s need to work. The factory established its own kindergarten in 1902. This kindergarten was very important to many families, especially any single parents. It was also important for those families who moved to Forssa for work since they did not have any relatives locally to help care for their children. In some families, grandparents or other relatives or even nannies looked after the children.
Usually, both parents worked in the textile industry. Shift work was common, and in some families, the parents worked different hours, a typical arrangement. Parents changed their shifts, but they also moved from one department to another because of childcare needs. Families tried to find a balance between the better-paid shift work and daytime work, when childcare was easier to find. A father’s working arrangements significantly affected the length of time he spent with his children. A mother’s employment increased the father’s childcare contributions somewhat; however, shift work was the most significant factor in the father’s participation in household work and childcare. Fatherhood was often represented as a singular entity, but the oral history shows that everyday life was more versatile all of the years. Working-class men in shift-working families did have more active roles in childcare, but the reason was practical rather than ideological. Childcare varied from one family to another, and indeed from one life situation to another.
Many families lived in apartments owned by the employer, and houses were located near the factories. Parents’ education, work tasks, and family size determined what kind of apartment the family received. The company provided different leisure activities in which family members were allowed to participate.
Over the decades thousands of people worked in the Forssa textile industry. It provided a livelihood for many families. The work left its mark on the bodies of the employees. Social class determined the everyday lives of employees and their families. The textile industry is now gone in Forssa, and the factory halls have a new and different focus and use. They are centers of culture, education, and business.
Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat arki, perhe, yhteisö, luokka ja sukupuoli. Tutkimuskysymyksiä ovat: Millaista lapsiperheiden arki tehdasyhteisössä oli ja miten ihmiset elämänsä tekstiiliteollisuudessa kokivat? Poikkesiko naisten ja miesten arki toisistaan? Miten tehdasyhteisössä lastenhoito järjestettiin? Ja mikä oli isien osuus arjen sujuvuudessa? Entä millaista arkea perheet viettivät yhtiön asunnoissa ja vapaa-ajantoiminnassa?
Tutkimuksen lähdeaineistoina ovat haastatteluaineistot sekä Forssan museon arkistomateriaalit. Haastattelut koostuvat tutkijan tekemistä haastatteluista sekä Museoviraston haastatteluaineistoista. Tutkimuksessa hyödynnetään myös valokuvia ja kenttätyöpäiväkirjaa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii muistitietotutkimus. Tutkimus keskittyy arkeen ja muistitietotutkimus antaa tietoa ihmisten jokapäiväisestä elämästä ja kokemuksista. Aineiston analysoinnissa on hyödynnetty lähilukua.
Monissa perheissä tekstiiliteollisuudessa työskenneltiin sukupolvesta toiseen. Naiset olivat enemmistönä useilla osastoilla, mutta tekstiiliteollisuus tarjosi paljon töitä myös miehille. Jos vanhemmat tai muut sukulaiset työskentelivät tehtaalla, monet nuoret seurasivat heidän jalanjälkiään. Tekstiiliteollisuus ei välttämättä erityisesti kiinnostanut heitä, mutta se näyttäytyi ainoana vaihtoehtona paikkakunnalla, jossa ei ollut juuri muita merkittäviä työnantajia.
Naiset usein jatkoivat työssäkäyntiä myös avioliiton solmittuaan ja äitiyslomat olivat lyhyitä. Perheen taloudellinen ja sosiaalinen tilanne vaikutti äitien työssäkäyntiin. Yhtiö perusti oman lastentarhan vuonna 1902. Se oli hyvin tärkeä monille perheille, erityisesti yksinhuoltajille. Lastentarha oli tärkeä myös työn perässä Forssaan muuttaneille perheille, koska heillä ei ollut paikkakunnalla sukulaisia auttamassa lastenhoidossa. Joissakin perheissä isovanhemmat tai muut sukulaiset tai lastenhoitajat huolehtivat lapsista.
Yleensä molemmat vanhemmat työskentelivät tekstiiliteollisuudessa. Vuorotyö oli yleistä, ja joissakin perheissä vanhemmat kävivät töissä eri vuoroissa. Tämä oli hyvin tyypillinen järjestely lastenhoidon järjestämiseksi. Vanhemmat vaihtoivat työvuoroja, mutta myös siirtyivät osastolta toiselle lasten johdosta. Isän työajat vaikuttivat merkittävästi lasten kanssa vietettyyn aikaan. Äidin työssäkäynti lisäsi jonkin verran isän lastenhoidon aktiivisuutta, mutta vuorotyö oli tärkein tekijä isän osallistumisessa kotitöihin ja lastenhoitoon. Perheet tasapainoilivat paremmin palkatun vuorotyön ja lastenhoidon kannalta helpomman päivätyön välillä. Isyys on usein esitetty yhtenäisenä, mutta tutkimus osoittaa, että arki oli monipuolisempaa tutkimusajankohtana. Esimerkiksi työväenluokkaisillä miehillä oli vuorotyöperheissä aktiivisempi rooli lastenhoidossa, mutta syy tähän oli enemmän käytännöllinen kuin ideologinen. Lastenhoitotavat vaihtelivat perheestä toiseen mutta myös elämäntilanteiden muuttuessa.
Monet perheet asuivat työnantajan omistamissa, tehtaiden lähellä sijaitsevissa asunnoissa. Vanhempien koulutus, työtehtävät ja perheen koko määrittelivät, millaisen asunnon perhe sai. Yhtiö tarjosi myös paljon erilaista vapaa-ajantoimintaa, johon usein myös perheenjäsenet saivat osallistua.
Vuosien kuluessa tuhannet ihmiset työskentelivät Forssan tekstiiliteollisuudessa. Se tarjosi elannon moneen perheeseen. Työ jätti jälkensä työntekijöiden kehoon. Luokka määritteli työntekijöiden ja heidän perheidensä jokapäiväistä elämää. Tekstiiliteollisuus on päättynyt Forssassa, mutta tehdassalit ovat uudelleen käytössä kulttuurin, opetuksen ja liike-elämän keskuksina.
This doctoral dissertation looks at everyday family life in the Forssa textile industry from the 1950s until the 1970s. The town of Forssa was well known for this industry. Indeed, Forssa`s textile industry dates back to 1847. The textile industry and especially Finlayson-Forssa, Ltd., affected many families. In 2009, however, after 162 years, the entire textile industry in Forssa ended.
Key concepts discussed include everyday life, family, community, class, and gender. The main research questions concern the everyday lives of these families and their feelings. Were women and men`s daily lives different? How did employees arrange for childcare while they worked? What was the role of fathers? Did the families live in their employer’s apartments, and if so, what were their lives like? How often did they take part in leisure activities?
The main sources for the research were interview materials and the Forssa Museum`s archived material. Interviews were undertaken by the researcher and those with the National Board of Antiquities. The study also uses photographs and a fieldwork diary. The theoretical framework was thus the oral history of daily life, a methodology that gathered information about people’s everyday lives and experiences. The materials then received a close reading for analysis.
In many families, members worked in the textile industry generation after generation. The majority of workers were women although there were a lot of jobs for men. If parents or other relatives worked in the factory, many young people naturally followed in their footsteps. Work in the textile industry might not have been particularly interesting, but for many, it was the only option in a town where there were few other major employers.
Women often continued to work after marriage, and maternity leaves were very short. The economic and social circumstances of a family contributed to the mother’s need to work. The factory established its own kindergarten in 1902. This kindergarten was very important to many families, especially any single parents. It was also important for those families who moved to Forssa for work since they did not have any relatives locally to help care for their children. In some families, grandparents or other relatives or even nannies looked after the children.
Usually, both parents worked in the textile industry. Shift work was common, and in some families, the parents worked different hours, a typical arrangement. Parents changed their shifts, but they also moved from one department to another because of childcare needs. Families tried to find a balance between the better-paid shift work and daytime work, when childcare was easier to find. A father’s working arrangements significantly affected the length of time he spent with his children. A mother’s employment increased the father’s childcare contributions somewhat; however, shift work was the most significant factor in the father’s participation in household work and childcare. Fatherhood was often represented as a singular entity, but the oral history shows that everyday life was more versatile all of the years. Working-class men in shift-working families did have more active roles in childcare, but the reason was practical rather than ideological. Childcare varied from one family to another, and indeed from one life situation to another.
Many families lived in apartments owned by the employer, and houses were located near the factories. Parents’ education, work tasks, and family size determined what kind of apartment the family received. The company provided different leisure activities in which family members were allowed to participate.
Over the decades thousands of people worked in the Forssa textile industry. It provided a livelihood for many families. The work left its mark on the bodies of the employees. Social class determined the everyday lives of employees and their families. The textile industry is now gone in Forssa, and the factory halls have a new and different focus and use. They are centers of culture, education, and business.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2830]