Making Geographies : The Circulation of British Geographical Knowledge of Australia, 1829-1863

Abstract

This study is concerned with the challenging question of how British geographies of Australia were made in the mid-nineteenth century. It examines the processes and practices that constituted the analysis, movement and use of the enormous amount of information produced by British explorations and surveys of the Australian continent. The study focuses on the period between 1829-1863, when the interior of the continent was explored and settlements expanded at a rapid rate. The study focuses on the roles of the following actors in Great Britain and the Australian colonies: The Colonial Office, official establishments overseen by governors in the colonies, the Royal Geographical Society (RGS) and the cartographer John Arrowsmith (1790–1873). The material examined consists of the official correspondence between the Colonial Office and the governors of the colonies, and other correspondence, printed material, and manuscript and printed maps that were prepared in the Australian colonies and in Great Britain by different actors.

The research is conducted by investigating the processes of knowledge-making with methodological tools used in the history of knowledge and processual map history. These include the analytical tool of ‘circulation’ and examining the processes that constituted the production, movement and use of maps. In practice, the study is conducted by (1) examining the manuscript material (maps, texts) alongside the printed and published material and (2) by examining the material relating to their circulation and use, such as minutes, annotations and marginalia.

In sum, the research findings demonstrate how the snippets of information produced by different individuals gained the power to define the continent by being circulated. These developments, which took place in the mid-nineteenth century, were rooted in the social processes that occurred in different, interconnected locations. The main findings and implications of this study include: (1) The production of British geographies of Australia was a spatio-temporal process, as the location of knowledge-work and the pace at which material became available in different locations influenced the type of knowledge formed by the actors; (2) Geographical knowledge of Australia was achieved through chains of knowledge brokers in different locations. Pieces of information were mediated and transformed in the hands of numerous different actors into geographical knowledge; (3) Intertextuality and multi-modality contributed to the production of geographical knowledge, whereby maps and text had co-constitutive roles in the process; (4) John Arrowsmith was a key individual in the process of mapping Australia. This was due to his strong relationship with the Colonial Office, the RGS and Australian explorers; (5) The processual approach is productive when studying the history of knowledge and this work encourages the use of archival material in order to examine the processes of knowledge-making. This study encourages the further application of this method, especially in relation to studies aiming to understand how knowledge was formed and how structures of knowledge were established in different locations.

Väitöskirjassani tutkin Australiaa koskevan maantieteellisen tiedon muodostamista 1800-luvun keskimmäisinä vuosikymmeninä eli ajankohtana, jolloin britit enenevässä määrin asuttivat mannerta. Tutkin käytäntöjä ja prosesseja, joiden tuloksena tutkimusmatkojan ja kartoittamisen tuloksena tuotettua Australian mannerta koskevaa informaatiota analysoitiin, välitettiin eri paikkoihin ja käytettiin. Tutkimukseni keskittyy vuosien 1829–1863 väliseen ajanjaksoon, jolloin mantereen sisäosia tutkittiin intensiivisesti ja eri puolille mannerta perustetut siirtokunnat laajenivat kiihtyvällä vauhdilla. Tarkastelen erityisesti seuraavia toimijoita Australian siirtokunnissa ja Britanniassa: Britannian siirtomaaministeriö, siirtokuntien kuvernöörit, Lontoossa toiminut Royal Geographical Society ja kartografi John Arrowsmith (1790–1873). Tutkimuksessa käytetyt aineistot koostuvat kirjeenvaihdosta, painetuista materiaaleista, käsikirjoituskartoista ja painetuista kartoista, joita eri toimijat tuottivat Britanniassa ja Australian siirtokunnissa.

Toteutan tutkimukseni rekonstruoimalla tiedon liikkumisen ja tuottamiseen prosesseja.Tutkimukseni menetelmät yhdistävät työkaluja tiedon historiasta ja kartografian historiasta. Käytän analyysin välineenä tiedon liikkuvuttaa kuvaavaa käsitettä sirkulaatiota ja tutkin karttoja niiden tuottamisen, liikkumisen ja käyttämisen prosessien osana. Käytännössä toteutan tutkimukseni 1) lukemalla ristiin käsikirjoitusaineistoja (kartat, tekstit) painettujen ja julkaistujen materiaalien kanssa ja 2) tutkimalla aineistoja, jotka kertovat eri tekstien ja karttojen liikkumisesta ja käytöstä, kuten muistiinpanoja ja marginaalimerkintöjä.

Tutkimukseni tulokset osoittavat kuinka tiedon osat saivat merkityksensä osana laajempia tietorakenteita liikkumalla paikasta ja toimijalta toiselle. Tiedon liike perustui sosiaalisille käytännöille, jotka sitoivat yhteen eri puolilla maailmaa sijaitsevat paikat. Tutkimuksen päätuloksia ovat: 1) Maantieteellisen tiedon tuottaminen oli spatio-temporaalinen prosessi ja nopeus, jolla eri toimijat saivat eri materiaalit käyttöönsä, vaikutti muodostetun tiedon sisältöön; 2) Maantieteellistä tietoa tuotettiin toisiinsa yhteydessä olevien tiedon välittäjien ja työstäjien työn tuloksena. Eri toimijat välittivät tietoa eteenpäin ja muokkasivat tietoa näin tehdessään; 3) Intertekstuaalisuudella ja monimodaalisuudella oli keskeinen merkitys tiedon muodostamisen prosesseissa. Kartoilla ja teksteillä oli toisiaan täydentävä rooli; 4) John Arrowsmith oli avainhenkilö Australian kartoittamisessa. Tämä johtui hänen verkostoistaan siirtomaaministeriön ja RGS:n kanssa; 5) Prosessuaalinen näkökulma on hedelmällinen lähtökohta tiedon muodostumisen prosessien tutkimiseen ja tutkimus alleviivaa arkistomateriaalin käytön merkitystä tiedon muodostumisen tutkimuksessa. Tutkimuksen tulokset rohkaisevat sirkulaation ja prosessuaalisten näkökulmien käyttöön tutkimuksissa, joissa pyritään tutkimaan, kuinka eri toimijat ovat historiallisesti tuottaneet tietoa ja näin osallistuneet erilaisten tietorakenteiden vakiinnuttamiseen.