Thyroid-stimulating hormone : reference range and relation to cardiovascular risk
Langén, Ville (2018-01-05)
Thyroid-stimulating hormone : reference range and relation to cardiovascular risk
(05.01.2018)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7061-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7061-2
Tiivistelmä
Thyroid dysfunctions, especially subclinical forms, are common and could be related to an elevated cardiovascular risk. Previous data on the associations of thyroid function with cardiovascular disease entities and their risk factors are conflicting and inconclusive, particularly in the area of subclinical hypo- and hyperthyroidism and their clinical significance in different age groups. In addition, there has been a debate on where to set the upper limit of the thyroid-stimulating hormone (TSH) reference range, which is the cornerstone for defining the different thyroid dysfunctions.
The aim of this study was to establish a new reference range for TSH and to assess the associations of TSH levels with blood pressure, lipid concentrations and cardiovascular diseases and mortality in a large, randomly selected, population-based sample of Finnish adults (N=8028).
Based on our findings, we propose a new TSH reference range of 0.4–3.4 mU/L to be used for the Finnish population in laboratory units that utilise the Abbott Architect ci8200 platform.
Every 1 mU/L higher concentration of TSH associated cross-sectionally with a 0.5 mmHg higher diastolic blood pressure in men but not in women. In addition, TSH values in the highest versus the lowest tertile of the reference range associated with prevalent hypertension. However, TSH did not associate longitudinally with higher blood pressure or incident hypertension over a follow-up period of 11 years.
Every 1 mU/L higher level of TSH associated cross-sectionally with a 0.02 mmol/L higher concentration of low-density lipoprotein cholesterol (P=0.002). The results were essentially similar when total cholesterol, apolipoprotein B and triglyceride levels were the outcome variables. However, higher levels of TSH at baseline displayed no adverse associations with the lipid concentrations measured at the 11-year follow-up when individuals with a high-risk lipid profile at baseline were excluded from the analyses.
TSH had a U-shaped association with total mortality. In addition, even subclinical form of hypothyroidism associated with the risk of sudden cardiac death. However, we could not link abnormal levels of TSH to cardiovascular disease, coronary heart disease, stroke, major adverse cardiac events or atrial fibrillation and can only speculate on the underlying mechanism of the mortality outcomes.
To conclude, even subclinical hypothyroidism might be linked to an increased cardiovascular risk, but sufficiently powered randomised controlled trials are still needed to determine the cut-off levels of TSH that would indicate when different thyroid therapies should be initiated. Tyreoideaa stimuloiva hormoni : viitealue ja yhteys sydän- ja Verisuonisairauksien riskiin
Kilpirauhasen toimintahäiriöt, etenkin niiden subkliiniset muodot, ovat yleisiä ja saattavat suurentaa sydän- ja verisuonitautiriskiä. Yhteys on kuitenkin ollut vielä epäselvä eritoten subkliinisissä toimintahäiriöissä ja ikäalaryhmissä aiemmin julkaistun kirjallisuuden perusteella. Tyreoideaa stimuloivan hormonin (TSH) viiteylärajan täsmällisestä arvosta on lisäksi käyty väittelyä tiedeyhteisön piirissä. TSH:n viitealue taas on ratkaisevassa asemassa kaikkien kilpirauhasen toimintahäiriöiden diagnostiikassa.
Väitöskirjan tarkoituksena oli määrittää uusi viitealue TSH:lle sekä arvioida TSH:n ja verenpaineen, lipidipitoisuuksien sekä sydän- ja verisuonisairauksien ja kuolleisuuden välisiä yhteyksiä suuressa väestöpohjaisessa, suomalaisia aikuisia kuvaavassa satunnaisotoksessa (N=8028).
Tulostemme perusteella ehdotamme, että määrittämämme TSH:n uusi viitealue 0.4–3.4 mU/L otetaan käyttöön laboratorioissa, joissa TSH määritetään Abbott Architect ci8200 –menetelmällä suomalaisista tutkittavista.
TSH-pitoisuuden 1 mU/L:n nousu oli poikittaisesti yhteydessä 0.5 mmHg:n verran korkeampaan diastoliseen verenpaineeseen miehillä, mutta ei naisilla. Lisäksi TSH:n viitealueen yläkolmannes oli alakolmannekseen verrattuna yhteydessä verenpainetautiin. Suurempi TSH-pitoisuus ei kuitenkaan ollut yhteydessä pitkittäisasetelmassa korkeampaan verenpaineeseen tai verenpainetaudin kehittymiseen 11 vuoden seurannassa.
TSH-pitoisuuden 1 mU/L:n nousu oli poikittaisesti yhteydessä 0.02 mmol/L:n verran korkeampaan LDL-kolesterolin pitoisuuteen (P=0.002). Vastaavan kaltaiset yhteydet havaittiin myös tilastomalleissa, joissa oli vastemuuttujana joko kokonaiskolesterolin,apolipoproteiini B:n tai triglyseridien pitoisuus. Korkeampi TSH-pitoisuus ei kuitenkaan ollut yhteydessä pitkittäisanalyyseissä 11 vuoden seurannan jälkeen mitattuihin haitallisempiin lipidipitoisuuksiin yksilöillä, joilla oli tutkimuksen alkuvaiheessa normaali lipidiprofiili.
TSH-pitoisuudella oli U-kirjaimen muotoinen yhteys kokonaiskuolleisuuteen. Lisäksi jo subkliinisen vaiheen hypotyreoosi oli yhteydessä sydänperäisiin äkkikuolemiin. TSH:lla ei ollut kuitenkaan yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksien, sepelvaltimotaudin,aivohalvauksen, sydäntapahtumien (major adverse cardiac events, MACE) tai eteisvärinän kehittymiseen. Täten tutkimuksessa ei saatu määritettyä mekanismia kokonaiskuolleisuuden ja sydänperäisten äkkikuolemien suurentuneelle riskille kilpirauhasen vajaatoimintatiloissa.
Yhteenvetona todetaan, että jopa subkliininen hypotyreoosi saattaa olla yhteydessä suurentuneeseen sydän- ja verisuonisairauksien riskiin. Tarvitaan kuitenkin satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, jotta saadaan määritettyä kilpirauhashoitoa edellyttävät TSH:n pitoisuuksien päätäntärajat.
The aim of this study was to establish a new reference range for TSH and to assess the associations of TSH levels with blood pressure, lipid concentrations and cardiovascular diseases and mortality in a large, randomly selected, population-based sample of Finnish adults (N=8028).
Based on our findings, we propose a new TSH reference range of 0.4–3.4 mU/L to be used for the Finnish population in laboratory units that utilise the Abbott Architect ci8200 platform.
Every 1 mU/L higher concentration of TSH associated cross-sectionally with a 0.5 mmHg higher diastolic blood pressure in men but not in women. In addition, TSH values in the highest versus the lowest tertile of the reference range associated with prevalent hypertension. However, TSH did not associate longitudinally with higher blood pressure or incident hypertension over a follow-up period of 11 years.
Every 1 mU/L higher level of TSH associated cross-sectionally with a 0.02 mmol/L higher concentration of low-density lipoprotein cholesterol (P=0.002). The results were essentially similar when total cholesterol, apolipoprotein B and triglyceride levels were the outcome variables. However, higher levels of TSH at baseline displayed no adverse associations with the lipid concentrations measured at the 11-year follow-up when individuals with a high-risk lipid profile at baseline were excluded from the analyses.
TSH had a U-shaped association with total mortality. In addition, even subclinical form of hypothyroidism associated with the risk of sudden cardiac death. However, we could not link abnormal levels of TSH to cardiovascular disease, coronary heart disease, stroke, major adverse cardiac events or atrial fibrillation and can only speculate on the underlying mechanism of the mortality outcomes.
To conclude, even subclinical hypothyroidism might be linked to an increased cardiovascular risk, but sufficiently powered randomised controlled trials are still needed to determine the cut-off levels of TSH that would indicate when different thyroid therapies should be initiated.
Kilpirauhasen toimintahäiriöt, etenkin niiden subkliiniset muodot, ovat yleisiä ja saattavat suurentaa sydän- ja verisuonitautiriskiä. Yhteys on kuitenkin ollut vielä epäselvä eritoten subkliinisissä toimintahäiriöissä ja ikäalaryhmissä aiemmin julkaistun kirjallisuuden perusteella. Tyreoideaa stimuloivan hormonin (TSH) viiteylärajan täsmällisestä arvosta on lisäksi käyty väittelyä tiedeyhteisön piirissä. TSH:n viitealue taas on ratkaisevassa asemassa kaikkien kilpirauhasen toimintahäiriöiden diagnostiikassa.
Väitöskirjan tarkoituksena oli määrittää uusi viitealue TSH:lle sekä arvioida TSH:n ja verenpaineen, lipidipitoisuuksien sekä sydän- ja verisuonisairauksien ja kuolleisuuden välisiä yhteyksiä suuressa väestöpohjaisessa, suomalaisia aikuisia kuvaavassa satunnaisotoksessa (N=8028).
Tulostemme perusteella ehdotamme, että määrittämämme TSH:n uusi viitealue 0.4–3.4 mU/L otetaan käyttöön laboratorioissa, joissa TSH määritetään Abbott Architect ci8200 –menetelmällä suomalaisista tutkittavista.
TSH-pitoisuuden 1 mU/L:n nousu oli poikittaisesti yhteydessä 0.5 mmHg:n verran korkeampaan diastoliseen verenpaineeseen miehillä, mutta ei naisilla. Lisäksi TSH:n viitealueen yläkolmannes oli alakolmannekseen verrattuna yhteydessä verenpainetautiin. Suurempi TSH-pitoisuus ei kuitenkaan ollut yhteydessä pitkittäisasetelmassa korkeampaan verenpaineeseen tai verenpainetaudin kehittymiseen 11 vuoden seurannassa.
TSH-pitoisuuden 1 mU/L:n nousu oli poikittaisesti yhteydessä 0.02 mmol/L:n verran korkeampaan LDL-kolesterolin pitoisuuteen (P=0.002). Vastaavan kaltaiset yhteydet havaittiin myös tilastomalleissa, joissa oli vastemuuttujana joko kokonaiskolesterolin,apolipoproteiini B:n tai triglyseridien pitoisuus. Korkeampi TSH-pitoisuus ei kuitenkaan ollut yhteydessä pitkittäisanalyyseissä 11 vuoden seurannan jälkeen mitattuihin haitallisempiin lipidipitoisuuksiin yksilöillä, joilla oli tutkimuksen alkuvaiheessa normaali lipidiprofiili.
TSH-pitoisuudella oli U-kirjaimen muotoinen yhteys kokonaiskuolleisuuteen. Lisäksi jo subkliinisen vaiheen hypotyreoosi oli yhteydessä sydänperäisiin äkkikuolemiin. TSH:lla ei ollut kuitenkaan yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksien, sepelvaltimotaudin,aivohalvauksen, sydäntapahtumien (major adverse cardiac events, MACE) tai eteisvärinän kehittymiseen. Täten tutkimuksessa ei saatu määritettyä mekanismia kokonaiskuolleisuuden ja sydänperäisten äkkikuolemien suurentuneelle riskille kilpirauhasen vajaatoimintatiloissa.
Yhteenvetona todetaan, että jopa subkliininen hypotyreoosi saattaa olla yhteydessä suurentuneeseen sydän- ja verisuonisairauksien riskiin. Tarvitaan kuitenkin satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, jotta saadaan määritettyä kilpirauhashoitoa edellyttävät TSH:n pitoisuuksien päätäntärajat.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2845]