Early childhood educators’ professional learning through shared practices

Abstract

Varhaiskasvattajien ammatillinen oppiminen jaettuna toimintana ja käytäntönä.

Väitöskirjassa tutkittiin varhaiskasvattajien ammatillista oppimista jaettuna toimintana ja käytäntönä. Tässä tutkimuksessa ammatillinen oppiminen varhaiskasvatuksen moniammatillisessa toiminnassa nähdään yhteen kietoutuvana ja vuorovaikutuksellisena ilmiönä, joka rakentuu jaetusta tiedosta, identiteetistä sekä toimijuudesta. Väitöskirjan yleinen teoreettinen viitekehys perustuu sosiokulttuuriseen teoriaan ja tutkimistraditioon, jonka mukaan ihmiset muokkaavat elinympäristöään tullen samanaikaisesti sen muokkaamaksi. Keskeisessä roolissa todellisuuden rakentajana pidetään puhuttua kieltä. Tämä artikkelipohjainen väitöskirja perustuu kolmeen julkaisuun ja niihin liittyviin tutkimuskysymyksiin. Osa-tutkimusten aineistot on kerätty sekä haastatteluin että video-stimuloiduin haastatteluin Suomalaisen varhaiskasvatuksen kontekstissa vuosien 2014 – 2016 aikana. Aineiston analyysi toteutettiin laadullisen sisällönanalyysin ja temaattisen analyysin menetelmin.

Tutkimus I tarkasteli kahden lastentarhanopettajan jaettua ammatillista tietoa ja sitä, miten jaettu ammatillinen tietämys ilmeni varhaiskasvatuksen jokapäiväisissä toiminnoissa. Tutkimuksen tulokset osoittivat että lastentarhanopettajien ammatillinen tietämys liittyi ammatilliseen minään ja ammatillisiin tehtäviin. Tutkimuksen tuloksista ilmeni myös, että opettajien ammatillinen tietämys oli lähinnä jaettu tiimikokousten aikana liittyen neuvotteluihin tulevien toimintojen järjestämiseksi. Opettajien tietoisuus ammatillisesta oppimisestaan kohosi heidän omasta toiminnastaan, joka oli keskittynyt lasten käyttäytymiseen ja oppimiseen. Nämä yksilölliset oppimistilanteet ja sisällöt, mitä ja miksi opettajat olivat oppineet, näyttivät tiimissä jäävään lähinnä julkilausumattomiksi.

Tutkimus II tarkasteli kuinka lastentarhanopettajien havainnot heidän neuvotelluista, jaetuista ammatillisista opettaja identiteeteistään vaikuttivat heidän ammatillisiin käsityksiin ja käytäntöihin. Tulokset osoittivat työhön sitoutumisen, palautteen, ammatillisten kasvatustehtävien ja toimijuuden olevan osatekijöitä, jotka määrittivät opettajien ammatillisten identiteettien rakentumista. Positiivinen ammatillisen identiteetin kehittymisprosessi tuotti kokemuksia hyvinvoinnista, yhteenkuuluvuudesta, työmotivaatiosta sekä kollektiivisia että yksilöllisiä pystyvyyden kokemuksia. Positiivisten kehittymisprosessien lisäksi opettajien ammatillinen identiteettiprosessi näyttäytyi haasteellisena heidän koettaessaan samastua, taistella ja selviytyä tarjolla olevissa ammatillisista rooleissa ja asemissa.

Tutkimus III tarkasteli varhaiskasvattajatiimien ymmärrystä heidän jaetusta toimijuudestaan. Tutkimuksen tulokset kuvaavat miten tiimin jäsenten ammatilliset taipumukset ja arvostukset ajatella ja toimia tietyllä tavalla (disposition) kuvastivat heidän toisistaan riippuvaista ja rakentuvaa ammatillisen toiminnan ymmärryksen luonnetta, joka vaikutti siihen millä tavoin tiimin jäsenet vastasivat toisilleen vahvistaen myös tiimin jaetun toimijuuden suuntaamista kohti mennyttä, nykyistä tai tulevia haasteita. Jokaisen tiimin jaettu toimijuus näyttäytyi tiimille ominaisena tilana, joka tuotti tietyn tasoista toimijuutta. Kaksi tiimiä osoittivat korkeaa toimijuuden tasoa jota luonnehti positiivinen, sekä persoonallinen että ammatillinen asennoituminen. Lisäksi heidän vahva osallistuminen suuntautui sekä nykyhetkeen ja tuleviin haasteisiin.

Yhteenvetona kolme tutkimusta osoittivat kuinka lastentarhanopettajien ammatillinen identiteetti, tietämys ja toimijuus ovat elettyjä ja neuvoteltuja prosesseja opettamisen ja huolenpidon sosiaalisissa ja kompleksisissa teoissa. Tulokset havainnollistavat että opettajan osallisuuden laatu vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten hän ymmärtää, samastuu ja asemoi itsensä vuorovaikutussuhteissa varhaiskasvatuksen konteksteissa. Täysin hyväksytyn osallisuuden myötä opettajille mahdollistui, oli jopa välttämätöntä, muuttaa yhteisesti jaettua ymmärrystä varhaiskasvatuksen käytännöistä ja löytää jaetun toimijuuden potentiaali. Nämä relationaaliset vuorovaikutussuhteet näyttäytyivät myös jännittyneinä muokaten tiimin keskinäistä riippuvaisuutta, sekä opettajan identiteettiä ja toimijuutta. Oman ammatillisen oppimisen sanoittaminen ja reflektointi näyttäytyi haastellisina opettajien kiireisen arkityön kontekstissa. Autenttisen ja kriittisen palautteen vähäisyys näyttäytyi tutkimuksessa tiimin ja yhteisön moniammatillista oppimista rajoittavana tekijänä. Kollegoiden osallistumisen lisäksi yhteisön toimintakulttuuri ja sen tavat vaikuttivat, kuinka kasvattajat tiiminä kokivat heidän yhteisen suuntautumisen (collective orientation) varhaiskasvatuksen käytännöissä. Tiimin jakama orientaatio määritti heidän toimijuuden tasoa enemmän tai vähemmän vahvaksi, vaikuttaen myös heidän tulevaan toimintaa ja tuloksiin. Tämä väitöstutkimus esittää, että jaettu ammatillinen oppiminen on keskeinen väline sekä varhaiskasvatuksen pedagogisen laadun vahvistamisessa että ammatillisen oppivan yhteisön rakentamisessa. Lisäksi tulokset osoittavat tarvetta muuttaa jaetun arjen suunnittelun käytänteitä sisältämään lisää käytännön toteutusta tukevaa materiaalia. Kohdentuneempien arviointimenetelmien ja muotojen tulee tukea innovatiivisten (ja laadukkaiden) käytäntöjen kehittämistä. Tutkimuksen tulosten pohjalta, laadukkaan varhaiskasvatuksen tarjoamiseksi, on ratkaisevan tärkeää miettiä, kuinka varhaiskasvattajia tuetaan heidän kompleksisessa ja haastavassa työssä. Erityisesti on tärkeää harkita poliittisia päätöksiä, joiden tulee edistää varhaiskasvatuksen pedagogista laatua, sekä yhteisöllistä oppimista. Kyseisten päätösten tulee tuottaa vakaita ja tasapuolisia varhaiskasvatuksen käytäntöjä lapsille ja perheille, sekä tarjota henkilöstölle mahdollisuuksia vahvempaan toimijuuteen oppivaa yhteisöä rakennettaessa. Tämänkaltainen päämäärätietoinen muutos edellyttää yhteistyössä toteutettavaa opettajajohtajuuttaa, jonka tehtävänä on moniammatillisen yhteisön käytännöissä syntyvän tiedon jakaminen ja kehittäminen. Tätä tulee tukea, selkeyttämällä ja uudistamalla varhaiskasvatushenkilöstön ammatillisia tehtäviä ja vastuita, sekä mahdollistaa kasvattajille tilaa ja aikaa tutkia ja reflektoida heidän käytäntöjä ja yhteistä oppimista. Tämän lisäksi, opettajankoulutuksen tulee tukea lastentarhanopettajien ja lastentarhanopettajaopiskelijoiden ammatillisia identiteettejä, mahdollistamalla yhteistoiminnallisia oppimiskokemuksia harjoittelun aikana. Täten turvataan jaettu ja kollegiaalinen mentorointisuhde, sekä mahdollisuus lastentarhanopettaja-opiskelijalle ja varhaiskasvatushenkilöstölle oppia toisiltaan. Paikallisten oppimisyhteisöjen prosessien tukemisen lisäksi opettajankoulutuksella on laajempi tehtävä kehittää tasapuolisia ja jatkuvia täydennyskoulutusmahdollisuuksia.

This dissertation examined the professional learning of early childhood educators as a shared practice in their communities. In this study, professional learning in multiprofessional early childhood education (ECE) practices is considered an intertwined and relational phenomenon constructed through shared knowledge, identity and agency. The theoretical framework of the dissertation is based on the sociocultural theory and research traditions which emphasise how humans shape their environment while simultaneously are shaped by it and that language plays a central role in the construction of reality. This article-based doctoral dissertation is grounded in three publications within a related set of research questions. The data were collected in Finnish ECE contexts between 2014 – 2016 using interviews and stimulated-recall interviews. Qualitative content and thematic analysis methods were used to analyse the data.

Study I examined the shared professional knowledge of two kindergarten teachers and how they implemented this into their daily ECE practices. The results showed that the teachers’ professional knowledge was related to the awareness of their professional selves and to their professional tasks. The results also revealed that their professional knowledge was predominantly shared through discussions in team meetings, in the form of practical negotiations which were related to planning the future practices. Teacher learning emerged from their practices and was focused on the children’s behaviours and learning. These individual learning situations, what was learned and why, mostly appeared to remain implicit in the team.

Study II examined the kindergarten teachers’ discoveries of their shared professional teacher identities and how it influenced their professional beliefs and practices. The results showed that the teachers’ shared professional identities were formed by their commitment, tasks, feedback and agency. When their identity formations seemed positive, the teachers expressed feelings of well-being, cohesion, job motivation, heightened collective efficacy and self-efficacy. In addition to positive identity processes, the study revealed that the teachers’ professional identities were challenged as they tried to identify, struggle and cope with the roles and the positions available to them

Study III examined the phenomenon of shared agency in three early childhood work teams. The study revealed that the team members’ discussions of their actions and dispositions mirrored their interdependent understandings and affected how they responded engaging with one another, while simultaneously directed their shared agency towards past, present or future challenges. Each team’s shared agency appeared to exhibit a specific space which produced a certain level of shared agency. Two of the teams showed high levels of shared agency characterized by positive personal and professional dispositions with strong engagement for future oriented challenges.

Taken together, the three studies revealed how kindergarten teachers’ professional identity, knowledge, and agency are experienced and negotiated in complex and socially shared acts of teaching and caring. The findings illustrate that the quality of the teacher’s participation plays a crucial role in how teachers understand, identify and positions themselves in ECE. By being fully accepted to participate, it became possible, and even necessary, for the teachers to change, little by little, their community’s collective understanding of ECE practices and find their potential for shared agency. Sometimes these relational interactions were tense and re-shaped interdependencies in the teams, thus affecting the teachers’ professional identities and agency. In hectic real-life contexts, reflecting and sharing professional learning appeared to be challenging and the lack of authentic collegial and critical feedback constrained professional learning. The workplace culture and work habits influenced how the educators, as a team, understood their collective orientation in ECE practices. The collective orientation indicated the level of agency and affected professional outcomes. This dissertation argues that shared professional learning provides an essential tool for sustaining the quality in early childhood education and care (ECEC). Furthermore, the results indicate the need to change daily practices to include more shared work with appropriate tools. More focused evaluation forms would also support the development of innovative (and quality) practices. Based on the findings of this dissertation, in order to provide quality ECE, it is important to support educators in their challenging work. In particular, it is important to consider the policy decisions that are conducive to ensuring the pedagogical quality of ECE practices and collaborative learning in communities. These decisions should result in more balanced and equal practices for children and families, providing personnel with greater agency and the capacity to build learning communities. This change requires collaborative teacher leadership to share the work of practical knowledge creation in multi-professional communities and should be facilitated by clarifying and transforming the professional tasks and responsibilities of ECE staff. These changes need to be supported by space and time for shared inquiry and reflection. Teacher education should support kindergarten teachers’ professional identities by providing collaborative learning experiences during practicums, thus assuring joint and collegial mentoring relationships. This will ensure better opportunities for pre-service teachers and ECE staff to learn from each other. Moreover, besides supporting the processes of local learning communities, teacher education has the broader task of developing more equal opportunities with on-going professional development within in-service training.