Avioituminen ulkomaalaisten kanssa Turussa ja Helsingissä vuosina 1826–1853
Norri, Marika (2018-05-02)
Avioituminen ulkomaalaisten kanssa Turussa ja Helsingissä vuosina 1826–1853
(02.05.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018051424114
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018051424114
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena ovat Turussa ja Helsingissä ulkomaalaisten kanssa solmitut avioliitot 1826–1853. Kyseessä on lyhyen aikavälin vertaileva demografinen eli väestöhistoriallinen tutkimus. Suomen siirryttyä osaksi Venäjän valtakuntaa tapahtui maassamme useita muutoksia. Aiemmin pelkästään luterilainen alue muuttui monikulttuuriseksi ja maahan alkoi virrata useita eri uskontoja ja säätyjä edustavia muuttajia eri maista. Tämä heijastui luonnollisesti myös Suomessa solmittuihin avioliittoihin lisäten seka-avioliittojen määrää. Tältä kannalta katsottuna vuosi 1812 oli tärkeä. Keisari antoi asetuksen, jossa sallittiin kansallisuuksien rajat ylittävät avioliitot Suomen asukkaiden ja muiden Venäjän alamaisten välillä.
Seka-avioliittoja tutkittiin niin sanottuna esiteollisena aikana Turun palosta 1800-luvun puoliväliin. Siirtyminen esiteolliseen eli esi-industriaaliseen aikaan ei tapahtunut yhdellä rysäyksellä, vaan yhteiskunnassa oli jäljellä sääty-yhteiskunnan piirteitä tutkittavana ajanjaksona. Suurimmat ryhmät, joiden kanssa avioiduttiin, olivat venäläiset, ruotsalaiset ja saksalaiset. Suomen suuriruhtinaskuntaan (1809–1917) muutti venäläisiä sotilaita noin 40 000, siviilityöläisiä ja liikemiehiä noin 6 000. Monet heistä olivat kauppiaita, joita oli jo 1700-luvulta alkaen asettunut vakituisesti Suomeen.
Lähtökohtana oli tutkia a) minkä maalaisia ulkomaalaiset aviopuolisot olivat, b) mitä sosiaalista ryhmää he edustivat, c) mitä ammattia he edustivat, d) mitä eroja oli ulkomaalaisten aviopuolisoiden ammattiryhmitysten välillä Helsingissä ja Turussa, e) suomalaisen aviopuolison ammatti, ja f) eri tekijöiden vaikutukset ulkomaalaisten kanssa avioitumisiin. Tutkielmassa sivutaan myös muuttoliikkeen vaikutusta avioitumisiin ulkomaalaisten kanssa, uskonnollisen lainsäädännön vaikutusta sekä kaupankäynnin ja sotilaspolitiikan vaikutusta seka-avioliittojen solmimisiin.
Ensisijaisina demografisina lähteinä käytin kirkonkirjoja. Kirkonkirjat eli kastettujen, vihittyjen ja haudattujen luetteloita pitivät papit 1600-luvulta lähtien. Kirkonkirjoista löysin yhteensä 374 solmittu seka-avioliittoa tutkitulta ajata. Aineistoa täydennettiin vielä ottamalla esimerkkejä tutkimuskirjallisuudesta. Suurimman ryhmän muodostivat ylivoimaisesti autonomiseen Suomeen saapuneet venäläiset sotilaat.
Tutkittuna aikana tavallisinta oli, että maahantulija otti puolisokseen itseään sosiaalisesti alempiarvoisen, mutta esi-industrialismin aikana myös säätyjenväliset avioliitot yleistyivät ja järkiavioliitojen lisäksi alettiin solmia myös puhtaita rakkausavioliittoja. Liitosta mahdollisesti syntyneet lapset kastettiin isänsä uskoon.
Seka-avioliittoja tutkittiin niin sanottuna esiteollisena aikana Turun palosta 1800-luvun puoliväliin. Siirtyminen esiteolliseen eli esi-industriaaliseen aikaan ei tapahtunut yhdellä rysäyksellä, vaan yhteiskunnassa oli jäljellä sääty-yhteiskunnan piirteitä tutkittavana ajanjaksona. Suurimmat ryhmät, joiden kanssa avioiduttiin, olivat venäläiset, ruotsalaiset ja saksalaiset. Suomen suuriruhtinaskuntaan (1809–1917) muutti venäläisiä sotilaita noin 40 000, siviilityöläisiä ja liikemiehiä noin 6 000. Monet heistä olivat kauppiaita, joita oli jo 1700-luvulta alkaen asettunut vakituisesti Suomeen.
Lähtökohtana oli tutkia a) minkä maalaisia ulkomaalaiset aviopuolisot olivat, b) mitä sosiaalista ryhmää he edustivat, c) mitä ammattia he edustivat, d) mitä eroja oli ulkomaalaisten aviopuolisoiden ammattiryhmitysten välillä Helsingissä ja Turussa, e) suomalaisen aviopuolison ammatti, ja f) eri tekijöiden vaikutukset ulkomaalaisten kanssa avioitumisiin. Tutkielmassa sivutaan myös muuttoliikkeen vaikutusta avioitumisiin ulkomaalaisten kanssa, uskonnollisen lainsäädännön vaikutusta sekä kaupankäynnin ja sotilaspolitiikan vaikutusta seka-avioliittojen solmimisiin.
Ensisijaisina demografisina lähteinä käytin kirkonkirjoja. Kirkonkirjat eli kastettujen, vihittyjen ja haudattujen luetteloita pitivät papit 1600-luvulta lähtien. Kirkonkirjoista löysin yhteensä 374 solmittu seka-avioliittoa tutkitulta ajata. Aineistoa täydennettiin vielä ottamalla esimerkkejä tutkimuskirjallisuudesta. Suurimman ryhmän muodostivat ylivoimaisesti autonomiseen Suomeen saapuneet venäläiset sotilaat.
Tutkittuna aikana tavallisinta oli, että maahantulija otti puolisokseen itseään sosiaalisesti alempiarvoisen, mutta esi-industrialismin aikana myös säätyjenväliset avioliitot yleistyivät ja järkiavioliitojen lisäksi alettiin solmia myös puhtaita rakkausavioliittoja. Liitosta mahdollisesti syntyneet lapset kastettiin isänsä uskoon.