Oppilaan minäpystyvyyden tukeminen osana opettajan työtä
Nieminen, Matti; Asunmaa, Niila (2018-03-27)
Oppilaan minäpystyvyyden tukeminen osana opettajan työtä
(27.03.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018050723600
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018050723600
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää ja kuvailla opettajan palautteenannon vaikutusta
oppilaiden minäpystyvyyteen. Pyrimme myös selvittämään millaisia näkemyksiä
opettajilla on oppilaiden minäpystyvyyden kokemusta tukevista osatekijöistä, joita
ovat esimerkiksi tutustuminen, tunnistaminen ja tunnustaminen. Tutkimustehtäviin
etsittiin vastauksia opettajakohtaisilla lomakekyselyillä ja havainnoimalla oppitunteja
Social Observational Scheludea (Burnett ja Mendell, 2010) observointi-lomakkeen
avulla.
Tutkimus oli laadultaan kvalitatiivinen ja lähestymistavaltaan fenomenologishermeneuttinen. Aineisto koottiin havainnoimalla ja lomakekyselyillä keväällä 2017. Tutkielman kohdejoukko oli yhtä luokkaa Länsi-Suomalaisessa koulussa opettavat neljä opettajaa. Lomakekyselyillä saatu aineisto koodattiin ja teemoiteltiin, minkä jälkeen se
analysoitiin sisällönanalyysi-menetelmää käyttäen. Havainnointilomakkeet tuottivat
rakenteensa ansiosta valmiin jaon palautteenannon eri luokkiin, jota käytettiin osana
pohdintaa liittyen opettajien toimintaan oppilaiden minäpystyvyyden tukemisessa.
Lomakekyselytulosten mukaan opettajat ovat valveutuneita oppilaslähtöisen
kohtaamisen merkityksestä onnistuneen opettaja-oppilassuhteen muodostumiselle.
Heidän näkemyksensä ovat samansuuntaisia tutkimuksen teoriapohjan kanssa.
Toisaalta opettajien näkemyksissä ilmeni hajontaa siitä, onko oppilaan sukupuolella
vaikutusta opettajan ja oppilaan vuorovaikutuksessa. Havainnointitulosten mukaan
opettajat käyttävät oppilaan minäpystyvyyden kokemusta tukevaa tehtävään
kohdistuvaa palautteenannon muotoa. Teorian mukaan kehuvalla palautteenannolla
on myönteisiä vaikutuksia oppilaan minäpystyvyyden kokemukselle ja edelleen
oppijuuden kehittymiselle. Tutkimuksen tulosten perusteella olisi syytä pohtia
minäpystyvyyden merkityksen ja opettajan palautteenannon vaikuttavuuden yhteyttä
opettajankoulutuksessa nykyistä enemmän. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa
opintojaksoa, joka sisältäisi oppimistehtäviä liittyen kehuvan palautteenannon
vaikuttavuuteen oppilaan minäpystyvyyden tukemisessa.
oppilaiden minäpystyvyyteen. Pyrimme myös selvittämään millaisia näkemyksiä
opettajilla on oppilaiden minäpystyvyyden kokemusta tukevista osatekijöistä, joita
ovat esimerkiksi tutustuminen, tunnistaminen ja tunnustaminen. Tutkimustehtäviin
etsittiin vastauksia opettajakohtaisilla lomakekyselyillä ja havainnoimalla oppitunteja
Social Observational Scheludea (Burnett ja Mendell, 2010) observointi-lomakkeen
avulla.
Tutkimus oli laadultaan kvalitatiivinen ja lähestymistavaltaan fenomenologishermeneuttinen. Aineisto koottiin havainnoimalla ja lomakekyselyillä keväällä 2017. Tutkielman kohdejoukko oli yhtä luokkaa Länsi-Suomalaisessa koulussa opettavat neljä opettajaa. Lomakekyselyillä saatu aineisto koodattiin ja teemoiteltiin, minkä jälkeen se
analysoitiin sisällönanalyysi-menetelmää käyttäen. Havainnointilomakkeet tuottivat
rakenteensa ansiosta valmiin jaon palautteenannon eri luokkiin, jota käytettiin osana
pohdintaa liittyen opettajien toimintaan oppilaiden minäpystyvyyden tukemisessa.
Lomakekyselytulosten mukaan opettajat ovat valveutuneita oppilaslähtöisen
kohtaamisen merkityksestä onnistuneen opettaja-oppilassuhteen muodostumiselle.
Heidän näkemyksensä ovat samansuuntaisia tutkimuksen teoriapohjan kanssa.
Toisaalta opettajien näkemyksissä ilmeni hajontaa siitä, onko oppilaan sukupuolella
vaikutusta opettajan ja oppilaan vuorovaikutuksessa. Havainnointitulosten mukaan
opettajat käyttävät oppilaan minäpystyvyyden kokemusta tukevaa tehtävään
kohdistuvaa palautteenannon muotoa. Teorian mukaan kehuvalla palautteenannolla
on myönteisiä vaikutuksia oppilaan minäpystyvyyden kokemukselle ja edelleen
oppijuuden kehittymiselle. Tutkimuksen tulosten perusteella olisi syytä pohtia
minäpystyvyyden merkityksen ja opettajan palautteenannon vaikuttavuuden yhteyttä
opettajankoulutuksessa nykyistä enemmän. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa
opintojaksoa, joka sisältäisi oppimistehtäviä liittyen kehuvan palautteenannon
vaikuttavuuteen oppilaan minäpystyvyyden tukemisessa.