Autenttisuus ja tarinan kerronnan etiikka John Barthin romaaneissa The Floating Opera ja The End of the Road
Tiepuoli, Arto (2018-10-17)
Autenttisuus ja tarinan kerronnan etiikka John Barthin romaaneissa The Floating Opera ja The End of the Road
Tiepuoli, Arto
(17.10.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018111648332
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018111648332
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan yhdysvaltalaisen John Barthin kahta ensimmäistä romaania, The Floating
Opera (1956, 1967) ja The End of the Road (1958), eettisen kirjallisuuden tutkimuksen
näkökulmasta. Barth tunnetaan erityisesti metafiktiivisestä, omaa teoksellisuuttaan reflektoivasta
proosatuotannostaan. Hänen kaksi ensimmäistä teostaan haastavat metafiktiivisyydellään
rationaalisuuteen pohjautuvaa arvoajattelua ja problematisoivat yksilön subjektiuden tavoittamista
itsestä kertomisen kautta.
Teosten henkilöt tavoittelevat autenttisuutta ja toimintansa omaehtoisuutta, vaikka tunnistavatkin
olevansa alisteista konventionaalisille rooleille ja toimintatavoille. Tutkielmassa käydään läpi
teosten henkilöiden esittämää autenttisuuden vaatimusta ja autenttisuuden suhdetta etiikan
peruskysymykseen, kuinka meidän tulisi elää keskenämme. Kysymys autenttisuudesta laajenee
Barthin tekijyyden tarkasteluun, sillä Barth kommentoi omaa tekijyyttään ja tuotantoaan sekä
myöhemmissä romaaneissaan että esseissään.
Autenttisuuden vaatimusta käydään läpi tekstilähtöisesti Charles Taylorin ja Lionel Trillingin sekä
Jean-Paul Sartren eksistentialismin autenttisuuden määritelmien kautta. Tekijyyden tasolla esiin
tulevaa autenttisuuden kysymystä tarkastellaan toisen maailmansodan muuttuneen mediakentän
kontekstissa. Mediakentän murroksen yhteydessä tarkastellaan tarinankerronnan eettistä potentiaalia
suhteessa Martha Nussbaumin, Alasdair MacIntyren esittämiin ajatuksiin.
Tutkielmassa esitetään kuinka päähenkilöiden kokemus autenttisen itsen mahdottomuudesta johtaa
itsestä kertomisen kriisiytymiseen. Kun päähenkilöiden ajatus omaehtoisesta, autenttisesta itsestä
hajoaa, jäljelle jää yksilön vapaus kertoa itsestään mielettömäksi koetun maailman asettamien
ehtojen rajoissa. Teokset asettavat sisältönsä ja muotonsa kautta avoimen kysymyksen siitä, mikä on
yksilön oman elämän tarinankertojan roolin eettinen ulottuvuus ja vastuu.
Opera (1956, 1967) ja The End of the Road (1958), eettisen kirjallisuuden tutkimuksen
näkökulmasta. Barth tunnetaan erityisesti metafiktiivisestä, omaa teoksellisuuttaan reflektoivasta
proosatuotannostaan. Hänen kaksi ensimmäistä teostaan haastavat metafiktiivisyydellään
rationaalisuuteen pohjautuvaa arvoajattelua ja problematisoivat yksilön subjektiuden tavoittamista
itsestä kertomisen kautta.
Teosten henkilöt tavoittelevat autenttisuutta ja toimintansa omaehtoisuutta, vaikka tunnistavatkin
olevansa alisteista konventionaalisille rooleille ja toimintatavoille. Tutkielmassa käydään läpi
teosten henkilöiden esittämää autenttisuuden vaatimusta ja autenttisuuden suhdetta etiikan
peruskysymykseen, kuinka meidän tulisi elää keskenämme. Kysymys autenttisuudesta laajenee
Barthin tekijyyden tarkasteluun, sillä Barth kommentoi omaa tekijyyttään ja tuotantoaan sekä
myöhemmissä romaaneissaan että esseissään.
Autenttisuuden vaatimusta käydään läpi tekstilähtöisesti Charles Taylorin ja Lionel Trillingin sekä
Jean-Paul Sartren eksistentialismin autenttisuuden määritelmien kautta. Tekijyyden tasolla esiin
tulevaa autenttisuuden kysymystä tarkastellaan toisen maailmansodan muuttuneen mediakentän
kontekstissa. Mediakentän murroksen yhteydessä tarkastellaan tarinankerronnan eettistä potentiaalia
suhteessa Martha Nussbaumin, Alasdair MacIntyren esittämiin ajatuksiin.
Tutkielmassa esitetään kuinka päähenkilöiden kokemus autenttisen itsen mahdottomuudesta johtaa
itsestä kertomisen kriisiytymiseen. Kun päähenkilöiden ajatus omaehtoisesta, autenttisesta itsestä
hajoaa, jäljelle jää yksilön vapaus kertoa itsestään mielettömäksi koetun maailman asettamien
ehtojen rajoissa. Teokset asettavat sisältönsä ja muotonsa kautta avoimen kysymyksen siitä, mikä on
yksilön oman elämän tarinankertojan roolin eettinen ulottuvuus ja vastuu.