How sound cinema arrived in Ecuador : case study of Quito in the late 1920s and early 1930s
Erazo, Bolivia (2019-01-12)
How sound cinema arrived in Ecuador : case study of Quito in the late 1920s and early 1930s
Erazo, Bolivia
(12.01.2019)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7537-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7537-2
Tiivistelmä
This monograph analyses the transition from silent to sound cinema in the late 1920s and early 1930s in Quito, Ecuador. In addition to being the first study of this kind on the film history of Ecuador, Quito’s location makes an interesting case study that it differs from other cities, even in Ecuador, since it is a landlocked capital city located in the highlands.
With no digital newspapers available in Ecuador, this thesis is based on printed newspapers and manually photographed news. Thousands of pieces of research material were found in the local dailies of different archives in Quito searched under the premise of cinema. All press clippings were read and analyzed in detail. The material was interpreted by using the historical method and also by drawing on Michel Foucault’s discourse analysis. Among the most important conclusions, it becomes clear that sound cinema dominated the cinematographic scene in Quito much before the first screenings of the first sound films, which took place in September 1930. This occurred because sound cinema was widely discussed in the local dailies and magazines since 1928, much before the screening of this novel technology to Quito. Therefore, by the time the first sound films were shown in the city people had already been well aware of the pros and cons of this technology and indeed locals demanded the arrival of sound cinema in the city. Miten äänielokuva saapui Ecuadoriin. Tapaustutkimus 1920-luvun lopun ja 1930-luvun alun Quitosta
Tämä väitöskirja tutkii siirtymää mykkäelokuvasta äänielokuvaan 1920-luvun lopun ja 1930-luvun alun Quitossa, Ecuadorissa. Sen lisäksi, että tämä on ensimmäinen tutkimus laatuaan Ecuadorin elokuvahistoriasta, Quiton sijainti tekee aiheesta mielenkiintoisen, koska Quito on vuoristossa sijaitseva sisämaan pääkaupunki.
Ecuadorissa sanomalehdet eivät ole saatavissa digitaalisessa muodossa, joten tutkimus perustuu painettuihin sanomalehtiin, joista uutiset ja muu aineisto on tallennettu digikameralla tutkimuskäyttöön. Paikallisista sanomalehdistä löytyi Quiton eri arkistoista tuhansia elokuviin liittyviä tekstejä tutkimusmateriaaliksi. Kaikki elokuvaa sivuavat lehdistömateriaalit luettiin ja analysoitiin tarkasti. Materiaali tutkittiin historiallista menetelmää käyttäen sekä ammentamalla vaikutteita Michel Foucault’n diskurssianalyysistä. Yhtenä tärkeimpänä johtopäätöksenä on selvää, että äänielokuva hallitsi elokuva-alaa jo paljon ennen ensimmäisten äänielokuvien esitystä, joka tapahtui syyskuussa 1930. Tämä tapahtui, koska äänielokuvasta keskusteltiin laajasti paikallisissa sanoma- ja aikakauslehdissä vuodesta 1928 alkaen, paljon ennen tämän uuden teknologian ensimmäistä käyttöä Quitossa. Näin ollen, kun ensimmäiset äänielokuvat esitettiin, ihmiset olivat jo hyvin tietoisia tämän teknologian hyvistä ja huonoista puolista, ja paikalliset vaativatkin äänielokuvan tuomista kaupunkiin.
With no digital newspapers available in Ecuador, this thesis is based on printed newspapers and manually photographed news. Thousands of pieces of research material were found in the local dailies of different archives in Quito searched under the premise of cinema. All press clippings were read and analyzed in detail. The material was interpreted by using the historical method and also by drawing on Michel Foucault’s discourse analysis. Among the most important conclusions, it becomes clear that sound cinema dominated the cinematographic scene in Quito much before the first screenings of the first sound films, which took place in September 1930. This occurred because sound cinema was widely discussed in the local dailies and magazines since 1928, much before the screening of this novel technology to Quito. Therefore, by the time the first sound films were shown in the city people had already been well aware of the pros and cons of this technology and indeed locals demanded the arrival of sound cinema in the city.
Tämä väitöskirja tutkii siirtymää mykkäelokuvasta äänielokuvaan 1920-luvun lopun ja 1930-luvun alun Quitossa, Ecuadorissa. Sen lisäksi, että tämä on ensimmäinen tutkimus laatuaan Ecuadorin elokuvahistoriasta, Quiton sijainti tekee aiheesta mielenkiintoisen, koska Quito on vuoristossa sijaitseva sisämaan pääkaupunki.
Ecuadorissa sanomalehdet eivät ole saatavissa digitaalisessa muodossa, joten tutkimus perustuu painettuihin sanomalehtiin, joista uutiset ja muu aineisto on tallennettu digikameralla tutkimuskäyttöön. Paikallisista sanomalehdistä löytyi Quiton eri arkistoista tuhansia elokuviin liittyviä tekstejä tutkimusmateriaaliksi. Kaikki elokuvaa sivuavat lehdistömateriaalit luettiin ja analysoitiin tarkasti. Materiaali tutkittiin historiallista menetelmää käyttäen sekä ammentamalla vaikutteita Michel Foucault’n diskurssianalyysistä. Yhtenä tärkeimpänä johtopäätöksenä on selvää, että äänielokuva hallitsi elokuva-alaa jo paljon ennen ensimmäisten äänielokuvien esitystä, joka tapahtui syyskuussa 1930. Tämä tapahtui, koska äänielokuvasta keskusteltiin laajasti paikallisissa sanoma- ja aikakauslehdissä vuodesta 1928 alkaen, paljon ennen tämän uuden teknologian ensimmäistä käyttöä Quitossa. Näin ollen, kun ensimmäiset äänielokuvat esitettiin, ihmiset olivat jo hyvin tietoisia tämän teknologian hyvistä ja huonoista puolista, ja paikalliset vaativatkin äänielokuvan tuomista kaupunkiin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2845]