Varjojohtajat talousrikoksissa : Tutkimus tosiasiallisen määräysvallan käyttäjän tekijävastuusta
Pullinen, Anu (2019-01-31)
Varjojohtajat talousrikoksissa : Tutkimus tosiasiallisen määräysvallan käyttäjän tekijävastuusta
(31.01.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902114524
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902114524
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena ovat talousrikokset tapauksissa, joissa rikoksen varsinaisena tekijänä on oikeushenkilön toimihenkilöihin kuulumaton tosiasiallinen määräysvallan käyttäjä apunaan oikeushenkilön nimelliseen johtoon kuuluva bulvaani, jonka asema yhtiössä on ainoastaan muodollinen. Tosiasiallisen määräysvallan käyttäjän rikosoikeudellista vastuu-taan tarkastellaan tutkielmassa kolmen eri rikostunnusmerkistön kautta, jotka ovat kir-janpitorikos, velallisen epärehellisyysrikos ja veropetos. Tutkimuksessa analysoidaan li-säksi edustajanvastuuta koskevan säännöksen suhdetta näihin tunnusmerkistöihin. Tut-kimus on rajattu ainoastaan kansallisiin rikostapauksiin ja sen tarkoituksena on tuottaa hyödyllistä materiaalia ennen kaikkea lainkäyttäjän tarpeisiin. Ajallisesti tutkimus keskit-tyy kahden edellisen vuosikymmenen aikana tapahtuneisiin lainsäädännön ja oikeuskäy-tännön muutoksiin ja kehitykseen.
Tutkimusmenetelmät koostuvat sekä teoreettisesta materiaalista että tuomioistuinten ta-pauksista. Tärkeimpiä lähteitä ovat talousrikoksia käsittelevät teokset, erityisesti Nissisen Rikosvastuun kohdentamisesta yhteisössä (1997), Tapanin ja Tolvasen Rikosoikeuden yleinen osa: Vastuuoppi (2013), Tapanin osuus kokoelmateoksesta Keskeiset rikokset (2014 ja 2018), Koposen ja Lahden toimittama kokoelmateos Talousrikokset (2007) sekä Luodon Avunannon rangaistavuuden edellytykset (2018). Lisäksi aineisto koostuu Suomen hovioikeuksien vuosien 2015–2018 tapauksista, joissa oli arvioitavana tosiasial-lisen määräysvallan käyttäjän asema yhtiössä.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tosiasiallinen määräysvallan käyttäjä tuo-mitaan kaikissa tutkimuksessa käsitellyissä rikostunnusmerkistöissä teon tekijänä, vaikka säännöksistä kirjanpitorikosta ja velallisen epärehellisyysrikosta on oikeustieteessä usein pidetty erikoisrikoksina, joissa tekijänä voi olla ainoastaan tietty tekijäpiiriin kuuluva ta-ho. Veropetosrikoksen avoin tunnusmerkistö ei sen sijaan ole aiheuttanut ongelmia. To-siasiallisen määräysvallan käyttäjän tekijätunnusmerkin ja määritelmän edellytykset ja ra-jat ovat puolestaan täsmentyneet ennen kaikkea tuomioistuimissa esitetyn näytön perus-teella, joissa korostuu tosiasiallisen määräysvallan käyttäjän vastuu yhtiön päivittäisestä hallinnosta ja yhtiötoiminnan järjestämisestä. Silti tekijätunnusmerkin täyttyminen vaatii tuomioistuimilta tapauskohtaista harkintaa tapausten erityispiirteiden mukaisesti.
Tutkimusmenetelmät koostuvat sekä teoreettisesta materiaalista että tuomioistuinten ta-pauksista. Tärkeimpiä lähteitä ovat talousrikoksia käsittelevät teokset, erityisesti Nissisen Rikosvastuun kohdentamisesta yhteisössä (1997), Tapanin ja Tolvasen Rikosoikeuden yleinen osa: Vastuuoppi (2013), Tapanin osuus kokoelmateoksesta Keskeiset rikokset (2014 ja 2018), Koposen ja Lahden toimittama kokoelmateos Talousrikokset (2007) sekä Luodon Avunannon rangaistavuuden edellytykset (2018). Lisäksi aineisto koostuu Suomen hovioikeuksien vuosien 2015–2018 tapauksista, joissa oli arvioitavana tosiasial-lisen määräysvallan käyttäjän asema yhtiössä.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tosiasiallinen määräysvallan käyttäjä tuo-mitaan kaikissa tutkimuksessa käsitellyissä rikostunnusmerkistöissä teon tekijänä, vaikka säännöksistä kirjanpitorikosta ja velallisen epärehellisyysrikosta on oikeustieteessä usein pidetty erikoisrikoksina, joissa tekijänä voi olla ainoastaan tietty tekijäpiiriin kuuluva ta-ho. Veropetosrikoksen avoin tunnusmerkistö ei sen sijaan ole aiheuttanut ongelmia. To-siasiallisen määräysvallan käyttäjän tekijätunnusmerkin ja määritelmän edellytykset ja ra-jat ovat puolestaan täsmentyneet ennen kaikkea tuomioistuimissa esitetyn näytön perus-teella, joissa korostuu tosiasiallisen määräysvallan käyttäjän vastuu yhtiön päivittäisestä hallinnosta ja yhtiötoiminnan järjestämisestä. Silti tekijätunnusmerkin täyttyminen vaatii tuomioistuimilta tapauskohtaista harkintaa tapausten erityispiirteiden mukaisesti.