”Kyllä tämä äänimalja täyttyy tässä työssä” - Musiikinopettajien kokemuksia musiikin luokan äänimaisemasta, äänikuormasta ja melusta
Karonen, Tiia (2024-03-22)
”Kyllä tämä äänimalja täyttyy tässä työssä” - Musiikinopettajien kokemuksia musiikin luokan äänimaisemasta, äänikuormasta ja melusta
Karonen, Tiia
(22.03.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041718603
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041718603
Tiivistelmä
Äänimaisemien tutkimuksessa pääpaino on keskittynyt pitkälti melun aiheuttamiin vaikutuksiin, mutta tutkimus on laajennut myös yleisempään äänimaisemien tarkasteluun. Äänimaisemia tutkittaessa saadaan monipuolisempi näkökulma eri äänien tutkimiseen, jolloin ääniä tutkitaan moniulotteisemmin sekä eri äänilähteiden muodostamina kokonaisuuksina. Äänimaisemaan kuuluu kaikki äänet, joita ihmiskorvalla havaitaan jossain tilassa. Näihin ääniin kuuluu sekä positiiviset että negatiiviset äänet, joista melu koetaan häiritseväksi.
Melu määritellään kovaksi, häiritseväksi ja ei-toivotuksi ääneksi, josta moni opettajakin kärsii työssään. Musiikinopettajat ovat yksi eniten melulle altistuva opettajaryhmä, ja tutkimuksissa onkin todettu melutasorajan 85dB ylittyvän musiikinopettajilla usein päivien aikana, jopa jatkuvasti. Musiikinopettajilla todetaan myös kuulon alenemista sekä muita melun aiheuttamia haittoja, esimerkiksi stressiä ja unettomuutta, jotka voivat vaikuttaa työhyvinvointiin merkittävästikin.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia musiikinopettajien mitattuja desibelitasoja musiikin tunnin aikana sekä tutkia heidän kokemuksiaan musiikin luokan äänimaisemaan ja äänikuormaan liittyen. Tavoitteena oli selvittää näiden lisäksi miten paljon opettajat kokevat melua työssään sekä selvittää keinoja, joita opettajat käyttävät äänikuorman hallintaan.
Aineistonkeruu toteutettiin desibelimittauksena sekä virikkeellisenä teemahaastatteluna. Tutkimukseen osallistui neljä varsinaissuomalaista musiikinopettajaa, jotka opettivat vaihtelevasti haastatteluhetkellä vuosiluokkia 1–9. Desibelimittauksissa tuntien desibelien keskiarvot vaihtelivat välillä 75-86dB. Haastatteluissa todettiin, että opettajat eivät olleet yllättyneitä mittaustuloksista ja olivat tietoisia melun määrästä. Opettajat kertoivat kokevansa melua päivittäin, mutta kaksi mainitsi, etteivät koe melun vaikuttavan juurikaan henkisesti. Toiset kaksi osallistujaa mainitsi melun vaikuttavan myös vapaa-aikaan selvästi, ja jopa kaventaneen elämän laatua.
Äänikuorman hallinnassa haastateltavat kertoivat suunnitelmallisuuden, sääntöjen ja rutiinien olevan tärkeässä osassa. Muita keinoja mainittiin olevan esimerkiksi teknologian hyödyntäminen tunneilla, soittovuorojen jakaminen sekä kuulosuojainten käyttö. Kuulosuojaimien hyötyjen tiedostamisesta huolimatta kuitenkin vain yksi haastatelluista käytti työssään säännöllisesti kuulonsuojausta suositellen sitä myös oppilailleen. Tutkimustulokset antavat viitteitä siihen, että jokaisen musiikinopettajan olisi tärkeää huolehtia oman äänikuormansa suuruudesta esimerkiksi mittaamalla desibelitasoja, sekä pyrkiä tietoisesti vaikuttamaan äänikuormaan.
Melu määritellään kovaksi, häiritseväksi ja ei-toivotuksi ääneksi, josta moni opettajakin kärsii työssään. Musiikinopettajat ovat yksi eniten melulle altistuva opettajaryhmä, ja tutkimuksissa onkin todettu melutasorajan 85dB ylittyvän musiikinopettajilla usein päivien aikana, jopa jatkuvasti. Musiikinopettajilla todetaan myös kuulon alenemista sekä muita melun aiheuttamia haittoja, esimerkiksi stressiä ja unettomuutta, jotka voivat vaikuttaa työhyvinvointiin merkittävästikin.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia musiikinopettajien mitattuja desibelitasoja musiikin tunnin aikana sekä tutkia heidän kokemuksiaan musiikin luokan äänimaisemaan ja äänikuormaan liittyen. Tavoitteena oli selvittää näiden lisäksi miten paljon opettajat kokevat melua työssään sekä selvittää keinoja, joita opettajat käyttävät äänikuorman hallintaan.
Aineistonkeruu toteutettiin desibelimittauksena sekä virikkeellisenä teemahaastatteluna. Tutkimukseen osallistui neljä varsinaissuomalaista musiikinopettajaa, jotka opettivat vaihtelevasti haastatteluhetkellä vuosiluokkia 1–9. Desibelimittauksissa tuntien desibelien keskiarvot vaihtelivat välillä 75-86dB. Haastatteluissa todettiin, että opettajat eivät olleet yllättyneitä mittaustuloksista ja olivat tietoisia melun määrästä. Opettajat kertoivat kokevansa melua päivittäin, mutta kaksi mainitsi, etteivät koe melun vaikuttavan juurikaan henkisesti. Toiset kaksi osallistujaa mainitsi melun vaikuttavan myös vapaa-aikaan selvästi, ja jopa kaventaneen elämän laatua.
Äänikuorman hallinnassa haastateltavat kertoivat suunnitelmallisuuden, sääntöjen ja rutiinien olevan tärkeässä osassa. Muita keinoja mainittiin olevan esimerkiksi teknologian hyödyntäminen tunneilla, soittovuorojen jakaminen sekä kuulosuojainten käyttö. Kuulosuojaimien hyötyjen tiedostamisesta huolimatta kuitenkin vain yksi haastatelluista käytti työssään säännöllisesti kuulonsuojausta suositellen sitä myös oppilailleen. Tutkimustulokset antavat viitteitä siihen, että jokaisen musiikinopettajan olisi tärkeää huolehtia oman äänikuormansa suuruudesta esimerkiksi mittaamalla desibelitasoja, sekä pyrkiä tietoisesti vaikuttamaan äänikuormaan.