Jakamistalousalustojen sopimusperusteinen vastuu
Gremont, Leo (2024-04-15)
Jakamistalousalustojen sopimusperusteinen vastuu
Gremont, Leo
(15.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041819302
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041819302
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on jakamistalousalustojen sopimusperusteinen vastuu. Jakamistalousalustoilla
tarkoitetaan alustoja, jotka välittävät henkilöiden välisiä palvelusopimuksia. Tutkielmassa keskitytään
ruoankuljetus- ja henkilökuljetuspalveluita tarjoaviin jakamistalousalustoihin. Niiden toiminta
perustuu kolmikantaiselle sopimussuhderakennelmalle, jossa alusta ei ole sopimusosapuoli
palvelusopimuksessa, joka koskee sitä palvelua, jonka alustalla toimiva tarjoaja suorittaa.
Tutkielmassa käsitellään jakamistalousalustojen vastuuta niiden toimiessa sopimusten välittäjinä, sekä
mahdollisia tulkintasuuntia, joiden perusteella alusta voidaan nähdä sopimusosapuolena varsinaisessa
palvelusopimuksessa. Tutkielman tarkoitus on havainnollistaa vastuun jakautumista
jakamistalousalustojen toimijoiden välillä, sekä oikeuden mahdollisia kehityssuuntia.
Jakamistalousalustojen sopimussuhteiden perusteella sopimus ruoankuljetus- tai
henkilökuljetuspalvelusta solmitaan alustan käyttäjien välille. Toinen käyttäjistä on kuluttaja ja toinen
palvelun tarjoaja. Sopimusoikeuden privity of contract -periaatteen mukaan sopimuksessa ei voida
sopia velvoitteista kolmannelle osapuolelle. Jakamistalousalustoille ei siis sopimusoikeuden
perusperiaatteiden valossa sopimusperusteisesti vastuussa palvelusopimuksesta. Euroopan unionin
kuluttajansuojaoikeus ei myöskään aseta tästä poikkeavaa pakottavaa lainsäädäntöä.
Jakamistalousalustojen toimiessa välittäjinä tutkielman tuloksena on, että kuluttajansuojalain 12:1
tarkoitettu välittäjän vastuu ei sovellu ruoankuljetus- tai henkilökuljetuspalveluita tarjoaviin
jakamistalousalustoihin.
Tutkielman menetelmä on lainoppi, eli tutkielmassa pyritään selvittämään voimassa olevan oikeuden
sisältöä. Lähdeaineistona käytetään lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä, virallislähteitä ja
oikeuskirjallisuutta. Tutkielmassa on lisäksi de lege ferenda -piirteitä sen käsitellessä myös oikeuden
mahdollisia kehityssuuntia.
tarkoitetaan alustoja, jotka välittävät henkilöiden välisiä palvelusopimuksia. Tutkielmassa keskitytään
ruoankuljetus- ja henkilökuljetuspalveluita tarjoaviin jakamistalousalustoihin. Niiden toiminta
perustuu kolmikantaiselle sopimussuhderakennelmalle, jossa alusta ei ole sopimusosapuoli
palvelusopimuksessa, joka koskee sitä palvelua, jonka alustalla toimiva tarjoaja suorittaa.
Tutkielmassa käsitellään jakamistalousalustojen vastuuta niiden toimiessa sopimusten välittäjinä, sekä
mahdollisia tulkintasuuntia, joiden perusteella alusta voidaan nähdä sopimusosapuolena varsinaisessa
palvelusopimuksessa. Tutkielman tarkoitus on havainnollistaa vastuun jakautumista
jakamistalousalustojen toimijoiden välillä, sekä oikeuden mahdollisia kehityssuuntia.
Jakamistalousalustojen sopimussuhteiden perusteella sopimus ruoankuljetus- tai
henkilökuljetuspalvelusta solmitaan alustan käyttäjien välille. Toinen käyttäjistä on kuluttaja ja toinen
palvelun tarjoaja. Sopimusoikeuden privity of contract -periaatteen mukaan sopimuksessa ei voida
sopia velvoitteista kolmannelle osapuolelle. Jakamistalousalustoille ei siis sopimusoikeuden
perusperiaatteiden valossa sopimusperusteisesti vastuussa palvelusopimuksesta. Euroopan unionin
kuluttajansuojaoikeus ei myöskään aseta tästä poikkeavaa pakottavaa lainsäädäntöä.
Jakamistalousalustojen toimiessa välittäjinä tutkielman tuloksena on, että kuluttajansuojalain 12:1
tarkoitettu välittäjän vastuu ei sovellu ruoankuljetus- tai henkilökuljetuspalveluita tarjoaviin
jakamistalousalustoihin.
Tutkielman menetelmä on lainoppi, eli tutkielmassa pyritään selvittämään voimassa olevan oikeuden
sisältöä. Lähdeaineistona käytetään lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä, virallislähteitä ja
oikeuskirjallisuutta. Tutkielmassa on lisäksi de lege ferenda -piirteitä sen käsitellessä myös oikeuden
mahdollisia kehityssuuntia.