Ohjauksen ja neuvonnan vaikutukset sepelvaltimoiden ohitusleikkauspotilaiden terveyskäyttäytymiseen, terveyteen ja toimintakykyyn

Abstract

<b>Effects of counseling and guidance on health behavior, health, and functional abilities of coronary artery bypass (cab) patients</b>

Hospital periods of heart patients are brief and full of activity today, and for that reason, the meaning of counseling and guidance becomes emphasized. The present intervention study started based on observations of staff members at the heart organization. According to these observations, there were gaps in counseling and guidance intended for coronary artery bypass (CAB) patients.

The purpose of the present intervention study was to describe and evaluate the program on counseling and guidance organized for patients who were referred to CAB operations. More specifically, the study was to assess its short-term (3-month), intermediate (6-month), and long-term (12-month) effects on health behavior, health, and functional abilities of CAB patients of any age on one hand and elderly on the other, as well as on their mortality.

The data consisted of those individuals having coronary heart disease (CHD) and living in Uusimaa (n = 365) who went through their first CAB operation at the Helsinki University Hospital between May 7th, 1998 and December 31st, 2001. Based on the need of urgency, they were divided into two groups: 1) surgery with regular referral procedure (non-acute) or 2) surgery in the acute phase of CHD. Randomization into an intervention and a control group was separately carried out within these two groups. A subgroup was formed by including those 65 years or older who were operated on with regular referral procedure. Data on health behavior, health, and functional abilities were gathered with survey questionnaires. Times and causes of death were examined January 1st, 1998 through December 31st, 2004.

Intervention included counseling and guidance in small groups. The intervention of the non-acutely operated patients was implemented prior to and following surgery, whereas the intervention of the acutely operated patients was implemented after surgery alone. The control group received regular health care services.

Counseling and guidance contributed in positive terms to the frequency of alcohol use among non-acutely operated men and to the frequencies of exercise and functional ability among women. The intervention was also capable of having an effect on the exercise frequencies of elderly and acutely operated men. The present intervention did not have an effect on the body mass index, whereas it had barely a slight effect on the health status of the CAB patients. The findings of the intervention and generalizations resulting from them must be viewed critically because the data analysis utilized a multi-testing situation, many variables, and several subgroups. The study did not involve intention to treat analysis. Additionally, a loss of patients was great especially among the elderly and acutely operated patients.

Sydänpotilaiden sairaalahoitojaksot ovat nykyään lyhyitä ja kiireisiä, minkä vuoksi sairaalavaiheen jälkeisen ohjauksen ja neuvonnan merkitys korostuu. Tämä interventiotutkimus sai alkunsa sydänjärjestön työntekijöiden havainnoista, joiden mukaan ohjauksessa ja neuvonnassa oli puutteita sepelvaltimoiden ohitusleikkauspotilaiden keskuudessa.

Tämän interventiotutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida sepelvaltimoiden ohitusleikkauspotilaille järjestetty ohjaus- ja neuvontaohjelma ja sen lyhyen (3 kk), keskipitkän (6 kk) ja pitkän aikavälin (12 kk) vaikutukset kaikenikäisten ja iäkkäiden ohitusleikkauspotilaiden terveyskäyttäytymiseen, terveyteen ja toimintakykyyn. Lisäksi arvioitiin ohjauksen ja neuvonnan vaikutuksia ohitusleikkauspotilaiden kuolleisuuteen.

Tutkimusaineiston muodostivat Uudellamaalla asuvat, sepelvaltimotautia sairastavat henkilöt (n = 365), joille aikavälillä 7.5.1998−31.12.2001 suoritettiin ensimmäinen sepelvaltimoiden ohitusleikkaus HYKS:ssa. Ohitusleikkaukseen ohjatut jaettiin leikkauksen kiireellisyyden perusteella kahteen ryhmään: 1) leikkaus tavanomaisen lähetekäytännön perusteella (ei-kiireelliset) ja 2) leikkaus sairauden äkillisessä vaiheessa (kiireelliset). Satunnaistaminen suoritettiin erikseen näissä kahdessa ryhmässä, joissa kummassakin osallistujat jaettiin satunnaisesti neuvonta- ja vertailuryhmään. Iäkkäistä ohitusleikkauspotilaista muodostettiin osa-aineisto poimimalla 65 vuotta täyttäneet ei-kiireellisessä leikkauksessa olleet edellä mainitusta laajemmasta interventiotutkimuksesta. Tutkimukseen osallistuneiden terveyskäyttäytymistä, terveyttä ja toimintakykyä kartoittavat tiedot kerättiin kyselylomakkeilla. Lisäksi selvitettiin tutkimukseen osallistuneiden kuolinajat ja kuolemansyyt ajalta 1.1.1998−31.12.2004.

Interventioon sisältyi ohjausta ja neuvontaa pienryhmissä. Ei-kiireellisten leikkauspotilaiden interventio toteutettiin ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen. Kiireellisten leikkauspotilaiden interventio toteutettiin pelkästään leikkauksen jälkeen. Vertailuryhmään kuuluneet hoidettiin tavanomaisten terveyspalvelujen piirissä.

Ohjauksella ja neuvonnalla oli myönteisiä vaikutuksia ei-kiireellisessä leikkauksessa olleiden miesten alkoholin käyttötiheyteen ja naisten liikunnan harrastamistiheyteen ja toimintakykyyn. Interventiolla pystyttiin vaikuttamaan myös iäkkäiden ja kiireellisessä leikkauksessa olleiden miesten liikunnan harrastamistiheyteen. Interventiolla ei ollut vaikutusta ohitusleikkauspotilaiden painoindeksiin, ja sillä oli ainoastaan vähäinen vaikutus ohitusleikkauspotilaiden terveyteen. Intervention tuloksiin ja niiden yleistettävyyteen on suhtauduttava kriittisesti, sillä siinä käytettiin monitestaustilannetta, useita muuttujia ja alaryhmiä. Tutkimuksessa ei myöskään käytetty hoitointentioanalyysia. Lisäksi potilaskato oli suurta erityisesti iäkkäiden ja kiireellisten leikkauspotilaiden kohdalla.