Workplace Social Capital and Employee Health

Abstract

<b>Työyhteisön sosiaalinen pääoma ja työntekijöiden terveys </b>

Monien tutkimusten mukaan sosiaalinen pääoma vaikuttaa terveyteen. Vaikka työssä käyvä väestönosa on merkittävän osan valveillaoloajastaan työyhteisössä, siellä kertyvää sosiaalista pääomaa on toistaiseksi tutkittu vähän. Tässä tutkimuksessa selvitettiin työyhteisön sosiaalisen pääoman ja kuntatyöntekijöiden terveyden välistä yhteyttä pitkittäisasetelmassa hyödyntäen Kuntasektorin henkilöstön seurantatutkimuksen aineistoa vuosilta 2000–2005.

Yhteensä 48592 kuntatyöntekijää vastasi kyselyyn vuosina 2000–02 (vastausprosentti 68 %). Heistä 35914 (77 %) osallistui myös seurantatutkimukseen vuosina 2004–05. Tutkimuksessa kehitettiin kyselyyn perustuva työyhteisön sosiaalisen pääoman mittausmenetelmä. Työntekijän omaan arvioon perustuvan sosiaalisen pääoman lisäksi mitattiin työyhteisön sosiaalista pääomaa käyttämällä samassa työyhteisössä työskentelevien muiden työntekijöiden keskimääräistä arviota sosiaalisesta pääomasta. Terveyttä mitattiin kysymyksellä koetusta terveydestä. Masennusta arvioitiin sekä kysymällä lääkärin toteamasta masennuksesta että masennuslääkeostoilla Kelan lääkerekistereistä. Analyyseihin otettiin mukaan vain ne kuntatyöntekijät, jotka olivat lähtötilanteissa terveitä eli kokivat terveytensä hyväksi tai heillä ei ollut aiempaa diagnosoitua tai lääkehoitoa vaatinutta masennusta. Tulosten analysointiin käytettiin monitasomallinnusta. Tulokset vakioitiin sosiodemografisten tekijöiden ja terveyskäyttäytymisen suhteen.

Neljän vuoden seurannassa sekä jatkuvasti vähäinen että vähenevä yksilön sosiaalinen pääoma työssä lisäsi riskiä koetun terveyden heikkenemiseen niillä kuntatyöntekijöillä, jotka eivät vaihtaneet työpaikkaa seurannan aikana ja jotka seurannan alussa kokivat terveytensä hyväksi. Tulos ei selittynyt sosiodemografisilla tekijöillä tai terveyskäyttäytymisen eroilla. Tuloksen merkittävyyttä tuki havainto, että myös työtoverien arvioon perustuva sosiaalinen pääoma ennusti oman terveyden huononemista seuranta-aikana. Niillä työntekijöillä, jotka työskentelivät sellaisissa työyhteisöissä, joissa koko seurannan ajan oli vähiten sosiaalista pääomaa, oli lähes 1.3 -kertainen riski terveyden heikentymiseen. Vähäinen omaan arvioon perustuva sosiaalinen pääoma työssä ennusti myös masennuksen ilmaantuvuutta lähtötilanteessa ei-masentuneilla lähes neljän vuoden seurannassa. Matalaan sosiaaliseen pääomaan liittyi 20–50 % suurempi todennäköisyys sairastua masennukseen seurannan aikana niin itseraportoidun lääkärin totea-man masennuksen kuin masennuslääkeostojen perusteella. Tätä tulosta ei kuitenkaan pystytty toistamaan käyttämällä oman arvion sijasta työtoverien arviota työyhteisön sosiaalisesta pääomasta. Tutkimusta sosiaalisen pääoman vaikutusta masennuksen ilmaantumiseen jatkettiin selvittämällä miten sosiaalisen pääoman eri ulottuvuudet vaikuttivat masennuksen ilmaantumiseen. Tulosten mukaan sosiaalisen pääoman vertikaalinen komponentti (työntekijöiden ja esimiesten välinen luottamus, vastavuoroisuus ja jaetut arvot ja normit, jotka edesauttavat yhteistyötä) sekä horisontaalinen komponentti (työntekijöiden välisissä suhteissa yhteistyöstä, luottamuksesta ja vastavuoroisuudesta syntyvä sosiaalinen pääoma) vaikuttivat itsenäisesti masennusriskiin. Tutkimuksen perusteella korkea työyhteisön sosiaalinen pääoma saattaa vaikuttaa edullisesti työntekijöiden terveyteen. Jos näin on, olisi tärkeää edistää työyhteisöjen sosiaalista pääomaa ja kannustaa sellaiseen toimintaan, joka lisää suvaitsevaisuutta, luottamusta ja vastavuoroisuutta sekä työntekijöiden kesken että työntekijöiden ja esimiesten välillä.

A growing number of studies suggest that social capital is a determinant of population health. However, the main body of evidence is limited by the cross-sectional nature of the studies as well as a focus mainly on geographical areas and residential neighbourhoods. Given that workplace is an important source of social relationships and networks, studies on workplace social capital are highly relevant. The aim of this study was to investigate the effect of workplace social capital on employee health in a large occupational cohort.

Data were derived from the Finnish Public Sector, which is an on-going prospective cohort study on work and health. In 2000-02, 48,592 participants responded (response rate 68%) to the baseline survey and of them 35,914 (77%) to the follow-up survey in 2004-05. A specifically designed 8-item tool was used to measure social capital with perceptions at individual level and co-workers’ assessment at work unit level. Pooled data from repeated measures of self-rated health and social capital were used to study the exposure to social capital and the risk of health impairment in initially healthy employees. Participants with no previous history of depression were followed up on average 3.5 years for new self reported physician-diagnosed depression and recorded antidepressant prescriptions derived from national health registers. Multilevel logistic regression modelling was used to analyse hierarchical data with individuals (1st level) nested in work units (2nd level). The analyses were adjusted for sociodemographic characteristics and lifestyle.

Persistent low levels of individual workplace social capital predicted poor self-rated health. The results from repeated assessments of social capital further showed that change in social capital was associated with subsequent self-rated health, which could support the causality in the association, however, the results are suggestive and no definite conclusions about the causality can be drawn. Low levels of individual workplace social capital were associated with 20-50% higher risk of new-onset depression. The relation was robust to adjustment for psychological distress for self-reported doctor-diagnosed depression but not for antidepressant treatment. Both low vertical social capital, i.e. respectful and trusting relationships between superior and employee, and low horizontal social capital, i.e. trust and reciprocity between co-workers, increased the likelihood of new-onset depression, independently of each other. There was additionally a contextual effect of workplace social capital on self-rated health but not on depression. The odds for impaired self-rated health were 30% higher for employees whose co-workers perceived social capital as low compared to those in units of high workplace social capital.

In conclusion, the longitudinal associations observed suggest that high workplace social capital may be beneficial for employee health. If the observed associations were causal, the findings would suggest that increasing workplace social capital could be a promising target for workplace interventions