Luottamuksen ilmeneminen alueellisissa yhteistyöverkostoissa

Abstract

<b>Appearance of trust in regional, co-operative networks</b>

In our times, the value of social networks has been widely acknowledged. One can say that it is important for private persons to get networked, whilst it is even a must for companies and organizations in business life. This doctor's thesis examines three co-operative regional networks. Networks are located in Western Uusimaa (Länsi-Uusimaa) region in southernmost Finland, and they had both public organizations and private companies as participants (later called ‘players’). Initially, all of them were co-financed from public funds, and two of them are still operational while writing this. The main target of these networks has been to act as learning networks. The learning network stands for an ensemble of research and development units and workplaces constituting a common forum for learning. The main focus in this study has been on qualitative and structural characteristics of the networks, and how they are relating with intrinsic trust. In addition to the development of trust, it has been studied, at what level organizational learning within the networks takes place, and lastly, what kind of factors facilitate the development of social capital.

The theoretical framework for the study is built on analysing trust and social capital. It is a 'mission impossible' to find single definitions for such major concepts. In this study, from the research questions' point of view it has been more relevant to concentrate on the aspects of networking and the relationships between the participating organizations. The total view in this study is very network-centric, and therefore those theories which have similar point of view have been prioritized. Such is the theory about structural holes by Ronald S. Burt (1992). It has been widely applied; especially his views on constraints affecting players in networks. The purpose of this study has not been to create new theories or to analyse and compare thoroughly the existing theoretical trends. Instead, the existing theories have provided the study with conceptual tools, which have been utilized for supporting the empirical results. The aim has been to create an explanatory case study consisting relevant discussion on the relationship between the network characteristics and the appearance of trust.

The conceptual categorization for confidence vs. trust created by Niklas Luhmann (1979) is another important theoretical building block. In most cases, co-operation in networks is initiated by people already trusting in each other and willing to work together. However, personal trust is not sufficient in the long run to sustain the co-operation within the network: more abstract systemic trust described by Luhmann must also emerge. In the networks with different structures and at different development phases, these forms of trust appear at different levels. In this study, Luhmann’s systemic trust as a term has been replaced by the concept of 'trust in network as a system'.

Structural characteristics of a network (density, centrality, structural holes etc.) have been selected to explain the creation of social capital and trust. The ability to adapt new information is essential for the development of social capital. Qualitative analysis for development phase has been used, and the Learning Network Maturity Test by Leenamaija Otala (2000) and her work have been applied. Thus, the qualitative characteristics and the structural characteristics of the networks are utilized together, when the creation of social capital and appearance of trust are assessed.

Social Network Analysis, questionnaires and interviews have been the research methods. Quantitative and qualitative data have been combined. There is a similarity in viewpoints to research data with Extensive Case Study method, in which different cases are searched by exploring various cases and comparing certain common features between them and generic models.

Development of trust, social capital and organizational learning has been explained in the study by comparing the networks in hand. Being a case study, it doesn't have targets to provide with general results and findings like conventional surveys. However, in this work phenomena and mechanisms related to them are interpreted from the empirical data.

Key finding of this study is that the networks with high structural equality and clear target setting enable building trust to the network as a system. When systemic trust is present, e.g. changes in personnel involved in the co-operation won't hinder the network from remaining operational. On the other hand, if the players are not well motivated to co-operate, if the network is extremely centralized structurally, or if the network has players holding very much more beneficial position compared to the others, systemic trust won't develop: trust tends to remain at the personal level, and is directed to some players only. Such networks won't generate results and benefits to its players, and most probably they won’t live very long. In other words, learning networks cannot solely be based on willingness to learn, but also on willingness to co-operate.

Verkostojen merkitys toimintaympäristössämme on nykypäivänä tunnettu ja tunnustettu. Verkostoituminen on tärkeää yksityishenkilöille, mutta yrityksille ja organisaatioille se on elinehto. Tämä väitöskirja tarkastelee kolmea alueellista ja osittain julkisella rahoituksella toimivaa yhteistyöverkostoa, joista kaksi toimii edelleen. Kolmas tut­kimuksen verkostoista lopetti toimintansa heti hankerahoituksen päätyttyä. Verkostojen tavoitteina on ollut toimia oppimisverkostoina, joilla tarkoitetaan tutkimus- ja kehittämisyksiköiden sekä työpaikkojen yhteisiä oppimisen foorumeja. Tutkimus­kohteena ovat kyseisten verkostojen laadulliset ja rakenteelliset ominaisuudet sekä niiden yhteys verkostoissa ilmenevään luottamukseen. Luottamuksen muodostumisen lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, tapahtuuko verkostossa oppimista ja millaiset tekijät edistävät sosiaalisen pääoman muodostumista verkostossa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat sosiaalisen pääoman ja luottamuksen tarkastelut.

On mahdotonta löytää sosiaaliselle pääomalle ja luottamukselle yhtä yleispätevää määritelmää. Tutkimuksen näkökulma sosiaaliseen pääomaan ja luottamukseen on hyvin verkostokeskeinen, joten tarkastelussa keskitytään teorioihin, jotka tukevat ensisijaisesti verkostoanalyyttistä näkökulmaa. Muun muassa Ronald S. Burtin (1992) teoriaa rakenteellisista aukoista käsitellään työssä laajasti ja erityisesti hänen näkemyksiään verkoston toimijoihin vaikuttavista rajoitteista. Tutkimuksessa ei pyritä rakentamaan uutta sosiaalisen pääoman tai luottamuksen teoriaa tai systemaattisesti vertailemaan ja analysoimaan sosiaalisen pääoman eri teoreettisia suuntauksia. Sosiaalisen pääoman jo olemassa olevaa teoriaa hyödynnetään tutkimuksessa empiiristen tulosten tulkinnan tukena. Tavoitteena on siis rakentaa selittävää tapaustutkimusta, jossa keskustellaan verkostojen ominaisuuksien ja sosiaalisen pääoman ja luottamuksen välisestä yhteydestä.

Työn kannalta keskeisin luottamuksen tarkastelu on Niklas Luhmannin (1979) käsitteellinen jaottelu systeemeihin kohdistuvaan abstraktiin luottavaisuuteen (confidence) ja henkilöihin kohdistuvaan luottamukseen (trust). Yleensä verkostoyhteistyö saa alkunsa toisiinsa henkilötasolla luottavien toimijoiden halusta tehdä yhteistyötä. Henkilötason luottamus ei kuitenkaan yksin riitä pitämään verkostoyhteistyötä yllä pitkällä aikavälillä, vaan tarvitaan abstraktimpaa luottamusta eli Luhmannin kuvaamaa systeemistä luottamusta. Rakenteeltaan ja kehityskaareltaan erilaisissa verkostoissa nämä luottamuksen muodot näyttäisivät ilmenevän eriasteisesti. Käsite systeeminen luottamus on tässä tutkimuksessa korvattu verkostojärjestelmään kohdistuvalla luottamuksella.

Verkostojen rakenteelliset ominaisuudet (tiheys, keskittyneisyys, rakenteelliset aukot jne.) on valittu selittämään sosiaalisen pääoman ja luottamuksen muodostumista. Myös verkoston toimijoiden kyky omaksua uutta tietoa on sosiaalisen pääoman kertymisen kannalta merkittävää. Tämän omaksumiskyvyn kartoittamiseen tarvitaan verkostojen kehityskaaren laadullista analyysiä ja muun muassa Leenamaija Otalan (2000) Oppivan organisaation pikatestiä on sovellettu tutkimuksessa. Näin ollen verkostojen laadulliset ominaisuudet nousevat rakenteellisen tarkastelun rinnalle sosiaalisen pääoman muodostumisen ja luottamuksen ilmenemisen selittäjiksi.

Tutkimuskysymyksiin haetaan vastausta eri metodeilla: verkostoanalyysilla, haastatteluilla ja kyselyillä. Tutkimuksessa yhdistetään siten määrällisiä ja laadullisia aineistoja. Lähestymistapa aineistoon on sama kuin ekstensiivisessä tapaustutkimuksessa, jossa haetaan eri tapauksia vertailemalla joitain ilmiötä koskevia yhteisiä ominaisuuksia ja yleisiä malleja. Eri verkostoja vertailemalla pyritään siis selittämään luottamuksen, sosiaalisen pääoman ja oppimisen kehittymistä. Koska työ on tapaustutkimus, ei se pyri yleistettävyyteen samalla tavalla kun perinteinen survey-tutkimus. Työssä on kuitenkin pyritty tulkitsemaan ilmiöitä ja niihin liittyviä mekanismeja yksittäisten tapausten, eli kolmen erilaisen verkoston kautta.

Tutkimuksen keskeisin tulos on, että rakenteeltaan tasa-arvoiset ja tavoitteiltaan selkeät verkostot edistävät niissä vallitsevan luottamuksen kohdistumista verkostojärjestelmään. Tällaisen luottamuksen vallitessa eivät esimerkiksi jäsenistössä tapahtuvat muutokset häiritse verkoston toimintaa. Jos taas toisaalta toimijoiden motivaatio verkostoyhteistyölle on heikkoa ja verkosto on rakenteeltaan äärimmäisen keskittynyt, tai jos verkostossa on toimijoita, joilla on selvästi muita edullisempi verkostoasema, ei luottamusta verkostoon itseensä pääse toimijoille syntymään: luottamus kohdistuu tällöin vain tiettyihin yksittäisiin toimijoihin. Tällaisen verkoston toiminta ei ole tuloksellista eikä verkosto yleensä ole kovin pitkäikäinen. Oppimisverkostoja, joiksi tutkimuksen verkostot siis itseään kutsuvat, ei vie eteenpäin pelkästään halu oppia vaan myös halu toimia yhdessä.