Personality and Depression

Abstract

The aim of this study was to illustrate the associations of personality variables and depression. The first study population consisted of 50 patients with DSM-IV defined major depressive disorder. Subjects were randomized to receive either fluoxetine medication or short-term psychodynamic psychotherapy. The Hamilton Depression Rating Scale was completed at the baseline and in the follow-up at four months.

Baseline mature defense style measured with the Defense Style Questionnaire predicted favourable outcome in the fluoxetine treatment group, whereas no associations were found in psychotherapy group.

The Psychological Mindedness Scale scores were not predictive for recovery in patients receiving psychotherapy or medication. The Psychological Mindedness Scale seems not to be useful in selecting optimal treatment in major depressive disorder. Harm Avoidance measured with the Temperament and Character Inventory associated with the baseline severity of the depressive state. In the fluoxetine treatment group high Reward Dependence, high Self-Directedness and high Cooperativeness were predictive for more severe depression in the four months follow-up, whereas no associations were found in the psychotherapy treatment group. It is possible that the result reflects the differences in the placebo response.

The second data were derived from the Finnish Public Sector Study. These prospective studies with four years follow-up focused on the predictive value of optimism and pessimism, first, to work disability with a diagnosis of depression lasting at least 90 days and returning to work (N= 38214) , and second, to the likelihood of initiating antidepressant medication treatment lasting at least 100 days and ending the treatment (N= 29930). Results show that low optimism associates with the elevated risk of work disability and higher likelihood of antidepressant use. High pessimism associated with higher likelihood starting at least 100 days antidepressant medication and not stopping medication during the follow up. High pessimism did not seem to predict the entering to depression related work disability, but in the case of disability period it associated with the lower likelihood of returning to work.

The thesis shows that personality features play a role as a vulnerability factor, and influence the onset and course of depression. Taking these factors into account more than is currently done may increase the possibilities to enhance the treatment results in depression.

<b>Persoonallisuus ja masennus</b>

Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli selvittää persoonallisuuspiirteiden yhteyksiä masennuksen syntyyn, sekä masennuksesta toipumiseen.

Ensimmäinen väitöskirjassa käytetty aineisto koostui 50 masennusta sairastavasta potilaasta. Potilaat satunnaistettiin kahteen hoitoryhmään, jossa toisessa hoitona oli masennuslääke fluoksetiini ja toisessa psykodynaaminen lyhytpsykoterapia. Masennusoireiden voimakkuutta arvioitiin Hamiltonin depressioasteikolla tutkimuksen alussa, sekä neljän kuukauden hoidon jälkeen. Puolustusmekanismeja arvioitiin Defense Style Questionnary-kyselylomakkeella. Kypsät puolustusmekanismit ennustivat hyvää toipumista lääkehoitoryhmässä, kun taas psykoterapiaryhmässä puolustusmekanismien ja toipumisen välillä ei havaittu yhteyttä.

Psykologista orientaatiota kartoitettiin Psychological Mindedness Scale-kyselyllä. Psykologisen orientaation ja toipumisen välillä ei ollut yhteyttä kummassakaan hoitoryhmässä. Tulos viittaa siihen että käytetty kysely ei ole käyttökelpoinen masennuksen ennusteen arvioinnissa tai hoitomuodon valinnassa.

Persoonallisuuspiirteitä kartoitettiin Temperament and Character Inventory- kyselyllä. Lähtötilanteessa havaittiin yhteys korkeiden Harm Avoidance -pisteiden (”turvallisuushakuisuus”) sekä masennuksen voimakkuuden välillä. Korkeat pistemäärät persoonallisuuspiirteissä Reward Dependence (”hyväksynnän hakeminen”), Self-Directedness (”Itseohjautuvuus”) ja Cooperativeness (”yhteistoiminnallisuus”) olivat yhteydessä vakavampaan masentuneisuuteen neljän kuukauden seurannassa potilailla, jotka olivat saaneet masennuslääkehoitoa. Psykoterapiaryhmässä persoonallisuuspiirteet eivät olleet yhteydessä masennusoireiden voimakkuuteen seurannannassa. Erot lääkityksen lumevasteessa saattavat osaltaan selittää tulosta.

Toinen väitöskirjatyössä käytetty aineisto perustui Kunta-10 tutkimukseen. Tutkimuksissa tarkasteltiin optimismin ja pessimismin yhteyksiä neljän vuoden seurannan aikana 1. masennukseen liittyvään vähintään 90 päivää kestävään työkyvyttömyyteen ja myöhempään paluuseen työelämään (N= 38214) ja 2. vähintään 100 päivää kestävään masennuslääkkeen käyttöön ja käytön lopetukseen (N= 29930). Tutkimuksissa matala optimismi ennusti masennuksesta aiheutuvaa työkyvyttömyyttä sekä masennuslääkkeiden käyttöä. Korkea pessimismi oli yhteydessä masennuslääkkeiden käytön todennäköisyyteen sekä masennukseen liittyvän työkyvyttömyyden pitkittymiseen.

Tämän väitöskirjatyön tulokset viittaavat siihen, että persoonallisuuspiirteillä on vaikutusta sekä masennusalttiuteen että masennuksen kulkuun. Persoonallisuuspiirteiden arviointi ja huomioon ottaminen saattavat auttaa parantamaan masennuksen hoitotuloksia.