Periprocedural prognostic factors in coronary interventions – retrospective studies

Abstract

Background: Approximately 11,000 revascularization procedures, either percutaneous coronary interventions (PCI) or coronary artery bypass grafting surgery (CABG), are performed yearly in Finland for coronary artery disease. Periprocedural risk factors for mortality and morbidity as well as long-term outcome have been extensively studied in general populations undergoing revascularization. Treatment choice between PCI and CABG in many high risk groups and risk-stratification, however, needs clarification and there is still room for improvement in periprocedural outcomes.

Materials and methods: Cohorts of patients from Finnish hospitals revascularized between 2001 and 2011 were retrospectively analyzed. Patient records were reviewed for baseline variables and postprocedural outcomes (stroke, myocardial infarction, quality of life measured by the EQ-5D –questionnaire, repeat revascularization, bleeding episodes). Data on date and mode of death was acquired from Statistics Finland. Statistical analysis was performed to identify predictors of adverse events and compare procedures.

Results: Postoperative administration of blood products (red blood cells, fresh frozen plasma, platelets) after isolated CABG independently and dose-dependently increases the risk of stroke. Patients 80 years or older who underwent CABG had better survival at 5 years compared to those who underwent PCI. After adjusting for baseline differences survival was similar. Patients on oral anticoagulation (OAC) for atrial fibrillation (AF) treated with CABG had better survival and overall outcome at 3 years compared to PCI patients. There was no difference in incidence of stroke or bleeding episodes. Differences in outcome remained significant after adjusting for propensity score. Lower health-related quality of life (HRQOL) scores as measured by the visual analogue scale (VAS) of the EQ-5D questionnaire at 6 months after CABG predicted later major adverse cardiac and cerebrovascular events (MACCE). Deteriorating function and VAS scores between 0 and 6 months on the EQ-5D also independently predicted later MACCE.

Conclusions: Administration of blood products can increase the risk of stroke after CABG and liberal use of transfusions should be avoided. In the frail subpopulations of patients on OAC and octogenarians CABG appears to offer superior long-term outcome as compared to PCI. Deteriorating HRQOL scores predict later adverse events after CABG. Keywords: percutaneous coronary intervention, coronary artery bypass grafting, age over 80, transfusion, anticoagulants, coronary artery disease, health-related quality of life, outcome.

Sepelvaltimotoimenpiteiden ennusteelliset tekijät – retrospektiivisiä tutkimuksia

Tausta: Suomessa tehdään vuosittain yli 10 000 sepelvaltimoiden pallolaajennusta (PCI) ja ohitusleikkausta (CABG). Toimenpiteeseen liittyviä riskitekijöitä ja pitkäaikaisennustetta on tutkittu laajalti tavanomaisissa potilasaineistoissa. Toimenpidevalintaa ohjaavaa tietoa riskiryhmistä sekä riskinarviointikeinoja kuitenkin tarvitaan yhä ja välittömiä toimenpiteen jälkeisiä tuloksia voi edelleenkin parantaa.

Aineisto ja menetelmät: Vuosien 2001 ja 2011 välillä suomalaisissa sairaaloissa sepelvaltimoihin kohdistuvin toimenpitein hoidettuja potilaskohortteja tutkittiin taannehtivasti. Potilasasiakirjoista etsittiin toimenpidettä edeltävät sairastavuustiedot, toimenpidejakson tiedot sekä toimenpiteen jälkeisen ajan tiedot (aivo- ja sydäninfarktit, uusintatoimenpiteet, verenvuodot ja EQ-5D –lomakkeella mitattu elämänlaatu). Kuolintiedot haettiin Tilastokeskuksen rekistereistä. Tilastomatemaattisin keinoin selvitettiin myöhäissairastavuutta ja -kuolleisuutta ennakoivat tekijät ja toimenpideryhmien väliset erot.

Tulokset: Leikkauksen jälkeinen verituotteiden (punasolut, jääplasma, verihiutaleet) annostelu lisää annosriippuvaisesti ja itsenäisesti toimenpiteen jälkeisen aivoinfarktin riskiä. Yli 80-vuotiaat sepelvaltimotoimenpitein hoidetut potilaat ovat todennäköisemmin elossa ohitusleikkauksen kuin pallolaajennuksen jälkeen 5 vuoden seuranta-aikana. Lähtötilanteen muuttujien samankaltaistamisen jälkeen ei tullut esille eroa ryhmien välillä. Eteisvärinän vuoksi antikoaguloitujen potilaiden elossaolo ja haittatapahtuman todennäköisyys ovat paremmat ohitusleikkauksen jälkeen. Aivoinfarkteissa tai verenvuodoissa ei ollut eroa ryhmien välillä. Tulos säilyy propensity score -korjauksen jälkeen. Huonompi visual analogue scale (VAS) -arvo EQ-5D -lomakkeella mitattuna 6 kk CABG:n jälkeen ennakoi haittatapahtumia. Huononeva VAS ja toimintakyky EQ-5D -lomakkeella mitattuna ennakoivat myöhempiä haittatapahtumia.

Johtopäätökset: Verituotteiden anto ohitusleikkauksen jälkeen lisää aivoinfarktin riskiä ja sitä tulisi pyrkiä välttämään. Tutkituissa suuren riskin potilasryhmissä (yli 80-vuotiaat ja eteisvärinän vuoksi antikoaguloidut) ennuste vaikutti paremmalta sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen kuin pallolaajennuksen jälkeen. Huononeva elämänlaatu EQ-5D -mittarilla arvioituna ennustaa ohitusleikkauksen jälkeisiä haittatapahtumia.