Luun kasvu ja sitä säätelevät tekijät, luun muodostusta lisäävät menetelmät sekä niiden sovellukset suu- ja leukakirurgiassa

Abstract

Luukudoksella on useita liikkumiseen, elimistön suojelemiseen, sekä aineenvaihduntaan liittyviä tehtäviä. Aikuisellakin luukudos uusiutuu jatkuvasti, ja sen kasvuun ja uusiutumiseen osallistuu useita solutyyppejä, välittäjäaineita ja kasvutekijöitä. Luun erilaistumista säädellään tarkoin ja se on altis monille häiriötekijöille kuten sukuhormonien vähenemiselle. Nämä tekijät voivat vähentää luun määrää ja heikentää sen laatua ja siten johtaa osteoporoosiin. Niiden vaikutukset pyritään korjaamaan, että luun toimintaa saataisiin ylläpidettyä.

Luututkimuksen myötä on löydetty uusia lääkeaineita ja kehitetty menetelmiä, jotka edistävät luun kasvua. Näihin voidaan luokitella esimerkiksi erilaisten luusiirteiden, kasvutekijöiden, kantasolujen sekä biomateriaalien käyttö. Kullakin näistä on omat etunsa ja haittansa ja siksi käytettävä menetelmä on valittava tapauskohtaisesti. Suu- ja leukakirurgiassa luukudokselle on tarvetta esimerkiksi syöpäresektioiden rekonstruoinnissa ja keinojuurien asentamisessa. Nykyisin käytössä oleviin luusiirteisiin liittyy ongelmia kuten infektiot, saatavilla olevan luun riittävyys ja luovuttajakohtaan liittyvät komplikaatiot.

Viime vuosikymmenen aikana kasvutekijöitä käyttämällä on saatu lupaavia luukudoksen lisäämiseen liittyviä tuloksia. Erityisesti transformoiva kasvutekijä β-perheen jäsenillä on todettu olevan luun muodostusta lisääviä vaikutuksia. Tähän kasvuperheeseen kuuluu aktiviini A, jonka puolestaan uskotaan estävän luun muodostusta. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää miten aktiviini A:n toiminnan estäminen vaikuttaa luun määrään ja laatuun käyttämällä liukoista aktiviini tyypin IIB reseptoria lihasdystrofia hiirimallissa.