Guilt, shame, emotion regulation, and social cognition: Understanding their associations with preadolescents' social behavior

Abstract

In this thesis, two negatively valenced emotions are approached as reflecting children’s self-consciousness, namely guilt and shame. Despite the notable role of emotions in the psychological research, empirical research findings on the links between guilt, shame, and children’s social behavior – and particularly aggression – have been modest, inconsistent, and sometimes contradictory. This thesis contains four studies on the associations of guilt, shame, emotion regulation, and social cognitions with children’s social behavior. The longitudinal material of the thesis was collected as a survey among a relatively large amount of Finnish preadolescents. In Study I, the distinctiveness of guilt and shame in children’s social behavior were investigated. The more specific links of emotions and aggressive behavior were explored in Study II, in which emotion regulation and negative emotionality were treated as the moderators between guilt, shame, and children’s aggressive behavior. The role of emotion management was further evaluated in Study III, in which effortful control and anger were treated as the moderators between domain-specific aggressive cognitions and children’s aggressive behavior. In the light of the results from the Studies II and III, it seems that for children with poor emotion management the effects of emotions and social cognitions on aggressive behavior are straight-forward, whereas effective emotion management allows for reframing the situation. Finally, in Study IV, context effects on children’s anticipated emotions were evaluated, such that children were presented a series of hypothetical vignettes, in which the child was acting as the aggressor. Furthermore, the identity of the witnesses and victim’s reactions were systematically manipulated. Children anticipated the most shame in situations, in which all of the class was witnessing the aggressive act, whereas both guilt and shame were anticipated the most in the situations, in which the victim was reacting with sadness. Girls and low-aggressive children were more sensitive to contextual cues than boys and high-aggressive children. Overall, the results of this thesis suggest that the influences of guilt, shame, and social cognition on preadolescents’ aggressive behavior depend significantly on the nature of individual emotion regulation, as well as situational contexts. Both theoretical and practical implications of this study highlight a need to acknowledge effective emotion management as enabling the justification of one’s own immoral behavior.

Syyllisyys, häpeä, tunteiden säätely ja sosiaalinen kognitio: Yhteyksistä esimurrosikäisten sosiaaliseen käyttäytymiseen

Tässä väitöskirjassa tarkastellaan kahta lasten itsetietoisuutta heijastavaa negatiivista tunnetta, nimittäin syyllisyyttä ja häpeää. Huolimatta tunteiden merkittävästä asemasta psykologisessa tutkimuksessa, empiiriset tutkimustulokset syyllisyyden ja häpeän yhteyksistä lasten sosiaaliseen käyttäytymiseen – ja erityisesti aggressiivisuuteen – ovat olleet vähäisiä, epäjohdonmukaisia ja toisinaan ristiriitaisia. Tämä väitöskirjatutkimus sisältää neljä osatutkimusta häpeän, syyllisyyden, tunteiden säätelyn ja sosiaalisten kognitioiden vuorovaikutuksesta lasten sosiaalisessa käyttäytymisessä. Tutkimuksessa käytetty ja kyselyn avulla kerätty pitkittäisaineisto koostuu suhteellisen suuresta joukosta esimurrosikäisiä suomalaisia lapsia. Osatutkimuksessa I tarkastelen syyllisyyden ja häpeän tunteiden erillisiä vaikutuksia lasten sosiaaliseen käyttäytymiseen. Tunteiden vaikutuksia erityisesti aggressiiviseen käyttäytymiseen tarkastellaan syvällisemmin osatutkimuksessa II, jossa tunteiden säätelyn oletetaan mahdollistavan syyllisyyden ja häpeän vaikutukset lasten aggressiiviseen käyttäytymiseen. Osatutkimus III puolestaan lähestyy tunteiden säätelyä rakenteena, joka mahdollistaa tilannekohtaisten eli aggressiivisten kognitioiden vaikutukset lasten aggressiiviseen käyttäytymiseen. Osatutkimuksissa II ja III saatujen tulosten valossa näyttää siltä, että heikon tunteiden hallinnan omaavilla lapsilla tunteiden ja sosiaalisten kognitioiden vaikutukset aggressiiviseen käyttäytymiseen ovat suoria, kun taas tehokas tunteiden hallinta tekee mahdolliseksi tilanteen uudelleenarvioinnin. Lopulta osatutkimuksessa IV tarkastelen kontekstien vaikutusta lasten ennakoimiin tunteisiin. Kuvitelluissa tilanteissa lapsi itse toimii aggressiivisesti samalla, kun läsnäolijoiden identiteetti sekä uhrin reaktiot ovat systemaattisesti manipuloituja. Lapset ennakoivat eniten häpeää tilanteissa, joissa koko luokka on todistamassa aggressiivista tekoa, kun taas sekä syyllisyyttä että häpeää ennakoitiin eniten uhrin reagoidessa surullisesti. Tytöt ja heikosti aggressiiviset lapset olivat poikia ja voimakkaasti aggressiivisia lapsia herkempiä kontekstieroille. Tämän väitöskirjatutkimuksen tulokset antavat viitettä siitä, että syyllisyyden, häpeän ja sosiaalisen kognition vaikutukset esimurrosikäisten lasten käyttäytymiseen riippuvat merkittävästi sekä yksilöllisen tunteiden hallinnan että tilannekohtaisten kontekstien luonteista. Sekä tutkimuksen teoreettiset että käytännön sovellukset korostavat tarvetta tunnustaa tehokas tunteiden hallinta tekijänä, joka mahdollistaa omien moraalinvastaisten tekojen oikeutuksen.