Radiosynthesis and use of [18F]F2 derivatives [18F]Selectfluor bis(triflate) and [18F]ClF

Abstract

Positroniemissiotomografia (PET) on kajoamaton kuvantamismenetelmä, jolla voidaan tutkia biologisia ja farmakologisia prosesseja elävissä ihmisissä ja eläimissä. PET käyttää biologisesti aktiivisia yhdisteitä, joihin on liitetty lyhytikäinen positroni (β+) säteilijä, kuten 18F.

Lääketieteellinen fluorikemia perustuu luonnonyhdisteiden tai niiden johdosten fluoraukseen, vaikka luonnonyhdisteissä fluori onkin harvinainen. Fluorin hapetuskyky on korkea, mikä johtaa helposti lämpöä vapauttaviin radikaaliketjureaktioihin ja epätoivottujen sivutuotteiden muodostumiseen. Alkuaine fluorin voimakkaasta reaktiivisuudesta johtuen elektrofiilisessa radiofluorauksessa saavutetaan usein huono paikkaselektiivisyys ja matala saanto. Tästä johtuen elektrofiilisessa radiofluorauksessa on tavoitteena kehittää helpommin käsiteltäviä ja vähemmän reaktiivisia elektrofiilisen fluorin lähteitä, joilla saavutetaan myös parempi paikkaselektiivisyys radiofluorauksessa.

[18F]F2:n johdokset, [18F]Selectfluor bis(triflaatti) ([18F]SF) ja [18F]ClF, tehtiin korkealla ominaisaktiivisuudella ja niitä käytettiin malliyhdisteiden elektrofiilisessa synteesissä. Kaksi 6-[18F]FDOPA:n lähtöainetta, tina- ja booriesteriyhdiste, leimattiin käyttäen [18F]SF:a. [18F]NS12137, norepinefriinin kuljettajaproteiini (NET) -selektiivinen PET-merkkiaine, fluorattiin käyttäen kahta elektrofiilista fluorauslähtöainetta, [18F]SF ja [18F]F2, sekä nukleofiilista synteesimenetelmää. [18F]ClF:lle