Tekemisen meininki: Suomalainen maker-kulttuuri
Pullo, Heikki (2015-09-14)
Tekemisen meininki: Suomalainen maker-kulttuuri
Pullo, Heikki
(14.09.2015)
Turun yliopisto
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015091411578
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015091411578
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista on kansainvälinen tekemisen
alakulttuuri, jota kutsutaan nimellä maker, ja miten se toteutuu Suomessa.
Maker -kulttuuri on 2000-luvulla syntynyt itse tekemisen alakulttuuri, jossa
hyödynnetään ennakkoluulottomasti kehittynyttä teknologiaa, avoimia työtiloja
sekä kansainvälistä virtuaalista ja fyysistä yhteisöä. Pyrkimyksenä on kuvailla ja
kartoittaa ilmiötä, josta ei aikaisemmin ole tehty tutkimusta Suomessa.
Tutkimuksen viitekehyksessä kansainvälinen maker-kulttuuri sijoitetaan
perinteisen käsityöprosessin ympäristöihin. Teoria rakentuu maker-kulttuurin
kansainvälisestä tutkimuksesta ja suomalaisesta käsityötutkimuksesta.
Tutkimusote on fenomenografinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin
teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin yhtätoista (11) maker-kulttuurin
asiantuntijaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Suomalaisesta maker- kulttuurista nousi tutkimuksessa esiin kolme keskeistä
näkökulmaa:
1. Yhteisö vahvistaa sosiaalista pääomaa, levittää osaamista sekä jakaa
käsityöllisen prosessin.
2. Avoimet työtilat, informaatioteknologian yleistyminen sekä modernin
tuotantoteknologian kehittyminen ja halventuminen ovat luoneet ympäristön,
jossa maker-kulttuuri kasvaa ja kehittyy.
3. Oppiminen ja henkilökohtainen kompetenssi ovat keskeisiä kokonaisen
käsityöprosessin osatekijöitä. Oma-aloitteisuutta ja yrittämistä arvostetaan, ja
niitä vahvistetaan vertaistuella. Teknologisen pystyvyyden kehittäminen ja
osaamisen jakaminen ovat keskeisiä tavoitteita.
Tämän tutkimuksen tulosten mukaan suomalaisessa maker-kulttuurissa
teknologista kompetenssia, sen vahvistamista ja jakamista arvostetaan. Muualla
maailmassa teknologista kompetenssia pidetään enemmänkin lähtökohtana ja
itseisarvona, jonka kautta maker-kulttuurista kiinnostutaan.
Tulevaa valtakunnallista perusopetuksen opetussuunnitelmauudistusta 2016
silmällä pitäen jatkotutkimusta voisi tehdä peruskoulun käsityönopetuksen ja
maker -kulttuurin kohtaamisesta sekä maker-kulttuurista ilmiölähtöisen
oppimisen kenttänä.
Asiasanat: maker, hackerspace, makerspace, FabLab,hacker, open source,
avoimet työtilat, digitaalinen valmistaminen, digital fabrication, kokonainen
käsityö
alakulttuuri, jota kutsutaan nimellä maker, ja miten se toteutuu Suomessa.
Maker -kulttuuri on 2000-luvulla syntynyt itse tekemisen alakulttuuri, jossa
hyödynnetään ennakkoluulottomasti kehittynyttä teknologiaa, avoimia työtiloja
sekä kansainvälistä virtuaalista ja fyysistä yhteisöä. Pyrkimyksenä on kuvailla ja
kartoittaa ilmiötä, josta ei aikaisemmin ole tehty tutkimusta Suomessa.
Tutkimuksen viitekehyksessä kansainvälinen maker-kulttuuri sijoitetaan
perinteisen käsityöprosessin ympäristöihin. Teoria rakentuu maker-kulttuurin
kansainvälisestä tutkimuksesta ja suomalaisesta käsityötutkimuksesta.
Tutkimusote on fenomenografinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin
teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin yhtätoista (11) maker-kulttuurin
asiantuntijaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Suomalaisesta maker- kulttuurista nousi tutkimuksessa esiin kolme keskeistä
näkökulmaa:
1. Yhteisö vahvistaa sosiaalista pääomaa, levittää osaamista sekä jakaa
käsityöllisen prosessin.
2. Avoimet työtilat, informaatioteknologian yleistyminen sekä modernin
tuotantoteknologian kehittyminen ja halventuminen ovat luoneet ympäristön,
jossa maker-kulttuuri kasvaa ja kehittyy.
3. Oppiminen ja henkilökohtainen kompetenssi ovat keskeisiä kokonaisen
käsityöprosessin osatekijöitä. Oma-aloitteisuutta ja yrittämistä arvostetaan, ja
niitä vahvistetaan vertaistuella. Teknologisen pystyvyyden kehittäminen ja
osaamisen jakaminen ovat keskeisiä tavoitteita.
Tämän tutkimuksen tulosten mukaan suomalaisessa maker-kulttuurissa
teknologista kompetenssia, sen vahvistamista ja jakamista arvostetaan. Muualla
maailmassa teknologista kompetenssia pidetään enemmänkin lähtökohtana ja
itseisarvona, jonka kautta maker-kulttuurista kiinnostutaan.
Tulevaa valtakunnallista perusopetuksen opetussuunnitelmauudistusta 2016
silmällä pitäen jatkotutkimusta voisi tehdä peruskoulun käsityönopetuksen ja
maker -kulttuurin kohtaamisesta sekä maker-kulttuurista ilmiölähtöisen
oppimisen kenttänä.
Asiasanat: maker, hackerspace, makerspace, FabLab,hacker, open source,
avoimet työtilat, digitaalinen valmistaminen, digital fabrication, kokonainen
käsityö