Marks of Fire, Value and Faith. Swords with Ferrous Inlays in Finland during the Late Iron Age (ca. 700–1200 AD)

Abstract

This study explores swords with ferrous inlays found in Finland and dating from the late Iron Age, ca. 700–1200 AD. These swords reflect profound changes not only in styles and fashion but also in the technology of hilts and blades. This study explores how many of these kinds of swords are known from Finland, how they were made and where, what their status was in Late Iron Age Finland, and where the Finnish finds stand in accordance with other areas of Europe.

The various methods included measuring of the finds and statistics. The main method of revealing the inlaid marks was radiography due to its non-destructive nature. In cases where inlays were visible without radiography, their details were inspected via microscopy. To study the materials and manufacture of inlaid swords, a sample of them was metallographically analysed to determine the forging technologies and nature of used materials. Furthermore, the manufacture was also studied with experimental approaches.

As a result, a catalogue of 151 swords with ferrous inlays was created. This number is relatively high compared with other European countries, although systematic studies have been conducted in only some countries. The inlaid motifs were classified into five distinct categories to help the classification. To summarize, almost every documented inlaid sword was unique in some respect including measurements, inlaid motifs and materials of blades and inlays. Technological variation was also present, some blades being poorer and some of higher quality in spite of the inlaid motifs. Misspelt inscriptions as well as letter-like marks were common in Finland and also in Scandinavia. Furthermore, the provenance of iron and steel used in some blades hints at Scandinavian ores.

The above observations, along with the experimental results indicating the existence of multiple alternative techniques of inlaying, suggest that these swords were manufactured locally in Scandinavia, most likely in imitation of Continental European models. Inlaid swords were valued partly for their assumed functionality in combat, as evidenced by damage on some examined blades, or they were valued for their inlays, which could have had fashionable or symbolical meanings bound to local beliefs.

Tässä työssä tarkastellaan Suomen alueelta löydettyjä, rautaisin merkein varustettuja miekkoja, jotka ajoittuvat nuoremmalle rautakaudelle (n. 700–1200 jKr.). Näissä miekoissa kuvastuvat paitsi tyylien ja muotojen muutokset, myös miekkojen eri osien teknologinen kehitys. Tässä työssä selvitetään, kuinka monta tällaista ns. säiläkirjoitusmiekkaa on löydetty Suomesta, kuinka ja missä niitä oli saatettu valmistaa, mikä niiden merkitys oli nuoremman rautakauden Suomessa, ja miten Suomen aineisto on vertailtavissa vastaaviin löytöihin muualta Euroopasta.

Perusmenetelmät olivat aineiston mittaaminen ja tilastointi. Röntgenkuvausta käytettiin pääasiallisena menetelmänä säilämerkkien paljastamiseksi, koska tämä ei vahingoittanut löytöjä. Tapauksissa, joissa säilämerkit olivat näkyvissä paljaalla silmällä, tutkittiin niiden yksityiskohtia mikroskoopin avulla. Säiläkirjoitusmiekkojen materiaaleja sekä valmistusteknisiä kysymyksiä lähestyttiin metallografisilla analyyseilla, joita käytettiin pieneen otokseen löytöaineistosta. Lisäksi miekkojen sekä säilämerkkien valmistusta tutkittiin kokeellisen arkeologian keinoin.

Aineiston tutkimuksen tuloksena oli 151 säilämerkein varustettua miekkalöytöä käsittävä katalogi. Tämä säiläkirjoitusmiekkojen määrä on suuri verrattuna muihin Euroopan maihin, vaikkakin systemaattisia tutkimuksia säiläkirjoitusmiekoista on tehty vain vähän. Säilämerkit luokiteltiin viiteen kategoriaan aineiston jäsentämiseksi ja luokittelun helpottamiseksi. Työssä esitellystä aineistosta lähes jokainen oli uniikki ottaen huomioon mitat, säilämerkkien sisällön, sekä säilän ja merkkien materiaalit. Teknologista variaatiota esiintyi myös säilissä riippumatta säilämerkkien sisällöstä. Väärin kirjoitetut tekstit sekä kirjaimia imitoivat kuviot näyttävät olleen yleisiä sekä Suomessa että Skandinaviassa. Lisäksi säiliin ja merkkeihin käytetyn raudan alkuperä viittaa joissakin tapauksissa skandinaavisiin malmiesiintymiin.

Ylläolevat havainnot sekä kokeellisen tutkimuksen ehdottamat, useat mahdolliset säilämerkkien valmistustekniikat antavat olettaa, että näitä miekkoja valmistettiin paikallisesti Skandinaviassa, mahdollisesti imitoiden mannereurooppalaisia malleja. Säiläkirjoitusmiekkoja pidettiin arvossa osaksi niiden oletetun taistelukestävyyden vuoksi, kuten säilissä ilmenevät iskujäljet todistavat. Osittain näitä miekkoja arvostettiin niiden sisältämien merkkien vuoksi, jotka saattoivat liittyä muotiin, symboliikkaan tai uskomuksiin jopa paikallisella tasolla.