Päättäväiset porvarskat. Turun johtavan porvariston naisten toimijuus vuosina 1623–1670

Abstract

Turun 1600-luvun johtavan porvariston naiset toimivat aktiivisesti ja päättäväisesti omiin ja perheensä etuihin liittyvissä asioissa. He jatkoivat jo keskiajalla alkanutta traditiota, jossa myös porvarisvaimojen taloudellisen toiminnan merkitys korostui. He eivät kuitenkaan olleet perheestään, suvustaan tai Turun paikallisyhteisöstä erillään olevia yksilöitä, vaan tärkeä osa niitä. Siksi heidän toimijuuttaan ei voi eikä tule erottaa aikakautensa ja yhteisönsä kontekstista. Johtavan porvariston naiset ajoivat asioitaan Turun kaupungin oikeusasteissa kaikissa kolmessa siviilisäädyssä, naimattomina tyttärinä, aviovaimoina ja leskinä, aktiivisimmat heistä elämänsä aikana yli sata kertaa. Verrattuna muihin saman ajanjakson kaupunkeihin naimattomaksi jääneet turkulaiset porvaristyttäret esiintyivät korostuneen aktiivisesti valvomassa taloudellisia etujaan. Heidän toimintansa hyväksyttiin silloin, kun se ei ylittänyt porvariyhteisön sovinnaisuuden rajoja, joita he pyrkivät koettelemaan parantaakseen talouttaan. Leskinaisten oikeustoimikelpoisuus kertoo siitä, että naisia ei pidetty vaimoinakaan lähtökohtaisesti kyvyttöminä hoitamaan perheen asioita, vaan ainoastaan velvollisina alistumaan miehensä edusmiehisyyteen ja määräysvaltaan tämän eläessä. Talouden pää oli yleensä mies ja hänen velvollisuutenaan oli ajaa perheensä asioita. Siksi aviovaimot esiintyvät oikeudessa siviilisäädyistä harvimmin. Leskillä oli puolestaan oikeus hoitaa itse omaisuuttaan. Tämä tarkoitti myös velvollisuutta valvoa lasten perintöä. Turun johtava porvaristo koostui joistakin kymmenistä perheistä, joista suurin osa oli 1600-loppupuolelle tultaessa muodostanut avioliittojen kautta laajan sukulaisverkoston. Tätä verkostoa ei olisi voinut syntyä ilman porvarisnaisia, joiden avioliitot mahdollistivat omaisuuden siirtämisen uusille yrittäjille. Vaikka sukulaisuussuhteet olivat tärkeitä kaupankäynnissä, kokivat naiset ne myös uhkaksi itselleen. Sukulaismiehet pyrkivät usein saamaan naisten omaisuutta käyttöönsä vetoamalla näiden heikkoon kykyyn hallita omaisuutta. Porvarisnaiset kuitenkin puolustautuivat tällaisissa tilanteissa voimakkaasti ja hakivat turvaa porvariyhteisöä edustaneelta raadilta. He osasivat vedota asemaansa yhteisön jäseninä ja saivat yleensä raadin ja porvariyhteisön tuen. Aviomiehen kuoltua porvarisnaisen oli päätettävä, jatkoiko hän miehensä liiketoimintaa vai hankkiko hän elantonsa jollain muulla tavalla. Monet lesket järjestelivät taloudellisia asioitaan heti miehensä kuoltua ja jäivät sitten elämään esimerkiksi kaupunkitalonsa, maatilojensa ja pääomansa turvin. Osa naisista jatkoi yrittäjyyttä pienimuotoisesti esimerkiksi lainaamalla rahaa korkoa vastaan tai panemalla olutta. Muutamat johtavan porvariston naiset jatkoivat kuitenkin laajaa taloudellista toimintaa vuosikausia. Heidän menestyksensä osoittaa, että he olivat saaneet jo kotonaan perusteellisen koulutuksen porvarisammattiin. He olivat myös toimineet miehensä kumppaneina yrityksen toiminnassa, joten heillä oli hyvät edellytykset itsenäiseen asioiden hoitamiseen. Saamansa koulutuksen turvin porvarisnaiset siirsivät osaamisensa myös lapsilleen.

The Determined Burgher Women: their Active Participation within the Turku Business Community between 1623–1670

The aim of this dissertation is to broaden our understanding of the role of burgher women in the urban community of Turku in the seventeenth century by close study. During this period of time they took an active role in deciding about their family interests. By doing so, they carried on a tradition that had started already in the Middle Ages and in which the role of the merchant wives highlighted. Despite their role in economic activities, they should not only be seen as individuals that are separated from their families and burgher community, but an important part of these institutions. Therefore their acts should not be separated from the backgrounds of their time in the burgher community.

The women of the leading merchant families attended town courts in all marital statuses, as unmarried daughters, wives and widows, the most active of them more than a hundred times during their lives. Compared to the studies written about other towns in the Baltic Sea area, the unmarried merchant daughters took an emphasized role in attending the town courts in cases concerning their economic situation. Their acts were fully accepted when they were not crossing the accepted boundaries of the community, which they also tried to do when they felt, that the town council did not make decisions that favored them.

The fact that widowed burgher women were competent tells us that even the burgher wives were considered as capable to take care of their family businesses. Their husbands merely dominated as their spokesmen when they were alive. The head of the household was often a man and he had the responsibility to supervise and to lead his family and servants. As widows women were allowed to govern their own fortunes according to the law. This included a responsibility to govern the fortunes of their children.

There were only 30 to 40 families in Turku at a time that can be considered as members of the leading burghers. By the late seventeenth century these families had formed a large vertical network of families through marriages. This network based on the burgher women that transferred their fortunes to 8 new entrepreneurs. Though the family bonds were important, women could look upon their relatives as a threat to their fortunes. Male relatives could try to use their financial capital to improve their own economic situation. In this situation the burgher women could seek protection from the town council that represented them as members of the burgher community of Turku. Women pleaded skilfully to the council and normally gained the support of both the council and the community. A burgher woman had to decide after the death of her husband whether she would continue the family business or gain her livelihood by other means. Many burgher women inherited their husband’s debts after the funeral of their husband and gave up the business. They started a new life living in their town house or estate near to Turku. They could earn some income for example by lending money or brewing and selling beer. Some of these women did continue their family businesses for years, even a decade. This reveals to us that they had been trained in the business already at their homes and in their involvement with their husbands businesses. They had a good opportunity to act independently and they transferred their skills to their children