On the effect of molecular structure and composition on the photofragmentation of biomolecules
Levola, Helena (2016-06-10)
On the effect of molecular structure and composition on the photofragmentation of biomolecules
Levola, Helena
(10.06.2016)
Turun yliopisto Annales Universitatis Turkuensis A I 538
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6460-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6460-4
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Biomolekyylien ja säteilyn välisten vuorovaikutusprosessien tutkiminen on olennaista sekä säteilybiologialle että molekyylifysiikalle. Säteilybiologia tarkastelee säteilyn molekyyliin aiheuttamia vaurioita, kun taas molekyylifysiikka hyödyntää näitä tutkimuksia saadakseen tietoa molekyylin fysikaalisista perusominaisuuksista ja vuorovaikutusprosessien kvanttimekaanisista tapahtumaketjuista.
Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin, miten pieni muutos biomolekyylin rakenteessa tai koostumuksessa muuttaa molekyylin tapaa reagoida ionisoivaan säteilyyn. Tutkimuskohteiksi valittiin kahdeksan erilaista biomolekyyliä: nukleosidit uridiini, 5-metyyliuridiini ja tymidiini; aminohapot alaniini, kysteiini ja seriini; ja kaksi halogenoitua etikkahappoa, kloori- ja bromietikkahapot. Ionisoivan säteilyn vaikutusta näihin molekyyleihin tarkasteltiin molekyylitasolla tutkimalla näytemolekyylejä kaasufaasissa. Näytemolekyylit ionisoitiin VUV:n tai pehmeän röntgensäteilyn alueen synkrotronisäteilyllä, ja ionisaation jälkeistä molekyylin hajoamista tutkittiin ionien massaspektroskopialla ja ioni–ioni–elektroni-koinsidenssispektroskopialla.
Kolmen nukleosidin vertailu paljasti, että yhden funktionaalisen ryhmän lisääminen tai poistaminen voi vaikuttaa paitsi siihen, mitkä sidokset molekyylissä katkeavat, myös siihen mihin muodostuneista hajoamistuotteista ionisaation tuottama sähköinen varaus jää. Aminohappojen ja halogenoitujen etikkahappojen tutkimukset puolestaan osoittivat, että pelkkä substituution vaihtaminen voi merkittävästi muuttaa molekyylin hajoamisen astetta. Tämä väitöskirjatutkimus myös osoittaa, että säteilyn aiheuttamaa molekyylin hajoamista voidaan hallita paitsi muuttamalla molekyylin kohdistuvan energian määrää, myös valitsemalla sopiva substituutio.
Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin, miten pieni muutos biomolekyylin rakenteessa tai koostumuksessa muuttaa molekyylin tapaa reagoida ionisoivaan säteilyyn. Tutkimuskohteiksi valittiin kahdeksan erilaista biomolekyyliä: nukleosidit uridiini, 5-metyyliuridiini ja tymidiini; aminohapot alaniini, kysteiini ja seriini; ja kaksi halogenoitua etikkahappoa, kloori- ja bromietikkahapot. Ionisoivan säteilyn vaikutusta näihin molekyyleihin tarkasteltiin molekyylitasolla tutkimalla näytemolekyylejä kaasufaasissa. Näytemolekyylit ionisoitiin VUV:n tai pehmeän röntgensäteilyn alueen synkrotronisäteilyllä, ja ionisaation jälkeistä molekyylin hajoamista tutkittiin ionien massaspektroskopialla ja ioni–ioni–elektroni-koinsidenssispektroskopialla.
Kolmen nukleosidin vertailu paljasti, että yhden funktionaalisen ryhmän lisääminen tai poistaminen voi vaikuttaa paitsi siihen, mitkä sidokset molekyylissä katkeavat, myös siihen mihin muodostuneista hajoamistuotteista ionisaation tuottama sähköinen varaus jää. Aminohappojen ja halogenoitujen etikkahappojen tutkimukset puolestaan osoittivat, että pelkkä substituution vaihtaminen voi merkittävästi muuttaa molekyylin hajoamisen astetta. Tämä väitöskirjatutkimus myös osoittaa, että säteilyn aiheuttamaa molekyylin hajoamista voidaan hallita paitsi muuttamalla molekyylin kohdistuvan energian määrää, myös valitsemalla sopiva substituutio.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2889]