‘I want to create my own space’. A time-geographic analysis of the lives of children and young people on the streets of Pelotas, Brazil
Gadd, Katri (2016-09-22)
‘I want to create my own space’. A time-geographic analysis of the lives of children and young people on the streets of Pelotas, Brazil
Gadd, Katri
(22.09.2016)
Turun yliopisto Annales Universitatis Turkuensis A II 323
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6576-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6576-2
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Lapset ja nuoret, jotka kuljeskelevat kaduilla työskennellen, pitäen hauskaa, rentoutuen viileissä varjoissa tai pikku rikoksia tehden, ovat enenevässä määrin näkyvä osa kaupunkien dynamiikkaa ympäri maailman. He ovat usein väärinymmärrettyjä, huolimatta tutkijoiden yrityksistä pienentää yleisen käsityksen ja koetun katutodellisuuden välistä kuilua tutkimalla useita katuelämän aspekteja, kuten katuelämäntapoja, kadulle muuton syitä, selviytymiskeinoja, katulasten identiteettiä ja toimijuutta. Väärinymmärrysten takia yhteiskunta tulkitsee tämän tästä väärin kadulla elävien lasten ja nuorten toimintaa ja heidät nähdään usein sosiaalisten epäkohtien, kuten rikollisuuden, huumeiden ja prostituution, ensisijaisina syinä.
Elementtejä, joista katuelämä muodostuu, ei voida kuitenkaan erottaa toisistaan, vaan ne tulisi pitää yhdessä katutodellisuutta analysoitaessa. Tällaisia elementtejä ovat muun muassa henkiset ja sosiaaliset elementit sekä niiden yhteydet fyysiseen kaupunkitilaan ja päinvastoin vain muutaman mainitakseni. Yhteiskuntatieteissä ei ole myöskään riittävästi huomioitu aspektien, kuten surun, ahdistuksen ja huonon itsetunnon tai muiden henkisesti kuormittavien tekijöiden, vaikutusta kadulla. Kaikilla näillä aspekteilla, inhimillisillä tai ei‐inhimillisillä, on erilainen merkitys eri yksilöille; aspektit tulkitaan eri tavoin, joka vaikuttaa siihen, miten elinolot koetaan.
Tässä väitöskirjassa tutkin kadulla elävien lasten ja nuorten elämää Pelotaksessa Etelä‐Brasiliassa käyttäen aika‐maantieteellistä metodologiaa, joka tarjoaa hyödyllisen näkökulman kadulla elävien lasten ja nuorten elämien tutkimiseen. Väitöskirjassani minulla on kolme konkreettista tutkimuskysymystä: 1. Mitkä prosessit vaikuttavat moniulotteisiin verkostoihin, joihin kaduilla elävät lapset ja nuoret ovat kytkeytyneet? 2. Miten kyseisten lasten ja nuorten suhde katuympäristöön muodostuu suhteessa tilaan ja aikaan? 3. Mitkä prosessit ovat kadulla elävien lasten ja nuorten toimien taustalla? Tutkin 19 lasta ja nuorta ja heidän suhteitaan moniulotteiseen ympäristöön hyödyntäen monia perinteisiä metodeja, kuten havainnointia, haastattelua sekä ryhmäkeskusteluja. Käytin myös itse suunnittelemiani harjoituksia, kuten kävelykierroksia, ja analysoin lasten kirjoittamia runoja, ja sanoituksia sekä valokuvia, joita he ottivat. Olen erityisesti kiinnostunut henkisten, sosio‐kulttuuristen tilan ulottuvuuksien sekä fyysisen katuympäristön välisistä yhteyksistä. Tämän lisäksi havainnollistan miten kadulla elävät lapset ja nuoret aktiivisesti itse muokkaavat elämiään kadulla.
Tämä väitöskirja osoittaa katuelämän riippuvan monesta tekijästä ja muokkaan‐tuvan jatkuvasti muuttuvien kohtaamisten ja erkanemisten vaikutuksesta monimutkaisiksi verkostoiksi. Monet yhteenkietoutuneet prosessit muokkaavat näitä verkostoja yhdistäen eri aikoja ja tiloja. Menneisyyden perintö, kuten vanhentunut lainsäädäntö, maine tai se miten katulapset kuvataan mediassa tai fiktiossa, vaikuttavat kadulla elävien lasten ja nuorten verkostoihin. Tämän lisäksi lapset ja nuoret muovaavat itse verkostoja, joihin he ovat liitoksissa. Suuressa määrin samat prosessit ovat näiden lasten ja nuorten toiminnan taustalla; määrättyjä ympäristön elementtejä lähestytään fyysisesti tai mielikuvituksessa, jotta omien tavoitteiden saavuttaminen olisi mahdollista. Tavoitteet liittyvät usein tavalla tai toisella selviytymismahdollisuuksien kehittämiseen ja mahdollisuuteen elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Saavuttaakseen tavoitteensa kadulla elävät lapset ja nuoret muodostavat aika‐tilataskuja joko fyysisesti, sosiaalisesti tai kuvitellusti. Suhteet, jotka kadulla elävät lapset ja nuoret luovat ympäristönsä kanssa, ovat seurausta jatkuvasta vuoropuhelusta henkilön omien halujen ja toiveiden sekä koettujen mahdollisuuksien välillä. Myös aikaisemmat kokemukset sekä tulevaisuuden toiveet vaikuttavat tähän vuoropuheluun.
Elementtejä, joista katuelämä muodostuu, ei voida kuitenkaan erottaa toisistaan, vaan ne tulisi pitää yhdessä katutodellisuutta analysoitaessa. Tällaisia elementtejä ovat muun muassa henkiset ja sosiaaliset elementit sekä niiden yhteydet fyysiseen kaupunkitilaan ja päinvastoin vain muutaman mainitakseni. Yhteiskuntatieteissä ei ole myöskään riittävästi huomioitu aspektien, kuten surun, ahdistuksen ja huonon itsetunnon tai muiden henkisesti kuormittavien tekijöiden, vaikutusta kadulla. Kaikilla näillä aspekteilla, inhimillisillä tai ei‐inhimillisillä, on erilainen merkitys eri yksilöille; aspektit tulkitaan eri tavoin, joka vaikuttaa siihen, miten elinolot koetaan.
Tässä väitöskirjassa tutkin kadulla elävien lasten ja nuorten elämää Pelotaksessa Etelä‐Brasiliassa käyttäen aika‐maantieteellistä metodologiaa, joka tarjoaa hyödyllisen näkökulman kadulla elävien lasten ja nuorten elämien tutkimiseen. Väitöskirjassani minulla on kolme konkreettista tutkimuskysymystä: 1. Mitkä prosessit vaikuttavat moniulotteisiin verkostoihin, joihin kaduilla elävät lapset ja nuoret ovat kytkeytyneet? 2. Miten kyseisten lasten ja nuorten suhde katuympäristöön muodostuu suhteessa tilaan ja aikaan? 3. Mitkä prosessit ovat kadulla elävien lasten ja nuorten toimien taustalla? Tutkin 19 lasta ja nuorta ja heidän suhteitaan moniulotteiseen ympäristöön hyödyntäen monia perinteisiä metodeja, kuten havainnointia, haastattelua sekä ryhmäkeskusteluja. Käytin myös itse suunnittelemiani harjoituksia, kuten kävelykierroksia, ja analysoin lasten kirjoittamia runoja, ja sanoituksia sekä valokuvia, joita he ottivat. Olen erityisesti kiinnostunut henkisten, sosio‐kulttuuristen tilan ulottuvuuksien sekä fyysisen katuympäristön välisistä yhteyksistä. Tämän lisäksi havainnollistan miten kadulla elävät lapset ja nuoret aktiivisesti itse muokkaavat elämiään kadulla.
Tämä väitöskirja osoittaa katuelämän riippuvan monesta tekijästä ja muokkaan‐tuvan jatkuvasti muuttuvien kohtaamisten ja erkanemisten vaikutuksesta monimutkaisiksi verkostoiksi. Monet yhteenkietoutuneet prosessit muokkaavat näitä verkostoja yhdistäen eri aikoja ja tiloja. Menneisyyden perintö, kuten vanhentunut lainsäädäntö, maine tai se miten katulapset kuvataan mediassa tai fiktiossa, vaikuttavat kadulla elävien lasten ja nuorten verkostoihin. Tämän lisäksi lapset ja nuoret muovaavat itse verkostoja, joihin he ovat liitoksissa. Suuressa määrin samat prosessit ovat näiden lasten ja nuorten toiminnan taustalla; määrättyjä ympäristön elementtejä lähestytään fyysisesti tai mielikuvituksessa, jotta omien tavoitteiden saavuttaminen olisi mahdollista. Tavoitteet liittyvät usein tavalla tai toisella selviytymismahdollisuuksien kehittämiseen ja mahdollisuuteen elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Saavuttaakseen tavoitteensa kadulla elävät lapset ja nuoret muodostavat aika‐tilataskuja joko fyysisesti, sosiaalisesti tai kuvitellusti. Suhteet, jotka kadulla elävät lapset ja nuoret luovat ympäristönsä kanssa, ovat seurausta jatkuvasta vuoropuhelusta henkilön omien halujen ja toiveiden sekä koettujen mahdollisuuksien välillä. Myös aikaisemmat kokemukset sekä tulevaisuuden toiveet vaikuttavat tähän vuoropuheluun.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2889]