Organisaation itseyttä rakentamassa – Identiteettityön muodot viikkopalavereissa
Odda, Karoliina (2016-09-19)
Organisaation itseyttä rakentamassa – Identiteettityön muodot viikkopalavereissa
Odda, Karoliina
(19.09.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto. Turun kauppakorkeakoulu
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Organisaatioidentiteetti voidaan määritellä jäsenten jakamaksi käsitykseksi omasta itseydestä ja erityislaatuisuudesta. Sen voidaan katsoa olevan vastaus kysymykseen ’Keitä me olemme?’ Käsityksen omasta itsestä on tutkimuksissa havaittu vaikuttavan esimerkiksi organisaatioiden strategiseen muutokseen ja jäsenten sitoutumiseen. Niinpä organisaatioidentiteetin tutkimuksella voidaankin lisätä kokonaisvaltaista ymmärrystämme organisaatioiden käyttäytymisestä ja päätöksenteosta. Organisaatioiden jäsenet jatkuvasti myös rakentavat ja uudistavat käsitystään omasta organisaatiostaan, jotta se vastaisi paremmin jatkuvasti muuttuvaa toimintaympäristöä. Tätä prosessia tehdään identiteettityön avulla. Identiteettityötä on kuitenkin toistaiseksi tutkittu melko vähän organisaatioiden arkipäiväisen vuorovaikutuksen kontekstissa, ja tässä tutkimuksessa tavoitteena onkin selvittää, minkälaisten identiteettityön muotojen avulla jäsenet rakentavat, ylläpitävät ja muokkaavat identiteettiään organisaation arkisessa vuorovaikutuksessa.
Tutkimus toteutettiin osallisena havainnointina, jossa havainnoin ja videoin oman työyhteisöni viikkopalavereja seitsemän viikon ajan. Samalla tein myös kenttämuistiinpanoja viikkopalavereista sekä muusta työyhteisöni arkipäiväisestä vuorovaikutuksesta. Havainnoinnin jälkeen litteroin aineiston ja analysoin sitä laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tunnistin jäsenten puheesta myös erilaisia retorisia keinoja sekä narratiiveja. Kiinnostuksen kohteenani siis oli, kuinka usein identiteetin eri sisältöteemat esiintyvät jäsenten puheessa ja minkälaisilla keinoilla puhujat yrittävät vakuuttaa muut omasta identiteetin tulkinnastaan. Tunnistin viikkopalaverien vuorovaikutuksesta viisi jäsenten usein käyttämää identiteettityön muotoa: jännite tiimin tekojen ja esimiehen sanojen välillä, retoriset keinot kuten vertailu, myötäily, huumori ja korostetut identiteettiväitteet, ristiriitaiset tai kilpailevat identiteettiväitteet, identiteettiväitteet tulevaisuuden toivotusta identiteetistä sekä väittelylliset jännitteet.
Tutkimuksessa havaitsin, että vaikka viikkopalavereissa esiintyikin identiteettiä muokkaamaan pyrkiviä jännitteitä, suuri osa arkipäiväisestä identiteettityöstä pyrki itse asiassa ylläpitämään tai vahvistamaan nykyistä jaettua tulkintaa hyväksytystä itseydestä. Näin tehtiin muun muassa korostamalla identiteetin positiivisia ominaisuuksia sekä vertaamalla itseä niihin toimijoihin, keistä haluttiin erottautua parempana toimijana. Näkökulma oli kuitenkin tulevaisuudessa, eli identiteettityön avulla pyrittiin luomaan yhteinen visio toivotusta tulevaisuuden identiteetistä. Viikkopalaverit valikoituivat tutkimuksen kontekstiksi, sillä havaitsin, että jäsenet eivät kokeneet viikkopalavereita hyödylliseksi ajankäytöksi. Kuitenkin viikkopalaverit paljastuivat rikkaaksi identiteettityön foorumiksi, joka varmasti ansaitsee lisää huomiota organisaatioidentiteetin ja identiteettityön tutkimuksessa.
Tutkimus toteutettiin osallisena havainnointina, jossa havainnoin ja videoin oman työyhteisöni viikkopalavereja seitsemän viikon ajan. Samalla tein myös kenttämuistiinpanoja viikkopalavereista sekä muusta työyhteisöni arkipäiväisestä vuorovaikutuksesta. Havainnoinnin jälkeen litteroin aineiston ja analysoin sitä laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tunnistin jäsenten puheesta myös erilaisia retorisia keinoja sekä narratiiveja. Kiinnostuksen kohteenani siis oli, kuinka usein identiteetin eri sisältöteemat esiintyvät jäsenten puheessa ja minkälaisilla keinoilla puhujat yrittävät vakuuttaa muut omasta identiteetin tulkinnastaan. Tunnistin viikkopalaverien vuorovaikutuksesta viisi jäsenten usein käyttämää identiteettityön muotoa: jännite tiimin tekojen ja esimiehen sanojen välillä, retoriset keinot kuten vertailu, myötäily, huumori ja korostetut identiteettiväitteet, ristiriitaiset tai kilpailevat identiteettiväitteet, identiteettiväitteet tulevaisuuden toivotusta identiteetistä sekä väittelylliset jännitteet.
Tutkimuksessa havaitsin, että vaikka viikkopalavereissa esiintyikin identiteettiä muokkaamaan pyrkiviä jännitteitä, suuri osa arkipäiväisestä identiteettityöstä pyrki itse asiassa ylläpitämään tai vahvistamaan nykyistä jaettua tulkintaa hyväksytystä itseydestä. Näin tehtiin muun muassa korostamalla identiteetin positiivisia ominaisuuksia sekä vertaamalla itseä niihin toimijoihin, keistä haluttiin erottautua parempana toimijana. Näkökulma oli kuitenkin tulevaisuudessa, eli identiteettityön avulla pyrittiin luomaan yhteinen visio toivotusta tulevaisuuden identiteetistä. Viikkopalaverit valikoituivat tutkimuksen kontekstiksi, sillä havaitsin, että jäsenet eivät kokeneet viikkopalavereita hyödylliseksi ajankäytöksi. Kuitenkin viikkopalaverit paljastuivat rikkaaksi identiteettityön foorumiksi, joka varmasti ansaitsee lisää huomiota organisaatioidentiteetin ja identiteettityön tutkimuksessa.