Skeletaaliankkurit oikomishoidossa
Vuoristo, Teemu (2016-09-21)
Skeletaaliankkurit oikomishoidossa
Vuoristo, Teemu
(21.09.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on oikomishoidossa käytettävien skeletaalisten ankkurien esitteleminen yhtenä vaihtoehtona purentavirheiden hoidossa. Tutkielman tarkoituksena on käydä läpi skeletaalisiin ankkureihin kuuluvien minilevyjen sekä miniruuvien käyttöindikaatioita, hoidon suunnittelua, hoitoon vaikuttavia tekijöitä, mahdollisia komplikaatioita sekä hoidon etenemistä.
Skeletaalisten ankkurien käyttö oikomishoidossa on suhteellisen uusi hoitomuoto, jota todennäköisesti hyödynnetään enemmän lähivuosina. Skeletaaliankkurit ovat helpottaneet oikomishoitoa tapauksissa, joissa perinteisiä ankkurointimenetelmiä ei voida käyttää. Leukojen luustolliseen kehitykseen puuttuminen oikeassa kehitysvaiheessa saattaa ehkäistä laajempien ja kustannuksiltaan suurempien kirurgisten korjausleikkauksien tarpeen potilaalla vanhemmalla iällä. Skeletaaliankkurit ovat muuttaneet lähestymistapaa erilaisten orofasiaalisten epämuodostumien ja purentavirheiden hoidossa.
Tutkielmassa käydään läpi aiheeseen liittyen julkaistua kirjallisuutta. Vaikka luustollisia ankkureita käytettiin ensimmäisen kerran oikomiseen vuonna 1945, ensimmäiset tieteelliset julkaisut aiheesta ovat vuodelta 2008, mikä kuvastaa kuinka uusi hoitomuoto on kyseessä. Tutkielmassa on vedetty yhteen eri tutkimuksissa tehtyjä johtopäätöksiä ja päätelmiä.
Skeletaalisten ankkurien käyttö oikomishoidossa on suhteellisen uusi hoitomuoto, jota todennäköisesti hyödynnetään enemmän lähivuosina. Skeletaaliankkurit ovat helpottaneet oikomishoitoa tapauksissa, joissa perinteisiä ankkurointimenetelmiä ei voida käyttää. Leukojen luustolliseen kehitykseen puuttuminen oikeassa kehitysvaiheessa saattaa ehkäistä laajempien ja kustannuksiltaan suurempien kirurgisten korjausleikkauksien tarpeen potilaalla vanhemmalla iällä. Skeletaaliankkurit ovat muuttaneet lähestymistapaa erilaisten orofasiaalisten epämuodostumien ja purentavirheiden hoidossa.
Tutkielmassa käydään läpi aiheeseen liittyen julkaistua kirjallisuutta. Vaikka luustollisia ankkureita käytettiin ensimmäisen kerran oikomiseen vuonna 1945, ensimmäiset tieteelliset julkaisut aiheesta ovat vuodelta 2008, mikä kuvastaa kuinka uusi hoitomuoto on kyseessä. Tutkielmassa on vedetty yhteen eri tutkimuksissa tehtyjä johtopäätöksiä ja päätelmiä.