Henkilöstön kehittämisen hyvät käytännöt ja niiden levittäminen työorganisaatiossa. Tapaustutkimus Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa.
Kivinen, Miika (2016-10-05)
Henkilöstön kehittämisen hyvät käytännöt ja niiden levittäminen työorganisaatiossa. Tapaustutkimus Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa.
Kivinen, Miika
(05.10.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tässä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella toteutetussa tapaustutkimuksessa oli tarkoituksena selvittää, miten henkilöstön kehittämisen hyviä käytäntöjä tunnistetaan, levitetään, juurrutetaan ja jalostetaan. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä keskiössä ovat hyvät käytännöt ja henkilöstön kehittäminen, joiden yläkäsitteenä toimii oppiva organisaatio. Keskityin teoriassa kuitenkin ennen kaikkea hyviin käytäntöihin ja henkilöstön kehittämiseen.
Haastattelin työtäni varten THL:n johtoryhmiä ryhmähaastatteluin. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluita. Analysoin aineistoin teemoittelemalla ja toin esiin tutkimuksen tulokset.
Tutkimusta taustoittavien kysymysten vastauksien perusteella voidaan sanoa, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen henkilöstön kehittämisen tilan olevan pääosin hyvällä mallilla ja suunta tulevaan vaikuttaa myös hyvältä. Muutamissa vastauksissa tuotiin kuitenkin esiin esimiesten vastuun raskautta, jota lisäsivät muutokset ja kiire.
Keskeisin tutkimustulos oli se, että systemaattisuuden puute, koskien hyviä käytäntöjä, heijastui kaikkiin vaiheisiin, niin tunnistamiseen, levittämiseen, juurruttamiseen kuin jalostamiseen. Tämän kaltaista toimintaa kyllä harrastettiin, mutta sitä ei voi pitää järjestelmällisenä toimintana. Tällöin hyviä käytäntöjä ei juurikaan tunnisteta, eikä levittäminenkään ole aktiivista. Hyviin käytäntöihin liittyvän tiedon puutteen ja kiireen voi nähdä olevan keskeisiä tekijöitä siinä, että hyvien käytäntöjen esiin nostaminen ja jakaminen eivät ole muodostuneet systemaattisiksi.
Johtopäätökset tutkimuksen tuloksista ovat muun muassa seuraavia: esimiehille, jotka kokevat alaistensa kehittämisen raskaana, on saatava tukea, näin tuetaan myös hyvien käytäntöjen jakamista organisaatiossa. Hyvien käytäntöjen esiin nostamiseen ja levittämiseen voitaisiin soveltaa esimerkiksi Hyvien käytäntöjen dialogia ja tukea samassa tarkoituksessa horisontaalisia verkostoja ja tiimejä, jolloin toiminta olisi systemaattisempaa.
Haastattelin työtäni varten THL:n johtoryhmiä ryhmähaastatteluin. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluita. Analysoin aineistoin teemoittelemalla ja toin esiin tutkimuksen tulokset.
Tutkimusta taustoittavien kysymysten vastauksien perusteella voidaan sanoa, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen henkilöstön kehittämisen tilan olevan pääosin hyvällä mallilla ja suunta tulevaan vaikuttaa myös hyvältä. Muutamissa vastauksissa tuotiin kuitenkin esiin esimiesten vastuun raskautta, jota lisäsivät muutokset ja kiire.
Keskeisin tutkimustulos oli se, että systemaattisuuden puute, koskien hyviä käytäntöjä, heijastui kaikkiin vaiheisiin, niin tunnistamiseen, levittämiseen, juurruttamiseen kuin jalostamiseen. Tämän kaltaista toimintaa kyllä harrastettiin, mutta sitä ei voi pitää järjestelmällisenä toimintana. Tällöin hyviä käytäntöjä ei juurikaan tunnisteta, eikä levittäminenkään ole aktiivista. Hyviin käytäntöihin liittyvän tiedon puutteen ja kiireen voi nähdä olevan keskeisiä tekijöitä siinä, että hyvien käytäntöjen esiin nostaminen ja jakaminen eivät ole muodostuneet systemaattisiksi.
Johtopäätökset tutkimuksen tuloksista ovat muun muassa seuraavia: esimiehille, jotka kokevat alaistensa kehittämisen raskaana, on saatava tukea, näin tuetaan myös hyvien käytäntöjen jakamista organisaatiossa. Hyvien käytäntöjen esiin nostamiseen ja levittämiseen voitaisiin soveltaa esimerkiksi Hyvien käytäntöjen dialogia ja tukea samassa tarkoituksessa horisontaalisia verkostoja ja tiimejä, jolloin toiminta olisi systemaattisempaa.