Fosfolipidien korkean erotuskyvyn nestekromatografia
Tuomikoski, Pasi Olavi (2016-10-10)
Fosfolipidien korkean erotuskyvyn nestekromatografia
Tuomikoski, Pasi Olavi
(10.10.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Fosfolipidit ovat kaikkien solujen ja soluelinten kalvojen osia, joilla on paitsi rakenteellisia, niin myös fysiologisia tehtäviä. Ne muun muassa säätelevät solujen toimintaa, osallistuvat lipoproteiinien rakenneosana rasva-aineenvaihduntaan ja toimivat esimerkiksi kudoshormonien synteesin lähtöaineina. Erilaisten fosfolipidiluokkien erotus ja niiden molekyylirakenteiden tutkiminen voivat lisätä tietoa esimerkiksi erilaisista lipidivälitteisistä sairauksista.
Kudoksista ja kudosnesteistä on eristettävissä useita fosfolipidiluokkia, jotka eroavat rakenteellisesti toisistaan fosforihappoon sitoutuneen poolisen pääryhmän osalta. Yleisiä kudoksissa esiintyviä glyserofosfolipidejä ovat fosfatidyylikoliini, fosfatidyyli-etanoliamiini, fosfatidyyli-inositoli ja fosfatidyyliseriini. Eläinsoluissa yleinen sfingomyeliini sisältää koliinilla substituoidun fosforihapon ja sfingolipideille tyypillisen sfingoidirakenteen.
Fosfolipidien analytiikassa hyödynnetään yleisesti nestekromatografisia erotusmenetelmiä, joista sekä korkean, että erittäin korkean erotuskyvyn nestekromatografia mahdollistavat eri fosfolipidiluokkien nopean erotuksen. Nestekromatografian lajilla voidaan vaikuttaa erotuksen tyyppiin. Normaalifaasikromatografiaan ja hydrofiiliseen vuorovaikutuskromatografiaan perustuvilla menetelmillä fosfolipidit voidaan erottaa toisistaan poolisen pääryhmän mukaan. Käänteisfaasikromatografialla erotus tapahtuu glyserolirunkoon sitoutuneiden rasvahappojen mukaan.
Kokeellisessa osassa kehitettiin kaksi erittäin korkean erotuskyvyn nestekromatografiaan perustuvaa fosfolipidien erotusmenetelmää, joissa näytteet tunnistettiin joko haihduttavaa valonsirontadetektoria ja massaspektrometriä käyttäen. Massaspektrometrimenetelmää hyödynnettiin ihmisen kylomikronien fosfolipidikoostumuksen analysoinnissa. Tutkimuksessa selvitettiin kahden eri ikäluokan aterianjälkeisten kylomikronien fosfolipidikoostumusta kahdessa aikapisteessä.
Kylomikroneista havaittiin ja saatiin erotettua toisistaan viisi fosfolipidiluokkaa. Luokkien sisäisiä molekyylipainojakeita havaittiin yhteensä 103, ja niiden suhteelliset osuudet eri tutkimusryhmissä ja aikapisteissä selvitettiin. Kylomikronien fosfolipidi-koostumuksessa havaittiin vaihtelua sekä ikäryhmien, että eri aikapisteiden välillä.
Asiasanat:
Kudoksista ja kudosnesteistä on eristettävissä useita fosfolipidiluokkia, jotka eroavat rakenteellisesti toisistaan fosforihappoon sitoutuneen poolisen pääryhmän osalta. Yleisiä kudoksissa esiintyviä glyserofosfolipidejä ovat fosfatidyylikoliini, fosfatidyyli-etanoliamiini, fosfatidyyli-inositoli ja fosfatidyyliseriini. Eläinsoluissa yleinen sfingomyeliini sisältää koliinilla substituoidun fosforihapon ja sfingolipideille tyypillisen sfingoidirakenteen.
Fosfolipidien analytiikassa hyödynnetään yleisesti nestekromatografisia erotusmenetelmiä, joista sekä korkean, että erittäin korkean erotuskyvyn nestekromatografia mahdollistavat eri fosfolipidiluokkien nopean erotuksen. Nestekromatografian lajilla voidaan vaikuttaa erotuksen tyyppiin. Normaalifaasikromatografiaan ja hydrofiiliseen vuorovaikutuskromatografiaan perustuvilla menetelmillä fosfolipidit voidaan erottaa toisistaan poolisen pääryhmän mukaan. Käänteisfaasikromatografialla erotus tapahtuu glyserolirunkoon sitoutuneiden rasvahappojen mukaan.
Kokeellisessa osassa kehitettiin kaksi erittäin korkean erotuskyvyn nestekromatografiaan perustuvaa fosfolipidien erotusmenetelmää, joissa näytteet tunnistettiin joko haihduttavaa valonsirontadetektoria ja massaspektrometriä käyttäen. Massaspektrometrimenetelmää hyödynnettiin ihmisen kylomikronien fosfolipidikoostumuksen analysoinnissa. Tutkimuksessa selvitettiin kahden eri ikäluokan aterianjälkeisten kylomikronien fosfolipidikoostumusta kahdessa aikapisteessä.
Kylomikroneista havaittiin ja saatiin erotettua toisistaan viisi fosfolipidiluokkaa. Luokkien sisäisiä molekyylipainojakeita havaittiin yhteensä 103, ja niiden suhteelliset osuudet eri tutkimusryhmissä ja aikapisteissä selvitettiin. Kylomikronien fosfolipidi-koostumuksessa havaittiin vaihtelua sekä ikäryhmien, että eri aikapisteiden välillä.
Asiasanat: