KOULUNKÄYNTIAVUSTAJIEN AMMATTIKUNNAN MUOTOUTUMINEN – 1970-luvulta nykypäivään
Reino, Erika (2016-10-10)
KOULUNKÄYNTIAVUSTAJIEN AMMATTIKUNNAN MUOTOUTUMINEN – 1970-luvulta nykypäivään
Reino, Erika
(10.10.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimukseni tavoitteena on tarkastella Suomessa koulunkäyntiavustajien ammattikun-nan syntyä ja varhaisvaiheita sekä ammattiryhmän muotoutumista keskeisiltä vaiheiltaan 1970-luvulta nykypäivään. Tutkimukseni sijoittuu kasvatuksen historiantutkimuksen lähestymistapaan ja lähihistorian alueelle. Lähdeaineistonani ovat opetusalan am-mattilehtien kirjoitukset, opetus- ja kasvatusalan kirjallisuus, valtiopäiväasiakirjat ja viralliset tilastot. Lisäksi olen haastatellut aiheen asiantuntijoita.
Tutkimuksen lähtökohtana on vammaispolitiikan ja hyvinvointivaltion muotoutuminen sekä vammaisuuskäsityksiin liittyvä ideologinen muutos voimistuen 1960-luvulta alkaen. Peruskouluun siirtyminen 1970-luvulla loi tarpeen koulunkäyntiavustajien työlle. Alkuvaiheissaan koulunkäyntiavustajia toimi invaliidihuoltolain perusteella ja koulu-toimen palkkaamana. Vuodesta 1978 mahdollistui rutiiniluonteiseen työhön tarkoitettuja kouluavustajien palkkaaminen työllistämistoimenpiteenä. Käytännössä työtehtävät sekoittuivat ja ammattikunta leimautui osin toissijaiseksi työvoimareserviksi.
Koulunkäyntiavustajat otettiin peruskoululakiin 1983. Heidän tarpeensa kasvoi kehitys-vammaisten harjaantumisopetuksen siirtyessä peruskouluun 1985, syvästi kehitysvam-maisten osalta muutos tapahtui 1997. Koulunkäyntiavustajien lukumääränsä on kasvanut voimakkaasti koko ammattikunnan olemassaolon ajan. KT Kuntatyönantajien mukaan koulunkäyntiavustajien määrä oli vuonna 2014 noin 10 200.
Koulunkäyntiavustajien koulutus alkoi muutaman päivän pituisena työllisyyskurssina 1978. Alan ammattitutkinnon suorittaminen opetushallituksen hyväksymien tutkinnon perusteiden mukaan on toteutunut ammatillisena aikuiskoulutuksena vuodesta 1995. Koulunkäyntiavustajat ovat vakiinnuttaneet olemassaolonsa Suomen kouluissa, mutta heidän asemansa on vielä keskeneräinen ja jäsentymätön. Heidät tunnustetaan heikosti koululainsäädännössä, samoin ammatilliset pätevyysvaatimukset ovat yhä täsmentämät-tä.
Tutkimuksen lähtökohtana on vammaispolitiikan ja hyvinvointivaltion muotoutuminen sekä vammaisuuskäsityksiin liittyvä ideologinen muutos voimistuen 1960-luvulta alkaen. Peruskouluun siirtyminen 1970-luvulla loi tarpeen koulunkäyntiavustajien työlle. Alkuvaiheissaan koulunkäyntiavustajia toimi invaliidihuoltolain perusteella ja koulu-toimen palkkaamana. Vuodesta 1978 mahdollistui rutiiniluonteiseen työhön tarkoitettuja kouluavustajien palkkaaminen työllistämistoimenpiteenä. Käytännössä työtehtävät sekoittuivat ja ammattikunta leimautui osin toissijaiseksi työvoimareserviksi.
Koulunkäyntiavustajat otettiin peruskoululakiin 1983. Heidän tarpeensa kasvoi kehitys-vammaisten harjaantumisopetuksen siirtyessä peruskouluun 1985, syvästi kehitysvam-maisten osalta muutos tapahtui 1997. Koulunkäyntiavustajien lukumääränsä on kasvanut voimakkaasti koko ammattikunnan olemassaolon ajan. KT Kuntatyönantajien mukaan koulunkäyntiavustajien määrä oli vuonna 2014 noin 10 200.
Koulunkäyntiavustajien koulutus alkoi muutaman päivän pituisena työllisyyskurssina 1978. Alan ammattitutkinnon suorittaminen opetushallituksen hyväksymien tutkinnon perusteiden mukaan on toteutunut ammatillisena aikuiskoulutuksena vuodesta 1995. Koulunkäyntiavustajat ovat vakiinnuttaneet olemassaolonsa Suomen kouluissa, mutta heidän asemansa on vielä keskeneräinen ja jäsentymätön. Heidät tunnustetaan heikosti koululainsäädännössä, samoin ammatilliset pätevyysvaatimukset ovat yhä täsmentämät-tä.