"Toivola tulee pakanain kirjaan" – luterilainen vapaaseurakuntaliikehdintä Marttilan seudun yhteisöissä 1920–1930 -luvuilla

Abstract

TURUN YLIOPISTO Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos

TAMMISTO, OSSI: "Toivola tulee pakanain kirjaan" – luterilainen vapaaseurakuntaliikehdintä Marttilan seudun yhteisöissä 1920–1930 -luvuilla

Pro gradu -tutkielma, 119 s. Kulttuurihistoria Huhtikuu 2015 -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Tutkielman aiheena on luterilainen uskonnollinen separatismi Varsinais-Suomen Marttilassa ja sen lähiseudulla 1920–1930 -luvuilla. Tutkielman tarkoituksena on tutustua evankelisen herätysliikkeen piiristä erkaantuneen itsenäiset luterilaiset kirkot muodostaneeseen liikkeeseen paikallistasolla ja selvittää, mitkä seikat vaikuttivat tällaisen liikehdinnän käynnistymiseen tutkimusalueella. Lisäksi tutkielmassa verrataan näitä syitä ja niiden seurauksia muihin vastaaviin yhteisöihin muualla Suomessa sekä tarkastellaan, millä tavoin tällainen pieni uskonnollinen yhteisö käytännön tasolla järjesti toimintansa paikallistasolla. Tutkittavana yhteisönä on 1900-luvun alkupuolen evankelisen herätysliikkeen kannattajakunta Varsinais-Suomen Marttilassa ja sen lähiseudulla. Erityisen tarkastelun kohteena on se osa liikkeen jäsenistöstä, joka muodosti 1920-luvulla itsenäisen seurakunnan. Kyseinen seurakunta oli muodostamassa Suomen vapaata evankelis-luterilaista seurakuntaliittoa. Seurakunnan vaiheita tutkitaan 1930-luvun loppuun saakka, samalla tarkastellen liikkeen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisälle jääneen pääuoman tilannetta alueella. 1920-luvulla luterilaista oppitunnustusta korostaneen evankelisen herätysliikkeen piiriin levisi ajatus itsenäisen, valtiosta riippumattoman luterilaisen kirkon perustamisesta. Tämä ajatus juonsi juurensa osin evankelisen herätysliikkeen ja tunnustuksellisuuden kiistanalaisesta asemasta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä, osin myös ulkomaisista esikuvista erityisesti Saksasta ja Yhdysvalloista. Luterilainen vapaakirkkoaate ei saanut kovinkaan suurta kannatusta, osin herätysliikkeen johdon asetuttua sitä vastustamaan, mutta siihen liittyi kuitenkin useita satoja ympäri Suomea, jotka muodostivat itsenäisiä seurakuntia. Tutkielma on mikrohistoriallinen, sillä sen tarkoituksena on paikallisen tason kautta tehdä päätelmiä paitsi tutkimuksen kohteena olevasta ryhmittymästä yleisesti myös löytää jonkinlaisia yleisiä lainalaisuuksia uskonnollisen yhteisön muotoutumisesta. Lähdemateriaalista merkittävän osan muodostaa eri aikoina koottu muistitieto sekä erilaiset lehtiaineistot. Myös omaelämäkerrallista materiaalia on ollut käytettävissä. Tutkielmassa selville saatujen tulosten perusteella paikallisilla konflikteilla herätysliikkeen ja papiston välillä oli merkittävä rooli yhteisön syntymiselle. Kuitenkaan näitä syitä ei nähty ainoastaan paikallisina, vaan eronneet itse perustelivat eroamistaan kirkon huonoksi kokemallaan tilalla. Koska yksi kritiikin kohteista oli se, että papisto saattoi opettaa luterilaisen tunnustuksen vastaisesti oli tämän syyn toteaminen paikallistasolla luonnollisesti hyvinkin mahdollista. Niinpä aina ei ole mahdollista erottaa toisistaan yleisiä ja paikallisia syitä. Myös Heikki Ylikankaan teoria kehittyvien syrjäkylien ja herätysliikkeitten kannatuksen välisestä yhteydestä näyttää soveltuvan myös tutkimani kaltaisiin yhteisöihin. Mielenkiintoinen havainto oli myös osan muuta yhteisöä voimakas vieraannuttaminen suhteessa itsenäiseen seurakuntaan huolimatta samasta teologisesta pohjasta. Asiasanat: historia, mikrohistoria, luterilaisuus, evankelinen liike, tunnustuksellisuus, kirkosta eroaminen, Varsinais-Suomi, Marttila, Koski Tl, Tarvasjoki, Karinainen