Sanojen jaksollisuudesta
Sahla, Esa (2016-10-20)
Sanojen jaksollisuudesta
Sahla, Esa
(20.10.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tämä tutkielma kuuluu sanojen kombinatoriikan alaan ja se käsittelee sanojen jaksollisuutta, joka on sanojen kombinatoriikassa erittäin keskeinen käsite. Jaksollisuudella tarkoitetaan sanassa toistuvaa rakennetta, jota käsitellään yleensä globaalina ominaisuutena, mutta esiintyy tässä työssä myös paikallisena ominaisuutena. Eräät vanhimmista sanoja koskevista tuloksista käsittelevät juuri jaksollisuutta.
Tutkielma sisältää aiheittain joitakin tärkeimpiä jaksollisuuteen liittyviä tuloksia ja aihepiirejä. Tutkielmassa näytetään, että tutkittavan sanan jaksojen joukko ei ole sidonnainen käsiteltävän aakkoston kokoon. Tämä mahdollistaa jaksollisuustarkastelujen tekemisen pienissä aakkostoissa, esimerkiksi yleisesti käytettävässä binääriaakkostossa. Suuri osa työstä käsittelee sanojen globaalien ja paikallisten jaksojen yhteyden osoittamista, sekä tämän yhteyden seurauksia. Lisäksi tutkielmassa esitetään ratkaisu niin sanotulle Duvalin ongelmalle, joka käsittelee mahdollisimman vähän jaksollisuutta omaavia äärellisiä sanoja. Lopuksi tarkastellaan erityistä sanojen tekijöihinjakoa, niin sanottua Weinbaumin faktorisaatiota, jossa käsiteltävät sanat eivät ole aidosti jaksollisia.
Tutkielma sisältää aiheittain joitakin tärkeimpiä jaksollisuuteen liittyviä tuloksia ja aihepiirejä. Tutkielmassa näytetään, että tutkittavan sanan jaksojen joukko ei ole sidonnainen käsiteltävän aakkoston kokoon. Tämä mahdollistaa jaksollisuustarkastelujen tekemisen pienissä aakkostoissa, esimerkiksi yleisesti käytettävässä binääriaakkostossa. Suuri osa työstä käsittelee sanojen globaalien ja paikallisten jaksojen yhteyden osoittamista, sekä tämän yhteyden seurauksia. Lisäksi tutkielmassa esitetään ratkaisu niin sanotulle Duvalin ongelmalle, joka käsittelee mahdollisimman vähän jaksollisuutta omaavia äärellisiä sanoja. Lopuksi tarkastellaan erityistä sanojen tekijöihinjakoa, niin sanottua Weinbaumin faktorisaatiota, jossa käsiteltävät sanat eivät ole aidosti jaksollisia.