”Ku ei suomalaisetkaa oo mittää oikee vanhusrakkaita” – Turun kaupungin järjestämä kotihoito vanhusasiakkaiden ja omaisten kokemana
Ensiö, Mikko (2016-11-01)
”Ku ei suomalaisetkaa oo mittää oikee vanhusrakkaita” – Turun kaupungin järjestämä kotihoito vanhusasiakkaiden ja omaisten kokemana
Ensiö, Mikko
(01.11.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimukseni tarkastelee Turun kaupungin järjestämää kotihoitoa sen vanhusasiakkaiden sekä heidän omaistensa kokemana. Tutkimuksessani kysyn, mitä kotihoitoa saavat vanhukset ajattelevat kotihoidosta. Heidän kokemustensa avulla pyrin selvittämään, mikä kotihoidossa on hyvää ja mikä huonoa sekä sitä, onko vanhuksilla tarpeita tai puutteita.
Lähestyn aihetta etnografisesti, ja tutkimusmenetelminäni käytän haastatteluja ja teemakirjoituksia. Haastattelen kotihoidon asiakkaita ja kotihoidon asiakkaiden omaisia. Lisäksi aineistonani on teemakirjoituspyynnöillä saamiani kirjoituksia kotihoidon asiakkailta ja heidän omaisilta. Tutkin aineistoa kulttuurianalyyttisesti ja pyrin ymmärtämään ihmisten kotihoitoon liittämiä merkityksiä. Käsittelen aineistoa teemoittelemalla ja hermeneuttisesti analysoimalla.
Tutkimukseni perusteella hoitokäyntejä leimasivat hoitajien vaihtuvuus ja kiireys. Omaisten apu osana hoitosuhteita osoittautui merkittäväksi. Kommunikointi hoitohenkilökunnan ja omaisten välillä oli kuitenkin puutteellista. Osa vanhuksista kärsi myös yksinäisyyden kokemuksista. Aineiston mukaan pääsy laitoshoitoon saattoi olla vaikeaa tilanteessa, jossa kotihoito ei ollut asiakkaalle hoitomuotona enää riittävä.
Lähestyn aihetta etnografisesti, ja tutkimusmenetelminäni käytän haastatteluja ja teemakirjoituksia. Haastattelen kotihoidon asiakkaita ja kotihoidon asiakkaiden omaisia. Lisäksi aineistonani on teemakirjoituspyynnöillä saamiani kirjoituksia kotihoidon asiakkailta ja heidän omaisilta. Tutkin aineistoa kulttuurianalyyttisesti ja pyrin ymmärtämään ihmisten kotihoitoon liittämiä merkityksiä. Käsittelen aineistoa teemoittelemalla ja hermeneuttisesti analysoimalla.
Tutkimukseni perusteella hoitokäyntejä leimasivat hoitajien vaihtuvuus ja kiireys. Omaisten apu osana hoitosuhteita osoittautui merkittäväksi. Kommunikointi hoitohenkilökunnan ja omaisten välillä oli kuitenkin puutteellista. Osa vanhuksista kärsi myös yksinäisyyden kokemuksista. Aineiston mukaan pääsy laitoshoitoon saattoi olla vaikeaa tilanteessa, jossa kotihoito ei ollut asiakkaalle hoitomuotona enää riittävä.