Onko säännöllisiä suhdannevaihteluja? Taajuusnäkökulma

Abstract

Talouskasvu ei ole tasaista, vaan se vuorottelee erilaisten nopeampien ja taas hitaampien tai negatiivisten kasvukausien välillä. Näitä vuorottelevia liikkeitä kutsutaan yleensä suhdannevaihteluiksi. Kokonaisen suhdannesyklin pituuden on tavanomaisesti mielletty olevan keskimäärin 4-5 vuotta tietyissä rajoissa vaihdellen, mutta viime vuosien talouskehitys kuitenkin asettaa tämän käsityksen vaihtelujen luonteesta kyseenalaiseksi: finanssikriisistä alkaneesta laskukaudesta on kehittynyt hyvin pitkäkestoinen, jopa pysyvä hitaan kasvun kausi ympäri maailmaa, eikä totutun kaltaista toipumista ole havaittu. Tämän tutkielman tarkoituksena onkin selvittää, kuinka hyvin tavanomainen suhdannekierto oikeastaan kuvastaa talouden vaihtelujen luonnetta eri maissa, ja kuinka se on mahdollisesti muuttunut eri aikakausina.

Tutkimuksessa analysoidaan 24 maan kokonaistuotannon kasvunopeuksia ns. taajuusalueen menetelmin, spektrianalyysiä ja aallokkeita hyödyntäen. Spektrianalyysin avulla aikasarjan vaihtelu voidaan hajottaa eri aallonpituuksiin ja nähdä helposti, mitkä niistä ovat sarjan vaihtelujen selittämisessä tärkeitä ja mille taajuusalueille vaihtelu keskittyy: hallitseeko sarjaa kenties enemmän toistuvat, sykliset vaihtelut ja kuinka pitkiä ne ovat, vai ovatko ne esimerkiksi pysyvämpiluontoisia kasvuvaihteluja. Käytetty aineisto kattaa vuosittaiset kasvunopeudet 1800-luvulta vuoteen 2010 ja spektritiheyksiä vertaillaan ajalta ennen ensimmäistä ja jälkeen toisen maailmansodan. Suomen osalta maan kasvunopeuksia tutkitaan vielä aallokehajotelmana kuukausiaineistolla, 70-luvun puolivälistä vuoteen 2016. Aallokkeiden avulla voidaan aikasarjan taajuuksien merkitystä tutkia aikalokaalisti, eli kuinka eri taajuuskomponentit mahdollisesti voimistuvat tai heikkenevät ajan kuluessa, mikä ei spektrianalyysissä ole vastaavalla tavalla mahdollista.

Tutkimuksen keskeinen tulos on, että talouden vaihtelujen luonne on toisen maailmansodan jälkeen muuttunut verrattuna aiempaan ja tärkeimmät kasvunopeuksien aallonpituudet ovat oikeastaan tavanomaista suhdannekiertoa pidempiä lähes jokaisen tutkitun maan kohdalla. Talouden ylä- ja alamäet ovat siis muuttuneet pitkäkestoisemmiksi ja usean maan kohdalla voidaan oikeastaan puhua jopa pysyväluontoisesta hidastumisesta. Näistä seuraavat hyvinvointitappiot ovat perinteisesti miellettyjä suhdannevaihteluja merkittävämpiä ja myös haaste tavanomaiselle suhdanteiden tasaamiseen suunnatulle stabilisaatiopolitiikalle.