AORTTABIOLÄPPÄLEIKKAUKSEN JÄLKEINEN AIVOHALVAUKSEN ILMAANTUVUUS JA KUOLLEISUUS
Vaarala, Emmi; Väänänen, Emilia (2016-11-02)
AORTTABIOLÄPPÄLEIKKAUKSEN JÄLKEINEN AIVOHALVAUKSEN ILMAANTUVUUS JA KUOLLEISUUS
Vaarala, Emmi
Väänänen, Emilia
(02.11.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Oireita aiheuttavan tai merkittävän aorttaläpän ahtauman ja vuodon tärkein hoitomuoto on aorttaläppäleikkaus, jossa viallinen läppä korvataan biologisella tai mekaanisella läppäproteesilla. Biologinen läppäproteesi asennetaan yleensä lähes kaikille kirurgisesti hoidettaville yli 65-vuotiaille potilaille, eikä leikkauksen jälkeen ole tarvetta elinikäiseen antikoagulaatiohoitoon. Lyhyen ajan komplikaatio- ja kuolleisuusmäärät leikkauksen jälkeen ovat verraten pieniä, mutta pidemmällä seuranta-ajalla ilmaantuvista komplikaatioista, erityisesti aivohalvauksesta, tiedetään vähemmän.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää aorttabioläppäleikattujen potilaiden leikkauksenjälkeistä aivohalvauksen ilmaantuvuutta ja kuolleisuutta. Aineistona on Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2003–2013 aorttaläpän ahtauman, vuodon tai kombinoidun aorttaläppävian vuoksi tehdyt aorttaläpän bioproteesileikkaukset. Potilasaineisto koostui 248 potilaasta, ja mediaaniseuranta-aika oli 3,8 vuotta. Potilastietojärjestelmästä ja tilastokeskuksesta kerättiin tiedot potilaan sukupuolesta, iästä, perussairauksista ja leikkausta edeltävästä logistisesta EuroSCORE-arvosta. Lisäksi selvitettiin aivohalvauksen ilmaantuvuus bioproteesileikkauksen jälkeen ja aivohalvauksen saaneilta potilailta leikkauksesta aivohalvaukseen kulunut aika. Aivohalvauksen ilmaantuvuutta ja kuolleisuutta selvitettiin elinaika-analyysin avulla.
Aivohalvauksen ilmaantuvuus yhden, kolmen ja viiden vuoden seurannassa oli 5,4 %, 9 % ja 12,2 %. Potilaat, joiden CHA2DS2VASc-pisteet olivat >=4, saivat merkittävästi enemmän aivohalvauksia seuranta-aikana. Aivohalvauksen ilmaantuvuus sataa henkilövuotta kohden lisääntyi, mitä enemmän CHA2DS2VASc-pisteitä kertyi. Kuolleisuus oli vastaavina seuranta-aikoina 7,3 %, 14 % ja 20,1 %. Aivohalvaus oli kuolinsyynä 8 %:lla potilaista.
Aorttabioläppäleikatut potilaat ovat aivohalvauksen suhteen korkean riskin potilasjoukko. Todennäköisesti suuri osa aivohalvauksista selittyy oireettomalla eteisvärinällä. Usein sairaalassa todetun eteisvärinän ajatellaan olevan väliaikainen, minkä vuoksi pysyvää antikoagulaatiohoitoa ei yleensä aloiteta. Pysyvää antikoagulaatiohoitoa tai vaihtoehtoisesti eteiskorvakkeen kirurgista sulkua tulisi pohtia suhteellisen korkean aivohalvausriskin vähentämiseksi.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää aorttabioläppäleikattujen potilaiden leikkauksenjälkeistä aivohalvauksen ilmaantuvuutta ja kuolleisuutta. Aineistona on Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2003–2013 aorttaläpän ahtauman, vuodon tai kombinoidun aorttaläppävian vuoksi tehdyt aorttaläpän bioproteesileikkaukset. Potilasaineisto koostui 248 potilaasta, ja mediaaniseuranta-aika oli 3,8 vuotta. Potilastietojärjestelmästä ja tilastokeskuksesta kerättiin tiedot potilaan sukupuolesta, iästä, perussairauksista ja leikkausta edeltävästä logistisesta EuroSCORE-arvosta. Lisäksi selvitettiin aivohalvauksen ilmaantuvuus bioproteesileikkauksen jälkeen ja aivohalvauksen saaneilta potilailta leikkauksesta aivohalvaukseen kulunut aika. Aivohalvauksen ilmaantuvuutta ja kuolleisuutta selvitettiin elinaika-analyysin avulla.
Aivohalvauksen ilmaantuvuus yhden, kolmen ja viiden vuoden seurannassa oli 5,4 %, 9 % ja 12,2 %. Potilaat, joiden CHA2DS2VASc-pisteet olivat >=4, saivat merkittävästi enemmän aivohalvauksia seuranta-aikana. Aivohalvauksen ilmaantuvuus sataa henkilövuotta kohden lisääntyi, mitä enemmän CHA2DS2VASc-pisteitä kertyi. Kuolleisuus oli vastaavina seuranta-aikoina 7,3 %, 14 % ja 20,1 %. Aivohalvaus oli kuolinsyynä 8 %:lla potilaista.
Aorttabioläppäleikatut potilaat ovat aivohalvauksen suhteen korkean riskin potilasjoukko. Todennäköisesti suuri osa aivohalvauksista selittyy oireettomalla eteisvärinällä. Usein sairaalassa todetun eteisvärinän ajatellaan olevan väliaikainen, minkä vuoksi pysyvää antikoagulaatiohoitoa ei yleensä aloiteta. Pysyvää antikoagulaatiohoitoa tai vaihtoehtoisesti eteiskorvakkeen kirurgista sulkua tulisi pohtia suhteellisen korkean aivohalvausriskin vähentämiseksi.