Myndighetskommunikation på två språk – pensionstexter på svenska och finska i Finland och Sverige i ett systemisk-funktionellt perspektiv

Abstract

Väitöskirjassa tutkitaan Suomessa ja Ruotsissa julkaistuja, eläkkeistä kertovia ruotsin- ja suomenkielisiä viranomaistekstejä vertailevasta näkökulmasta. Tutkittu aineisto koostuu eläkkeistä kertovista tiedottavista verkkoteksteistä, jotka on julkaissut Suomen Kansaneläkelaitös eli Kela (ruots. Folkpensionsanstalten eli FPA) ja Ruotsin Eläkevirasto (ruots. Pensionsmyndigheten). Aineisto koostuu neljästä ryhmästä: suomalaisista, suomenruotsalaisista, ruotsalaisista ja ruotsinsuomalaisista teksteistä, jotka on kerätty vuonna 2012. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia yhtäläisyyksiä ja eroja tutkittujen tekstien välillä on ja pohtia, millaisilla tekijöillä eroja ja yhtäläisyyksiä voidaan selittää.

Pääasiallisena tutkimusmenetelmänä on systeemis-funktionaalisen lingvistiikkaan perustuva tekstianalyysi. Tekstien leksikaalis-kieliopillisia piirteitä ja niiden välisiä eroja tutkitaan sekä määrällisesti että laadullisesti. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan joitakin tekstien ei-kielellisiä piirteitä, mm. tekstien laajuutta ja graafista ulkoasua. Väitöskirjassa perehdytään myös tekstien keskeisiin konteksteihin. Sitä, miten tutkittu aineisto on tuotettu, kartoitetaan em. viranomaisille suunnatulla kyselytutkimuksella.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Suomessa ja Ruotsissa julkaistut tekstit edustavat samantyyppisiä rekistereitä, jotka ovat sidoksissa kahteen eri kulttuurikontekstiin. Tutkittujen kielten erilaiset viralliset asemat vaikuttavat tekstien ei-kielellisiin piirteisiin. Suomalaiset ja suomenruotsalaiset tekstit ovat laajuudeltaan ja sisällöltään pääosin toisiaan vastaavia. Ruotsalaiset tekstit ovat hyvin kattavia ja ruotsinsuomalaiset tekstit puolestaan varsin lyhyitä. Sekä suomenruotsalaiset ja ruotsinsuomalaiset tekstit ovat käännöksiä. Tekstien välillä on myös erilaisia kielellisiä eroja. Suomessa julkaistuissa teksteissä viranomaisen auktoriteettia tuodaan selvästi esiin erilaisin leksikaalis-kieliopillisin keinoin, mutta Ruotsissa julkaistuissa teksteissä sitä häivytetään. Suomessa julkaistuissa teksteissä luodaan myös useammin lukijalle passiivista vastaanottajan roolia. Tulokset tukevat käsitystä siitä, että virkakieli on epämuodollistunut voimakkaammin Ruotsissa kuin Suomessa. Myös suomalaisissa ja suomenruotsalaisissa teksteissä on kuitenkin osin siirrytty kohti epämuodollisempaa kieltä, mikä tulee ilmi mm. siinä, että lukijaa puhutellaan johdonmukaisesti yksikön toisen persoonan muodoilla.

The study focuses on comparative analyses of institutional texts on pensions published in Swedish and Finnish in Finland and Swedish and Finnish in Sweden. The data consists of texts that have been published online by pension authorities, the Finnish social security institution Kansaneläkelaitos (Swedish: Folkpensionsanstalten) and the Swedish pensions agency Pensionsmyndigheten (Finnish: Eläkevirasto). The data consists of four groups of texts: Finnish, Finland-Swedish, Swedish and Sweden-Finnish texts from 2012. The aim of the study is to examine the similarities and differences between the texts and to discuss different factors that can explain the differences and similarities.

The main research method is text analysis based on systemic-functional linguistics. Lexicogrammatical features in the texts and differences between them are studied both quantitatively and qualitatively. In addition, the study focuses on some non-linguistic features, such as the extent and graphic design of the texts. The different contexts of the texts are also examined. The production of the analyzed data is studied with a survey.

The results of the study show that the texts published in Finland and Sweden represent two similar registers that belong to two different cultural contexts. The official statuses of the languages in question affect the non-linguistic features of the texts. The Finnish and Finland-Swedish texts are similar in extent and content. The Swedish texts are extensive, but the Sweden-Finnish texts are significantly shorter. Both the Finland-Swedish and the Sweden-Finnish texts are translations. Furthermore, there are several linguistic differences between the texts. In the Finnish and Finland-Swedish texts, the authority of the institution paying out pensions is explicitly expressed with several lexicogrammatical features, whereas in the Swedish and Sweden-Finnish texts it is played down. The Finnish and Finland-Swedish texts also construe the reader of the text as a passive receiver more often than the texts published in Sweden. The results support the notion that the language used by the public authorities has become substantially more informal in Sweden than in Finland. However, there seems to be a shift towards a more informal language even in the texts published in Finland. For example, the direct address of the reader with a second person singular is consistently used even in the Finnish and Finland-Swedish texts.