Luokanopettajien käsityksiä kielitietoisesta opetuksesta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää suomalaisten luokanopettajien käsityksiä eri kieli- ja kulttuuritaustaisten oppilaiden opetuksesta. Tutkimuskysymyksen ”Millaisia käsityksiä luokanopettajilla on kielitietoisesta opetuksesta?” avulla tarkastellaan opettajien ajatuksia suomen kielen ja S2-oppilaan oman kielen käytöstä tunneilla sekä perusteluja ajatusten taustalla. Uudet PISA-tulokset viittaavat siihen, että maahanmuuton lisääntymisen myötä maahanmuuttajataustaisten ja kantasuomalaisten oppilaiden koulusuoriutumisessa on alkanut ilmetä eroja. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulumenestys ei ole toivotulla tasolla, ja Suomen koulu on eriarvoistumassa oppimistulosten suhteen. Tämän vuoksi opetuksessa olisi hyvä alkaa huomioida oppilaiden erilaiset kulttuuritaustat. Tutkimuksessa keskitytään kielitietoiseen opetukseen, jota voidaan pitää keinona tarttua maahanmuuttajataustaisten oppilaiden heikkoon koulumenestykseen.

Tutkimukseen valikoitui 58 vastaajan tutkimusjoukko. Tutkimus tehtiin osana laajempaa tutkimusta, jossa aineistonkeruumenetelmänä oli sekä kvantitatiiviset että kvalitatiiviset osat sisältävä kyselylomake. Tämän tutkimuksen aineistona toimi yksi laadullisen aineiston avoimista kysymyksistä. Aineiston analysointi ei suoraan noudattanut mitään analysointimenetelmää, vaikka siinä oli piirteitä fenomenografiasta sekä aineistolähtöisestä sisällönanalyysistä. Vastausten pohjalta tutkittavat opettajat jaoteltiin erilaisiin kasvattajaryhmiin.

Aineistosta oli eroteltavissa kolme selkeää pääryhmää: suomalaiseen yhteiskuntaan sulauttajat, oman äidinkielen kannattajat sekä näiden väliin sijoittuva suomen kieleen pyrkijöiden ryhmä. Sulauttajien mukaan oppitunneilla tuli melko ehdottomasti puhua vain suomea, ja oppilaan oman kielen käytölle ei nähty syytä. Sulauttajat perustelivat vastauksiaan suomen kielen nopealla oppimisella sekä suomalaiseen yhteiskuntaan sulautumisella. Osa sulauttajista ilmaisi huolensa oman kielen käytön sallimisen aiheuttamista kiusaamistilanteista. Lisäksi ehdotettiin, että opetuksen tulisi olla suomenkielistä, mutta koulupäivään liittyvät muut hetket, kuten koulupäivän lopettaminen, voisivat olla monikielisiä. Suomen kieleen pyrkijät eivät olleet ehdottomia suomen kielen käyttämisestä opetuksessa. Vastauksissa toistui pyrkimys suomenkieliseen opetukseen, mutta myös perusteluja oman kielen käyttämiselle sekä tilanteita, jolloin suomen kielen käytöstä voidaan poiketa, tuotiin esiin. Näitä olivat esimerkiksi ymmärretyksi tuleminen, suomen kielen oppimisen alkutaival sekä tehtävien ratkominen yhdessä toisen samaa kieltä puhuvan kanssa. Oman äidinkielen kannattajat ajattelivat oppilaan oppivan paremmin, tulevan paremmin ymmärretyksi sekä jaksavan paremmin koulussa saadessaan käyttää omaa äidinkieltään oppimisen tukena. Kannattajat perustelivat vastauksiaan opeteltavan asian ymmärtämisellä, kommunikoinnilla, koko luokan kielitietoisuudella sekä kielten kunnioituksella ja arvostuksella. Tutkimuksen tulosten perusteella opettajat vaikuttavat käsittävän kielitietoisen opetuksen melko suppeasti. Tulokset herättävät miettimään, millaista kieli- ja kulttuuritietoista opetusta Suomen kouluissa annetaan, ja kuinka monessa koulussa opetus on uuden opetussuunnitelman perusteiden tavoitteiden mukaista.