Oman puheen monitorointitaidot tyypillisesti kehittyneillä 4- ja 6-vuotiailla lapsilla

Abstract

Oman puheen monitoroinnin kehityksestä tiedetään vielä vähän. Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää, miten tyypillisesti kehittyneet 4- ja 6-vuotiaat lapset monitoroivat omaa puhettaan. Oman puheen monitorointi on kognitiivista toimintaa, joka mahdollistaa virheiden havaitsemisen omasta puheesta ja havaittujen virheiden korjaamisen. Tyypillisen monitoroinnin kehityksen tunteminen on tärkeää, jotta voidaan erottaa ja löytää siinä esiintyvät mahdolliset vaikeudet.

Tutkielmaa varten on laadittu oman puheen monitorointia mittaava tehtäväsarja, jossa lapset toistavat kuulemansa epäsanan ja sen jälkeen arvioivat, oliko heidän tuottamansa sanan samanlainen vai erilainen kuin malli. Oman tehtäväsarjan laadintaan päädyttiin, koska Suomessa ei ole saatavilla oman puheen monitorointia mittaavaa testiä.

Tutkimuksessa selvitettiin tyypillisesti kehittyneiden 4-vuotiaiden (n=10) ja 6-vuotiaiden (n=10) oman puheen monitoroinnin taitoja epäsanantoistotehtävän avulla. Tutkimukseen osallistui myös kaksi 8-vuotiasta, jotta saatiin selville testien kattoefekti ja orientoivasti taitojen kehittyminen tähän ikään saakka. Lisäksi selvitettiin tutkittavien fonologisia taitoja ja kuuloerottelun taitoja, koska haluttiin selvittää oman puheen monitoroinnin yhteyttä fonologisiin taitoihin ja kuuloerottelutaitoihin. Ryhmien suoriutumista kaikissa testeissä verrattiin t-testillä. Iän vaikutusta suoriutumiseen selvitettiin käyttäen ANOVA-testiä. Äänteellisen kehityksen yhteyttä monitorointitaitoihin tutkittiin vertaamalla äännevirheisten ja muiden lasten suoriutumista. Lopuksi selvitettiin, onko oman puheen monitoroinnin taitojen, fonologisten taitojen ja kuuloerottelun taitojen välillä yhteyttä (Pearsonin korrelaatiotesti).

Tutkimuksessa havaittiin, että 6-vuotiaat monitoroivat puhettaan merkitsevästi paremmin kuin 4-vuotiaat (p<.01). He myös tekivät vähemmän virheitä epäsanantoistotehtävässä (p<.001). Tekemistään virheistä 4-vuotiaat kuitenkin havaitsivat hieman suuremman osan kuin 6-vuotiaat (p<.05). 4- vuotiaiden kuuloerottelutaidot ja fonologiset taidot olivat heikommat kuin 6-vuotiaiden taidot (p<.05). Lapsella oleva äännevirhe vaikutti lapsen suoriutumiseen oman puheen monitorointitehtävässä (p<.001), epäsanatoistotehtävässä (p<.001) ja fonologiatestissä (p<.05). Lasten suoriutuminen kuuloerottelutehtävässä ei kuitenkaan eronnut äännevirheisten ja muiden lasten välillä.

Tutkimus osoitti, että lasten oman puheen monitorointitaidot kehittyvät 8-vuotiaaksi saakka. Oman puheen monitorointitaito on yhteydessä fonologisiin taitoihin ja kuuloerottelutaitoihin, mutta kuuloerottelutaitojen ja fonologisten taitojen välillä ei havaittu yhteyttä. Käytetty oman puheen monitoroinnin testi erotteli hyvin eri ikäryhmät ja fonologisilta taidoiltaan erilaiset lapset.