Ajankuvaa jazzin rytmeissä, Ernst Křenekin Jonny alkaa soittaa -oopperan vastaanotto Suomessa

Abstract

Analysoin tutkimuksessani sitä, mitä suomalaislehdissä kirjoitettin itävaltalaissäveltäjä Ernst Křenekin oopperasta Jonny alkaa soittaa (Jonny spielt auf), jota esitettiin Suomessa vuosina 1928–1929. Erityisesti keskityn siihen, millaista ajankuvaa ooppera suomalaisten mukaan edusti ja mitä oopperan nimikkohahmon, afroamerikkalaisviulisti Jonnyn koettiin edustavan. Tutkin sitä, miten ooppera toisaaltaan vastasi siihen, millaiseksi suomalaiset mielsivät modernin elämän 1920-luvulla ja miten se toisaaltaan rakensi kuvaa nykyajasta. Teoreettisesti tutkimukseni perustuu reseptioanalyysiin ja kontekstualisointiin tutkimusmetodina. Tutkin sitä, miten oopperateos merkityksellistyi suomalaisyleisön sille antamissa merkityksissä ja merkityksellistämisen vuoropuhelussa.

Ooppera ammensi ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä eurooppalaisesta kokemusmaailmasta, johon yhdistettiin koneellistuneet suurkaupungit ja jazzmusiikki. Saksassa oopperan syntyyn vaikuttivat viihteelliset revyyteatterit sekä rajoittunut, osittain idealisoitu käsitys amerikkalaisesta populaarikulttuurista ja afroamerikkalaisista. Suomeen käsitys jazzista ja nykyaikaisesta kaupunkikulttuurista puolestaan tuli Saksan kautta, mikä leimasi 1920-luvun käsityksiä nykyajasta. Oopperan vastaanottoon vaikutti sen saama huomio lehdissä, joissa sitä ylistettiin aikansa uudenaikaisimmaksi, mikä rakensi odotuksia sitä kohtaan erityislaatuisena spektaakkelina, joka poikkesi kaikesta aiemmin oopperassa nähdystä.

Oopperan koettiin puhuttelevan sensaationälkäistä yleisöä, joka oli tottunut esimerkiksi ulkomaisten elokuvien tarjoamiin yllätyksellisiin elämyksiin ja kuvavirtoihin. Oopperan nykyaikaisten elementtien, kuten elokuvallisuuden, junan ja radion koettiin ilmentävän käsityksiä nykyaikaisesta kaupunkikulttuurista ja tuovan Suomeen kokemuksen kansainvälisestä modernista eurooppalaisuudesta. Teos paitsi kuvaasi suomalaisten mukaan nykyaikaa ja modernin suurkaupungin levotonta elämää myös vaikutti käsityksiin siitä, mitä nykyaika suomalaisille merkitsi.

Jonnyn hahmo koettiin oopperalavalla parodiseksi ilmaukseksi siitä, mitä ”neekerien” koettiin edustavan viihdekulttuurissa kuten jazzmusiikissa, ja sen koettiin satirisoivan ajankohtaista jazzinnostusta. Laulaja Toivo Loukon tulkinta roolista vastasi suomalaisten käsityksiä siitä, miten viihdyttäjän roolissa esiintyvän ”neekerin” odotettiin käyttäytyvän. Hahmon onnistuneisuus miellettiin säveltäjä Křenekin ja Loukon taituruuden osoitukseksi. Vaikka oopperan epäiltiin jäävän ohimeneväksi ilmiöksi, se vaikutti käsityksiin jazzista ja sen taiteellisesta potentiaalista, ja auttoi suomalaisia käsitteellistämään jazzia ilmiönä vielä 1930-luvullakin.