Avaruus ja maailma: Kantin näkemys avaruudesta mielestä riippuvana, maailmaa koskevan kokemuksen välttämättömänä ehtona eli maailman ymmärtämisen perustana
Vinnari, Piia (2017-01-18)
Avaruus ja maailma: Kantin näkemys avaruudesta mielestä riippuvana, maailmaa koskevan kokemuksen välttämättömänä ehtona eli maailman ymmärtämisen perustana
Vinnari, Piia
(18.01.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
”Avaruus ja maailma: Kantin näkemys avaruudesta mielestä riippuvana, maailmaa koskevan kokemuksen välttämättömänä ehtona eli maailman ymmärtämisen perustana” tarkastelee Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikissä esittämää, avaruutta koskevaa näkemystä lähtökohtana ja vastauksena kysymykseen siitä, miten maailmaa koskeva kokemuksemme muodostuu: miten olemme yhteydessä maailmaan ja miten voimme ylipäätään ymmärtää sitä.
Kantin näkemyksen keskeisenä ajatuksena on, että maailmaa koskeva kokemuksemme on sen yhteistyön tulos, miten ulkoiset oliot vaikuttavat meihin ja miten me, siis kognitiiviset kykymme, puolestaan vastaamme tähän vaikutukseen. Kantin mukaan kyse ei kuitenkaan ole siitä, että olisi jonkinlainen hierarkkinen jatkumo aistihavaintojen kaaoksesta ymmärryksen tuottamiin representaatioihin: sen sijaan hän painottaa, miten jo pelkässä aistihavainnossa on jäsentyneenä meille ymmärrettäviä, pienempiä ja suurempia kokonaisuuksia – ja ennen kaikkea, että maailma on meille yksi kokonaisuus. Tämän lähtökohtana on Kantin mukaan se, että maailmaa koskevassa kokemuksessa maailma antaa meille aistimukset mutta avaruus puolestaan mielemme ulkoisena aistina, siis ulkoisen käsittämiskykynä, aistimuksille sellaisen muodon, että ylipäätään kykenemme havaitsemaan ulkoisia olioita ja suuntautumaan niihin. Siten avaruus ei Kantin mukaan viime kädessä ole mitään maailmaa koskevan kokemuksemme ulkopuolella reaalisesti olemassa olevaa vaan kokemuksen muoto, jonka mielemme asettaa siihen mukaan. Mielenkiintoinen kysymys kuulukin, miksi Kant päätyy esittämään jotain tällaista.
Tutkielmassa käytetyt primaari- ja sekundaarilähteet ovat kirjoja ja artikkeleita. Primaarilähteistä keskeisimpiä ovat Kantin Puhtaan järjen kritiikki sekä hänen esikriittisen kautensa avaruuteen liittyvät kirjoitukset. Esitänkin, että erityisesti niihin vertaamalla ja siten Kantin Puhtaan järjen kritiikin avaruutta koskevaa näkemystä tarkastelemalla syntyy mielenkiintoinen näkökulma, jossa avaruus näyttäytyy keskeisenä elementtinä maailmassa olemisemme ja sen ymmärtämisemme kannalta: ennen kaikkea sen valossa voidaan ymmärtää, ettei maailma sellaisena kuin sen koemme suinkaan ole millään tavalla kokemuksestamme erillinen, jolloin myös skeptisismin langettama kuilu maailman ja sitä koskevien representaatioidemme välillä voi kadota. Lisäksi samalla voidaan hyvällä syyllä puhua myös varsinaisesta aistihavainnon arvonpalautuksesta.
Kantin näkemyksen keskeisenä ajatuksena on, että maailmaa koskeva kokemuksemme on sen yhteistyön tulos, miten ulkoiset oliot vaikuttavat meihin ja miten me, siis kognitiiviset kykymme, puolestaan vastaamme tähän vaikutukseen. Kantin mukaan kyse ei kuitenkaan ole siitä, että olisi jonkinlainen hierarkkinen jatkumo aistihavaintojen kaaoksesta ymmärryksen tuottamiin representaatioihin: sen sijaan hän painottaa, miten jo pelkässä aistihavainnossa on jäsentyneenä meille ymmärrettäviä, pienempiä ja suurempia kokonaisuuksia – ja ennen kaikkea, että maailma on meille yksi kokonaisuus. Tämän lähtökohtana on Kantin mukaan se, että maailmaa koskevassa kokemuksessa maailma antaa meille aistimukset mutta avaruus puolestaan mielemme ulkoisena aistina, siis ulkoisen käsittämiskykynä, aistimuksille sellaisen muodon, että ylipäätään kykenemme havaitsemaan ulkoisia olioita ja suuntautumaan niihin. Siten avaruus ei Kantin mukaan viime kädessä ole mitään maailmaa koskevan kokemuksemme ulkopuolella reaalisesti olemassa olevaa vaan kokemuksen muoto, jonka mielemme asettaa siihen mukaan. Mielenkiintoinen kysymys kuulukin, miksi Kant päätyy esittämään jotain tällaista.
Tutkielmassa käytetyt primaari- ja sekundaarilähteet ovat kirjoja ja artikkeleita. Primaarilähteistä keskeisimpiä ovat Kantin Puhtaan järjen kritiikki sekä hänen esikriittisen kautensa avaruuteen liittyvät kirjoitukset. Esitänkin, että erityisesti niihin vertaamalla ja siten Kantin Puhtaan järjen kritiikin avaruutta koskevaa näkemystä tarkastelemalla syntyy mielenkiintoinen näkökulma, jossa avaruus näyttäytyy keskeisenä elementtinä maailmassa olemisemme ja sen ymmärtämisemme kannalta: ennen kaikkea sen valossa voidaan ymmärtää, ettei maailma sellaisena kuin sen koemme suinkaan ole millään tavalla kokemuksestamme erillinen, jolloin myös skeptisismin langettama kuilu maailman ja sitä koskevien representaatioidemme välillä voi kadota. Lisäksi samalla voidaan hyvällä syyllä puhua myös varsinaisesta aistihavainnon arvonpalautuksesta.