Kultivoiva sosiaalisuus. Tutkimus yhdessäolon vaikutuksista suomalaisten kulttuurin kuluttamisen muotoihin.

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan henkilön sosiaalisuuden vaikutusta eri kulttuuritapahtumissa käymisen laajuuteen ja aktiivisuuteen Suomessa. Tunnetuimmissa kulttuurinsosiologisissa tutkimuksissa on tarkasteltu sosioekonomisia eroja kulttuurimaussa. Vastaavasti henkilön sosiaalisten suhteiden yhteyttä kulttuurimakuun on tutkittu niin sosiaalisen pääoman kuin sosiaalisten verkostojenkin kautta. Näissä näkökulmissa ei kuitenkaan ole kiinnitetty huomiota kulttuuritapahtumissa käymisen sattumanvaraiseen ja kontekstisidonnaiseen luonteeseen. Sosiaalisen pääomaan sisältyvät oletukset sosiaalisten suhteiden vastavuoroisuudesta ja luottamuksesta sekä sosiaalisten verkostojen alati muuttuva luonne johtavat siihen, että kyseiset käsitteet eivät välttämättä ole hyviä kulttuuritapahtumissa käymistä selittäviä tekijöitä. Tässä tutkimuksessa ehdotetaan parempana käsitteellisenä työkaluna sosiaalisuuden käsitettä, joka on sosiaalista pääomaa vapaampi sisällöllisistä rajoituksista, mutta sosiaalisia verkostoja pysyvämpi ilmiönä.

Tutkimuksessa haetaan vastauksia suomalaisten kulttuuritapahtumissa käymisen saamiin muotoihin sekä siihen, miten sosiaalinen kanssakäyminen selittää niitä. Tätä yhteyttä tutkitaan myös sosioekonomisten ja demografisten tekijöiden kautta. Aineistona tutkimuksessa käytetään Tilastokeskuksessa kerättyä Ajankäyttötutkimusta vuodelta 2009–2010. Aineiston kyselyhaastatteluosion avulla selvitetään, millaisia erilaisia profiileja aineistosta löytyy eri kulttuurimuotoihin osallistumisen ja käymisaktiivisuuden perusteella. Henkilön sosiaalisuutta sen sijaan tulkitaan oman kotitalouden ulkopuolisiin sosiaalisiin suhteisiin käytetyn ajan kautta. Analyysimenetelminä tutkimuksessa käytetään latenttien luokkien analyysiä sekä moniluokkaista logistista regressioanalyysiä.

Tutkimustuloksissa havaitaan, että suomalaiset voidaan jakaa viiteen luokkaan kulttuuritapahtumissa käymisen perusteella: passiivisiin kulttuuriharrastajiin, dissonantteihin kulttuuriharrastajiin, korkeakulttuurin harrastajiin, populaarikulttuurin harrastajiin ja ahnaisiin kulttuuriharrastajiin. Sosiaalisuuden osalta havaitaan, että kulttuuripassiiviset käyttävät keskimäärin vähemmän aikaa oman kotitalouden ulkopuolisiin sosiaalisiin suhteisiin, kun taas ahnaat kulttuuriharrastajat käyttävät keskimäärin enemmän, eikä tämä yhteys vaihtele taustamuuttujien kautta tarkasteltuna. Tuloksissa havaitaan myös, että sosiaalisuus kasvattaa todennäköisyyttä kuluttaa ylipäänsä kulttuuria. Tulosten perusteella kulttuuritapahtumissa käymisen tutkiminen henkilön sosiaalisuuden kautta on perusteltua ja jatkoa ajatellen on syytä kiinnittää huomiota elämäntyyleihin, kansallisiin ominaispiirteisiin ja eroihin sekä kulttuuripääoman ja sosiaalisuuden mittaamistapoihin.