Long-Term Gas Supply Contracts between EU Area Buyers and Third Country Producers in the Continental European Gas Market – A Changing Paradigm of Contract and Pricing Structure
Vasama, Panu (2017-02-13)
Long-Term Gas Supply Contracts between EU Area Buyers and Third Country Producers in the Continental European Gas Market – A Changing Paradigm of Contract and Pricing Structure
Vasama, Panu
(13.02.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
The thesis addresses long-term gas supply contracts between EU’s external producers and EU area gas buyers. The thesis is an outlook to the subject with following themes
Gas supply contracts executed in the European gas market are based on a specific type of contract structure. The structure has been used as a foundation for gas supply agreements in Europe for decades. The European gas market encompasses EU’s internal market. The contract structure includes a set of provisions which are utilized to facilitate expensive long-term investment in gas infrastructure. Consequently, by committing to the long-term agreement, the buyer guarantees the supply of gas for years to come. Whereas the seller, in this case, the producer of gas receives a long-term security for its gas sales. The state that often owns the stock of the producing gas company receives rent revenue from the depletion of its natural resources. Contract structure that fulfills this division of risk between the parties embodies so called take-or-pay provisions and the long-term nature of the agreements.
The agreements also contain a specific type of a price mechanism wherein the final sale price for each delivery is based on the location of the buyer and their geographical market area. Central pieces to the price mechanisms are oil-indexation and the role of the final destination of gas as a price setter. As a safety valve, the agreements contain price re-opener provisions that arm parties with the tools to open up the price mechanism for modification either in negotiations or as a last resort in arbitration.
In addition, it is typical for the agreements to contain territorial sale restriction or so called destination clauses. By including territorial sale restriction clauses in gas supply agreements, the producers have gained significant price advantage by restricting buyers to sell gas with profit to other locations thereby eventually hindering gas-to-gas competition in the European market. EU has strived to eliminate similar pricing and other contract provisions in gas supply agreements that hinder competition. With the dependence from EU’s external producers as main gas suppliers, EU still has to tolerate their pricing structures to certain extent.
The long-lived contract and pricing structure is currently under pressure for change. Supply and demand based gas hubs, already fully functional trading places in the United Kingdom and in the United States, are now also developing in Europe altering the price equilibrium of gas. LNG and shale gas are also impacting the price regime with rising supply figures.
The traditional mechanism based on oil-indexation has eventually become disadvantageous to the EU buyers leading to multiple long and strenuous legal disputes in the European market area wherein the price re-opener provisions have been used as a means to initiate dispute resolution proceedings. Tutkielmassa tarkastellaan pitkäkestoisia maakaasuun toimitussopimuksia EU:n ulkopuolisten maakaasun tuottajien sekä EU:n sisäisten kaasunjakelu ja -tukkuyhtiöiden välillä. Tutkielma on katsaus aiheeseen ja siihen liittyviin seuraaviin ajankohtaisiin teemoihin ja ongelmiin
Maakaasusopimukset perustuvat tietyntyyppiselle sopimuskonstruktiolle, jota on käytetty maakaasun toimitussopimusten pohjana jo usean vuosikymmenen ajan Euroopan maakaasumarkkinoilla, jotka käsittävät EU:n sisäiset markkinat. Sopimuksiin sisällytetään lähtökohtaisesti tietyntyyppisiä ehtoja, joilla pystytään turvaamaan pitkäkestoiset ja kalliit investoinnit maakaasuinfrastruktuuriin. Sitoutumalla pitkäkestoiseen sopimukseen ostaja turvaa maakaasun saannin vuosikymmeniksi eteenpäin. Myyjä eli tuottaja saa taas takuun tuottamansa maakaasun myynnistä ja näin valtio, joka yleensä omistaa tuottajan osakekannan kerää luonnonvaravuokraa ehtyvistä maakaasuvarannoistaan. Ehtoja, jotka toteuttavat tätä liiketoimintamallia ovat muun muassa niin sanotut ”ota tai maksa” ehdot sekä juuri vuosikymmenien pituiset sopimuskaudet ilman helppoa irtautumismahdollisuutta.
Lisäksi sopimuksille on tyypillistä, että maakaasun lopullinen hinta kulloisenkin toimituksen yhteydessä koko sopimuskauden ajan määräytyy Euroopan markkinoille tyypillisen hintamekanismin mukaan, johon keskinäisenä osana kuuluu hinnan öljyindeksointi ja maakaasuun toimitussijainnin vaikutus loppuhinnassa. Varaventtiilinä sopimukseen sisällytetään hinnanavausehto, johon perustuen sopimuksen osapuolet pystyvät avaamaan hintamekanismin muutoksia varten ensin neuvotteluissa ja tarvittaessa viime kädessä välimiesmenettelyssä.
Maakaasusopimuksiin on perinteisesti myös sisältynyt maakaasun edelleen myynnin määrätyille alueille kieltävä ehto. Näin ostaja ei ole kyennyt myymään ostamaansa maakaasua edelleen muille markkina-alueille Euroopan sisällä hyväksikäyttäen hintamekanismia, jossa kaasun hinta perustuu sen toimitussijaintiin. Ehtoa käyttäen myyjä on kyennyt estämään kaasun hintakilpailun ja hyötymään merkittävästi siitä, että kaasun yleinen markkinahinta on perustunut myyjän markkinoihin. EU on puuttunut kilpailuoikeudellisesti kilpailua rajoittaviin ehtoihin samalla kuitenkin joutuen sietämään tietyntyyppisiä sopimus- ja hintarakenteita sen ollessa riippuvainen ulkopuolisten tuottajien kaasusta.
Pitkään käytössä ollut sopimus- ja hinnoittelurakenne on parhaillaan muutoksen kourissa, kun Euroopassa kehittyvät jo Yhdysvalloista ja Yhdistyneistä Kansakunnista tutut tarjonnan ja kysynnän lakeihin perustuvat ”kaasuhubit”. LNG ja liuskekivikaasu muokkaavat markkinoita kaasun tarjonnan kasvaessa vaikuttaen kaasun yleiseen hintatasoon. Vanha öljyindeksointiin perustuva hintamekanismi on muodostunut epäedulliseksi ostajille johtaen useisiin riitaprosesseihin, joissa hinnanavausehdot ovat mahdollistaneet hintamekanismin muuttamisen.
Gas supply contracts executed in the European gas market are based on a specific type of contract structure. The structure has been used as a foundation for gas supply agreements in Europe for decades. The European gas market encompasses EU’s internal market. The contract structure includes a set of provisions which are utilized to facilitate expensive long-term investment in gas infrastructure. Consequently, by committing to the long-term agreement, the buyer guarantees the supply of gas for years to come. Whereas the seller, in this case, the producer of gas receives a long-term security for its gas sales. The state that often owns the stock of the producing gas company receives rent revenue from the depletion of its natural resources. Contract structure that fulfills this division of risk between the parties embodies so called take-or-pay provisions and the long-term nature of the agreements.
The agreements also contain a specific type of a price mechanism wherein the final sale price for each delivery is based on the location of the buyer and their geographical market area. Central pieces to the price mechanisms are oil-indexation and the role of the final destination of gas as a price setter. As a safety valve, the agreements contain price re-opener provisions that arm parties with the tools to open up the price mechanism for modification either in negotiations or as a last resort in arbitration.
In addition, it is typical for the agreements to contain territorial sale restriction or so called destination clauses. By including territorial sale restriction clauses in gas supply agreements, the producers have gained significant price advantage by restricting buyers to sell gas with profit to other locations thereby eventually hindering gas-to-gas competition in the European market. EU has strived to eliminate similar pricing and other contract provisions in gas supply agreements that hinder competition. With the dependence from EU’s external producers as main gas suppliers, EU still has to tolerate their pricing structures to certain extent.
The long-lived contract and pricing structure is currently under pressure for change. Supply and demand based gas hubs, already fully functional trading places in the United Kingdom and in the United States, are now also developing in Europe altering the price equilibrium of gas. LNG and shale gas are also impacting the price regime with rising supply figures.
The traditional mechanism based on oil-indexation has eventually become disadvantageous to the EU buyers leading to multiple long and strenuous legal disputes in the European market area wherein the price re-opener provisions have been used as a means to initiate dispute resolution proceedings.
Maakaasusopimukset perustuvat tietyntyyppiselle sopimuskonstruktiolle, jota on käytetty maakaasun toimitussopimusten pohjana jo usean vuosikymmenen ajan Euroopan maakaasumarkkinoilla, jotka käsittävät EU:n sisäiset markkinat. Sopimuksiin sisällytetään lähtökohtaisesti tietyntyyppisiä ehtoja, joilla pystytään turvaamaan pitkäkestoiset ja kalliit investoinnit maakaasuinfrastruktuuriin. Sitoutumalla pitkäkestoiseen sopimukseen ostaja turvaa maakaasun saannin vuosikymmeniksi eteenpäin. Myyjä eli tuottaja saa taas takuun tuottamansa maakaasun myynnistä ja näin valtio, joka yleensä omistaa tuottajan osakekannan kerää luonnonvaravuokraa ehtyvistä maakaasuvarannoistaan. Ehtoja, jotka toteuttavat tätä liiketoimintamallia ovat muun muassa niin sanotut ”ota tai maksa” ehdot sekä juuri vuosikymmenien pituiset sopimuskaudet ilman helppoa irtautumismahdollisuutta.
Lisäksi sopimuksille on tyypillistä, että maakaasun lopullinen hinta kulloisenkin toimituksen yhteydessä koko sopimuskauden ajan määräytyy Euroopan markkinoille tyypillisen hintamekanismin mukaan, johon keskinäisenä osana kuuluu hinnan öljyindeksointi ja maakaasuun toimitussijainnin vaikutus loppuhinnassa. Varaventtiilinä sopimukseen sisällytetään hinnanavausehto, johon perustuen sopimuksen osapuolet pystyvät avaamaan hintamekanismin muutoksia varten ensin neuvotteluissa ja tarvittaessa viime kädessä välimiesmenettelyssä.
Maakaasusopimuksiin on perinteisesti myös sisältynyt maakaasun edelleen myynnin määrätyille alueille kieltävä ehto. Näin ostaja ei ole kyennyt myymään ostamaansa maakaasua edelleen muille markkina-alueille Euroopan sisällä hyväksikäyttäen hintamekanismia, jossa kaasun hinta perustuu sen toimitussijaintiin. Ehtoa käyttäen myyjä on kyennyt estämään kaasun hintakilpailun ja hyötymään merkittävästi siitä, että kaasun yleinen markkinahinta on perustunut myyjän markkinoihin. EU on puuttunut kilpailuoikeudellisesti kilpailua rajoittaviin ehtoihin samalla kuitenkin joutuen sietämään tietyntyyppisiä sopimus- ja hintarakenteita sen ollessa riippuvainen ulkopuolisten tuottajien kaasusta.
Pitkään käytössä ollut sopimus- ja hinnoittelurakenne on parhaillaan muutoksen kourissa, kun Euroopassa kehittyvät jo Yhdysvalloista ja Yhdistyneistä Kansakunnista tutut tarjonnan ja kysynnän lakeihin perustuvat ”kaasuhubit”. LNG ja liuskekivikaasu muokkaavat markkinoita kaasun tarjonnan kasvaessa vaikuttaen kaasun yleiseen hintatasoon. Vanha öljyindeksointiin perustuva hintamekanismi on muodostunut epäedulliseksi ostajille johtaen useisiin riitaprosesseihin, joissa hinnanavausehdot ovat mahdollistaneet hintamekanismin muuttamisen.